tiistai 4. joulukuuta 2018

Remppakuulumisia!


Blogi-ihmiset! Muistatteko vielä minut? Olen Kirpparikeiju, maailman huonoin bloggaaja. Blogi-innostus on hiipunut, ja meinasin jo, etten koskaan enää milloinkaan palaa takaisin, mutta sitten iski armoton remppakuume ja sen myötä hirmuinen tarve jakaa remppakokemuksia! Ja kuka muka jaksaa kuunnella minun loputtomia tarinoitani tapettien nitkuttelemisesta paremmin kuin kaunis ja ihana Internet.

Perjantaina tulee täyteen parisen viikkoa siitä, kun vuokranantaja varovaisesti vihjaisi, että saisin maalata pönttöuunin ja tapetoida, jos huvittaa. Siitä ei monta tuntia mennyt, kun juoksin rautakauppaan rahasäkin kanssa tekemään jos ei elämäni niin vähintäänkin tämän syksyn suurimman virheen! En ole ensimmäistä kertaa remppaamassa: tarkalleen ottaen tämä on nyt kolmas asunto, johon teen "pientä" pintaremppaa. Kolmas remppakerta; kolmas kerta, kun aliarvioin työn määrän. "Warmaan pari päiwää menee ja olisko budjetti pari sataa önnönnönnöö." Jos olisin remonttialan yrittäjä, olisin välittömästi konkurssissa heikon todellisuudentajuni vuoksi.

Näen jo kirkuvat otsikot iltapäivälööpeissä: "Vuokralainen tuhosi asunnon." Maalasi pönttöuuninkin oranssiksi.



Niin kiireellä lähdin tapetteja äkillisen remppainnostuksen alla repimään, etten hoksannut varta vasten ottaa kuvia lähtötilanteesta. Mutta rumaahan meillä oli ja tosi nuhjuista. Edellisissä kerrostaloasunnoissa tykkäsin piristää ilmettä maalailemalla seiniä aina silloin tällöin, mutta täällä tapetit olivat niin huonossa kunnossa, että olisi ollut rahan ja maalin hukkaa yrittää niitä maalailla. Tässä kodissa ei ole ollut sellaista sisustusinnostusta, että koti olisi tuntunut jotenkin omalta. Minun kohdallani omalta tuntuminen vaatii sen, että pääsee itse tekemään, ihan vaikka pieniä juttuja. Sellainen ei vain luonnistu, että elelisi vuokra-asunnossa niin kuin hotellissa mihinkään koskematta.


Kaivoin pönttöuunin ympäriltä muurin esille tapetin alta. Muurin ja päällimmäisen pinkopahvin välillä oli tapetissa rumat repeämät (koska pahvi elää ja joustaa mutta muuri ei). Ihan jo se, että saa repeämät sieltä täältä piiloon, saa meidän kodin jostain Neuvostoliiton tunnelmista nykypäivään. Muurikin on kiva saada taas esille ja maalipinnalle. Tapetti muurin päällä näyttää minusta jotenkin tosi kotikutoiselta. Tottahan toki muurin reunat ovat ihan rapistuneet, ja niitä joutuu paikkamaan betonilla: tähän olin alkuperäisessä suunnitelmassani varannut nolla minuuttia ja nolla euroa. Olen kerran toisessa asunnossa korjaillut lohkeilevaa betonia, ja pienellä kauhulla odotan, kuinka pahasti reunat murtuvat, kun niitä lähtee nakuttelemaan. 



Kas noin, siellä se kaunis puhdas pinkopahvi oli reilu 70 vuoden tapettikerrosten alla. Pinkopahvejahan ei siis vaihdeta, vaikka eivät ne aivan priimakunnossa enää ole. Kupruilevat sieltä täältä, muutamia repeämiäkin löytyy ja vaikka sun mitä. Ajattelen kuitenkin, että ihan riittävän hyvät ovat, ja näin vanhassa talossa ei sovikaan olla aivan sipi suoraa. Alkaisi pian joku toinen paikka näyttää turhan vinkkuralta, jos nyt jonnekin kohtaa saisi vatupassisuoran kulman laitettua. Vanha talo vain vaatii tietynlaista asennetta ja kykyä sietää kaikenlaista epätäydellisyyttä.



