sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Festarirekvisiittaa


Jokunen vuosi sitten väsäsin paikallisille pikkufestareille rekvisiittaa, joka nyt paremman säilytystilan puutteessa kantautui meille säilöön. Ullakolle piti festarirompetta kantamani, mutta joku nostalgiaryöppy sai testaamaan, josko vanerikyltti näyttäisi kivalta levysoitinnurkkauksessa. 

Pistosahalla vanerilevylle sahailtu kyltti on suunniteltu ilmavasti roikkumaan, mutta koskapa juuri tuolla kohdin seinässä oli jo ruuvinreiät, ajattelin testata, josko kylttiä jaksaa katsella vaiko ei. Oikeasti sille voisi ruuvata kattoon parit koukut niin, että se roikkuu seinästä irti.



Valojen kiinnittämisen jälkeen päässä alkoi välittömästi soida Snow is falling, merry Christmas everyone ihan lakkaamattomalla toistolla, mutta kohtahan se joulu jo taas onkin.



Valomainokseen voisi vaihtaa minkä tahansa julisteen, mutta luulenpa, ettei tämä tule meillä kahta viikkoa kauempaa viipymään. Hieno se silti on, mutta en ehkä halua sitä meille esille.



 

Joo vai ei vanerikyltille?

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Spotifysta vinyyleihin


Ikivanha ja supertyylikäs Philipsin levysoitin on juuri saapunut sille varattuun nurkkaukseen, ja kylläpä se näyttääkin mahdottoman hyvältä! Levysoitinta meillä ei koskaan ole ollutkaan, ja olen aivan ihastunut sen pehmeän säröiseen, pikkuisen rätisevään äänenlaatuun. CD-levyt on meillä maritettu jo ajat sitten, kun musiikin kuuntelu tuntui näppärimmältä Spotifyn kautta läppäriltä. Mutta ei se ole ollenkaan yhtä tunnelmallista! Eikä yhtä vaivalloista – tuntuu kummalta, ettei kappaletta voi vain vaihtaa nappia painamalla, ja äänenvoimakkuutta säätääkseenkin joutuu kipittämään kiltisti soittimen luo.

Muutamia levyjä ehdin jo kokeen vuoksi kirppareilta haalia, ja varmasti tulen jatkossakin ostamaan monta tuntematonta kokelasta. Erityisesti etsinnässä on ainakin The Temptations (Papa was a rollin' stone), Dave Brubeck, The Chordettes ja Benny Goodman. Hetken aikaa voisi katsella, josko sattuisi sopuhintaan tupsahtamaan vastaan, mutta sen jälkeen täytynee raottaa kukkaron nyörejä.









Huuli pyöreällä asennettiin soitinta muksun kanssa ja mietittiin, miten päin pudonnut neula kuuluu soittimeen laittaa. Saatiin toimimaan!






Levysoittimelle paikkaa varannutta sinistä taulua ei sitten kovin pitkään tarvittukaan tehtävässään, ja se siirtyi vitriinin päälle maailmaa tarkkailemaan. Pyöreää pöytää meidän olkkari vielä huutaa, mutta katsellaan, koska sopiva tulee vastaan!

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Senkki ja sininen taulu


Vanha valkoinen senkki kaipasi hellää hoivaa ja ankaraa hiontaa. Sen kansi oli aivan ränsistynyt ja nuhjuinen, joten päädyin poistamaan maalin kannesta kokonaan ja käsittelemään sen uusiksi.

Joulu-tammikuun aikoihin avattu valkoinen maalitörppö odotteli kaapissa, mutta puolilleen käytetty purkki oli ehtinyt jonkin verran jähmettyä, ja joukossa oli niin paljon minimaalista roskaa, että päädyin kuitenkin maalaamaan kannen kahteen kertaan pelkällä pohjamaalilla ja vahaamaan sen pinnan. Melko turhalta tuntuu säästellä maalipurkkien jämiä: maalit on tosi kalliita, mutta vihoviimeistä on työläiden pohjatöiden jälkeen huomata, että maali on jo nähnyt parhaat päivänsä. Saa nähdä, kuinka pelkällä pohjamaalilla maalattu ja sitten vahattu pinta kestää käyttöä!



Pohjamaali kuultaa pikkuisen puusta läpi, ja pensselinjäljetkin jäivät vähän näkösälle. Pinnasta tuli ihan vahingossa erityisen onnistunut: ei ollut tarkoituskaan, että senkki kiiltäisi uutuuttaan ja näyttäisi käsitellyltä.



Kannen reunassa kulki vanha kultamaalaus, mutta sitä jouduin hiomaan pois uuden maalin tieltä. En ollut kovin tarkka, ja pieni kultareunus jäi vielä jäljelle. Kannen valkoinen sävy on suoraan purkista, puhtaanvalkoinen, kun senkin oikea sävy on harmahtava. Ihan kivasti tuo uusi maali kuitenkin paikoilleen istuu, eikä sävyeroa luonnossa edes huomaa. Maalauksenkin jälkeen senkki on rauhassa ränsistynyt, juuri niin kuin pitääkin.



Kun kerran maalin sutimisen tahtiin oli kertaalleen päässyt, teki mieli pikkuisen jatkaa. Senkille on tulossa retrohenkinen vanha levysoitin, mutta sitä odotellessa kaivoin kaapista pensselit, akryylimaalit ja vanerilevyn. Pikkuisen väriä valkoiseen nurkkaan levysoitinta odotellessa!