Sieltä täältä löytyi jännittäviä lehtileikkeitä tapetoimisajalta, 19.4.1945. Lehtileikkeissä kerrotaan muun muassa Hitlerin tuoreimmista tempauksista. Sain myös kuulla, että meidän kodin kohdilla on joskus aikoinaan ollut pommisuoja!



Vähän vähemmänkin miellyttäviä löytöjä olen tehnyt. Yhdessä nurkassa on ollut aikoinaan jonkinlainen häppeninki, ja sieltä puuttuu pinkopahvia. Asiantuntijoiden analyysin perusteella juuri tässä kohdin on käyty merkittävimmät sodan taistelut. Tämä vaatii pientä askartelupaskartehenkeä, mutta onneksi ainakaan rima ei näy olevan hirveän korkealla: en usko, että saan tämän pahempaa jälkeä aikaiseksi. Pinkopahvia meillä ei ole, mutta aion luottaa tasoitetapetin, nurkkapahvien (ne on erikseen tilattu), sanomalehden ja liisterin voimaan. 

Nuo vanhat sanomalehdet rakentamisajalta saavat jäädä paikoilleen uusien tapettien alle. Joitain jouduin irrottamaankin, kun olivat niin löyhästi kiinni. Uskoakseni ei oikeasti tarvitsisi poistaa tapetteja näääääin tarkkaan, kun päälle tuleva liisteri liimaa vanhat suirot uudelleen kiinni, mutta en tykkää ottaa riskejä.



Alemmassa kuvassa on vielä tapettien nyhtäminen kesken ja vanhat nurkkapahvit paikoillaan. Yritin niitä säästää, mutta oli sula mahdottomuus repiä tapetteja huokoiselta kartongilta niin, että kartongista olisi jotakin jäänyt jäljelle. Ymmärsin, että oikeasti nurkkapahvien pitäisi kai olla tuolla pinkopahvien alla, mutta ainakin täällä ne on laitettu pinkopahvien päälle (paitsi siinä nurkassa, josta nurkkapahvi  kokonaan puuttui, tirsk). 

Ulkonurkissa näkyi muuten valkoista höttöä, joka on joskus 60-luvulla eristeeksi ruiskutettua humpuukia eli ureaa (ei siis pissaa vaan jotakin uretaanin esiastetta). Kovin näkyy kitsaasti humpuukiakin ruiskutellun, jos se on ollut tarkoitus toimia eristeenä.



Entä kukapa muistaa meidän maailmankaikkeuden rumimmat ikkunat? Ikkunat jäävät, koska kaikkea ei voi elämässä saada, mutta niitä kiertävät karmit lentävät kaatopaikalle. Jee! Tilalle tulee uudet, normaalit, valkoiset listat (jotka maalaan ruskeaan paremmin sopivalla taitetulla valkoisella, jos jaksan). Uusissa, tulevissa listoissa maininnan arvoista on se, että ne ovat kaikki keskenään samaa paksuutta ja toivon mukana järkevästi sahattuja eivätkä vinksota miten sattuu. Nuo vanhat rumat listat on jo revitty irti, ja jo sillä ikkunat näyttävät minusta paljon siedettävämmiltä. Mieluummin katselen vaikka pinkopahvien nupinaularivejä ikkunoiden ympärillä kuin noita.



Rumista ikkunankarmeista päästäänkin rumiin pattereihin....



... joiden peittämiseksi keksin mielestäni erinomaisen keinon. Opettelin nakuttelemaan lapaliitoksen (sen tekeminen taltalla ja vasaralla ei todellakaan ole helppoa, vaikka joku nilkki olikin aiheesta tehnyt internetiin jonkin kirjoituksen). 









Tadaa! Patterinsuojus!




Ei hätää, ei huolta: ilo suunnitteluvaiheessa olevista patterinsuojuksista loppui lyhyeen, kun sain valistusta siitä, ettei sähköpattereita saa peittää tällä tapaa, koska koteloinnissa piilee tulipaloriski. Aargh! Voi jummijammi! Ja niin kuin minä luulin, että tästä se elämä alkaa, eikä se sitten alakaan. Ihan en ole vielä patterinsuojusten suhteen heittänyt kirvestä kokonaan kaivoon: jos ei pattereita tällä tapaa koteloimalla uskallakaan peittää, niin tarkoitusta varten myydään myös sellaisia seinälle kiinnitettäviä telineitä, joihin voi kiinnittää tuon pelkän etupaneelin niin, että sivut, alaosa ja yläosa ovat kaikki ilmankierrolle auki ja patterin ja paneelin väliin jää suojaväli. Harmittaa kyllä ihan vietävästi, mutta tietenkin sievyyttä tärkeämpää on, ettei koko talo pala poroksi ja että selvitään hengissä vielä seuraavaankin päivään. Pikkuisen kannan kyllä katkeruutta mukanani, kun hyvät ideani eivät olekaan toimivia.

Tapettien nitkuttelu on järjetöntä työtä, mutta tykkään tehdä viimeisen päälle tarkkaa jälkeä. Sitten kun lopultakin pääsee tekemään valmista pintaa, jaksaa arvostaa huolella tehtyjä pohjatöitä. Ihan sietämätön ajatus on, että uuden tapetin alta paistaisi klönttejä vanhasta tapetista, sellaisia, jotka näyttäisivät tapetin alle jääneiltä torakoilta. Erityisesti fyysisen rankkaa on ollut poistaa puukolla tapetteja katon rajasta, jossa joutuu suorilla käsillä rapsuttamaan kymmenien vuosien tapetteja, joissa on vielä maaliakin listojen maalauksen jäljiltä. Alalistat lattian rajoista lähtivät nätisti irti, mutta katon rajan listat ovat niin kiinni, että varmaan koko talo romahtaisi, jos ne poistaisi. Mutta tänään on sekin ankea työ saatu loppuun: enää tarvitsee hioa muurin toinen puolikas, pönttöuunin lohkeilevat kolot ja poistaa tapetit pistorasioiden ja pattereiden takaa. Eli ei paljon mitään! Pattereiden ja pistorasioiden taakse pääseminen vaatii sähköjen katkaisun sulaketaulusta, ja sopivan hetken löytäminen on näin kaamosaikaan ollut tosi vaikeaa. Valoisaa aikaa kun on niin vähän, ja juuri silloin pitäisi olla sormi valmiina sähkötaululla, että pääsee työn touhuun.

Mutta hei, ehkä jonakin päivänä on vielä valmista? 

9 kommenttia:

  1. Kyllä olen päivitystäsi odottanut! Kiva kun tulit ja kerroit kuulumiset. Terkuin Merru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! :) Toivottavasti pian pääsee päivittämään rempan edistymiskuulumisia!

      Poista
  2. No sen mitä sinun juttujasi olen seurannut, niin valmistahan siitä tulee, ennemmin tai myöhemmin, ja taatusti ihan priimaa, kyllä sä niin taitava ja tarkan työn tekijä olet. Ei muuta kuin työn iloa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos :)) Tuntuu, että mikään oma aikatavoite ei pidä, mutta jos nyt tähtäisi siihen, että jouluksi saisi sotkut alta pois! Jos tänään vielä hioisi muurin puolikkaan ja rapsuttelisi pönttiksen pahimmat maalilohkut, niin saisi jo MELKEIN kaiken sotkevan alta pois. Vähän kuin itsenäisyyspäivän tunnelmaksi :)))

      Poista
  3. Hei, velkam päk! Kyllähän sinut muistetaan, olet niin hauska ja eläväinen kirjoittaja, ettet tule unohtamaan ehkä koskaan.

    Samaa taattua vanhaa laatua oli tämäkin postaus!

    Näitkö keltaisen Lego-takan?
    https://www.iltalehti.fi/sisustus/a/364660f6-9fa3-47c1-b3ba-56c86c391c2d

    Okei, oranssi pönttöuuni kuulostaa radikaalimmalta. Mutta kuis ois vihreä?
    http://jovelassa.blogspot.com/2016/05/maalattu-ponttouuni.html

    Kyllä vaan toivoin jo lukemisen alkumetreillä, että saisit luvan maalata myös ikkunanpokat. Silleen niinku tälleen
    http://www.luumutar.com/maalataanko-ikkunanpokat/

    Terveisin se, jolla lapsuudenkodissa oli nuo täsmälleen samat ikkunat - ja tuo ovikin tuosta linkistä. Jaiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! :)

      Näin keltaisen takan, kun siitä uutisoitiin, ja minusta se on kyllä tosi kivannäköinen! Tuo vihreä pönttiskin näyttää tosi kivalta. Itse asiassa jotain tuollaisia murrettuja vihreän sävyjä tänne haaveilinkin, mutta toisiin sävyihin päädyin. Valitsin yhden kivan keltasävyisen kuviotapetin, joka tulee yhdelle seinälle: muille seinille tulee kuviotapetista vaaleampi sävy ja takkaan sitten tummempi.

      Se minun valitsema pönttöuunin oranssi ei oikeasti ole niin hirveän dramaattinen, miltä kuulostaa. Toivon mukaan siitä tulee kiva. Ja jos se onkin aivan hirveä, niin ihan hissun kissun kaikessa hiljaisuudessa nöyränä vain uutta maalia pintaan :D

      Nuo Luumuttaren maalaamat ikkunat näyttää aivan mahtavilta. Supermuutos! Talvella ei tietenkään voi tuollaiseen ryhtyä, enkä viitsi muutenkaan siihen alkaa. Luulen, että ikkunoiden karmien maalaaminen olisi oikeasti ihan valtava työ. Ja me tosiaan ollaan vain vuokralla, niin teen vain sellaisia asioita, joista itse tykkään :) Hullulta tuntuu, että alkuperäiset, kauniit valkoiset ikkunat on joskus uutuudenhuumassa vaihdettu noihin rumiin rötisköihin. Mutta ehkä ne on aikanaan näyttäneet just hyviltä?

      Poista
    2. Pientähän tuo muutos oli, kun vertaa mistä Luumutar puolisonsa kanssa aloitti. :)

      http://kaaoksestakodiksi.blogspot.com/2011/12/alkutilanne.html

      Meidän kotimme ei ollut ihan noin kauhea, meillä ei ollut paneelikattoa tai muutenkaan puuta muualla kuin lattiassa ja kylppärit olivat sellaista 90-luvun pastellia. Jaa, niissä oli varmaankin puun värinen paneelikatto, mutta asuintiloissa onneksi ei. Sama se, lekan alle menisivät kaikki tänä päivänä.

      Poista
  4. Johan tuossa on aikaa mennyt hurjasti noita tapetteja irrotellessa. Kiva lukea näitä remppapostauksia, että laittele vaan lisää tulemaan :)

    VastaaPoista
  5. Tapettien irrottaminen on oikeasti yllättävän työlästä! Seinin jäi sellaisia suiroja, joiden päälle oli laitettu pakkelia. En oikein tiedä, mitä se vaaleanpunainen pakkeli on ja miksi sitä on joka paikassa.

    Jos seiniin jäi tapetteja, hioin ne ja reunat. Siitä oli enemmän vaivaa kuin irti nyhtämisestä, joten hiomiseen joutumista yritin välttää kaikin tavoin :)

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!