Vihreä kynttelikkö on muuten kierrätyskeskuslöytö jonkin ajan takaa: sen on joku näppärä askarrellut betonivaluissa käytettävistä rautaisista tukijutuista. Minusta se on aivan ihastuttavan vinkkura ja sopivan boheemi! Se muuten pysyy pystyssä kynttilöiden kanssakin, vaikkei siltä näytä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Pientä uudelleenjärjestelyä


Toisinaan käy niin, että joku aivan mitättömän pieni muutos saa valtavan pyörityksen aikaiseksi. Hetki sitten päätin, että meille täytyy saada vanhanaikainen levysoitin. Sellainen vähän rätisevä, pehmeää tunnelmaa luova soitin, jolla levyjä pyöritetään oikein ajatuksen kanssa. Vanhaa swingiä toivoisin vinyylilevyinä löytäväni.

Levysoitin tarkoittaa tietysti uuden säilytysjärjestelmän hankintaa. Etsiskelinkin aikani 50-60-luvun tiikkitasoa, kunnes päätin kokeilla, josko keittiössä majaillut ikivanha kustavilainen senkki kävisi tulevan levysoittimen tukikohdaksi. Senkki sopii juuri ja juuri sille varattuun koloon, joten siinähän meneekin sitten koko kodin järjestys ihan uusiksi! Kartellin lamppukin on ollut jo jonkin aikaa käyttökiellossa, kun sain sen töpselin hajotettua; näillä samoilla tulilla ajattelin sen kiikuttaa sähköliikkeeseen korjattavaksi.



Ei nyt varmaan vielä kymmentä vuotta, mutta monen monta vuotta kuitenkin on valkoinen senkki kulkenut meidän mukanamme. Sen kannessa oli jo ostaessa kulumaa, ja vähä kerrallaan se on alkanut repsottaa enemmän ja enemmän. Senkin kannen maalipinnan uusiminen oli sillä tehtävien asioiden listallani, jota ei ihan joka päivä vilkuilla. Nyt järjestystä vaihtaessa sain itseni huijattua siihen uskoon, että noin pahasti itsekseen hilseilevän maalipinnan poistaisi aivan suit sait sukkelasti! Valehan se tietenkin oli, mutta kun on jo aloittanut, ei vaikuta enää perääntyä. Uskomatonta, miten sitkaasti noinkin resu maali vielä pinnassa pysyy.



Minulla on jonkinmoinen pakkomielle poistaa maalit aina puhtaalle puulle saakka, ja jonkin tovin sai tämänkin kanssa hipsutella. Paljas puupinta on niin kaunis ja tuntuu käden alla ihanalta; tasaiselle pinnalle on mukava lähteä sutimaan pohjamaalia (tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa kansi on jo pohjamaalilla).



Aivan uskomatonta, mutta sain kuin sainkin jättikokoisen suorakaiteenmuotoisen ruokapöydän tuupattua keittiön puolelle! Enää tarvitaan pyöreä pöytä, jota tuolit jo piirissä odottelevat.



Haaveilen Artekin kattovalaisinten erottamista toisistaan niin, että toinen jää ruokapöydän yläpuolelle ja toinen sohvapöydän ylle. Tähän tarvitaan sähkömiestä, ja tuumailen vielä, kehtaanko kysyä vuokranantajalta vai olenko peräti niin leväperäinen, että itse sen kustantaisin.



Olen jo ehtinyt hylätä kaikenlaisen retron, mutta näin sitä näemmä taas mennään tietynlaista retroa suuntaa kohti! Huomenna pääsee sutimaan pintamaalin senkin päälle ja muutamat muut tekemistään odottavat tympeät jutut ovat jo työn alla. 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Mustasta siniseksi


Vanha kaappi siirtyi pikkuruiseen eteistilaan ja sai ylleen uudet vaatteet. Melkein kaikki askartelujutut ompelukoneesta Fimo-massaan mahtuvat tähän pieneen kaappiin.



Vielä muistin virkistykseksi kuva vanhasta ilmeestä. Musta maali oli jo alkanut ränsistyä sieltä täältä, ja synkkä ilme oli alkanut muutenkin ottaa pattiin. Lisäksi kiiltävä musta pinta näytti aina pölyiseltä.



Sisäpuolen jätin tietysti käsittelemättä, mutta pintaan valitsin Domus Naturan Blue Mussel -sävyisen kalkkimaalin. Kaksi kerrosta maalia, todella maltilliset kulutushionnat sinne tänne, päälle vaha ja lopuksi vielä vahan kiillotus. Kalkkimaali oli nopea työstää ja se levittyi helposti. Vaha haisi melko vahvasti, ja tuntumalta se oli kuin suksivoidetta.



Punasävyisen vanhan vanerilootan ostin kirpparilta ihan vain muikean sävyn vuoksi. Tähän voisi laittaa sisälle vaikka keskeneräiset virkkuutyöt.



Taas tuli valittua sininen sävy! Kalkkimaaleissa on melko vähän sävyvaihtoehdoissa valinnanvaraa, ja aikuisten oikeasti etsin enemmän turkoosia sävyä. Vasta kotona toista kerrosta maalatessa muistin, että minulla on melko vastikään ollut tosi samansävyinen kaluste, pieni laatikosto. Sävyjä on kauhean vaikea saada vangittua kameralla oikeanlaisina, kun sävy vaihtuu aina valosta riippuen. Tämä sinisen sävy on perinteinen, vanha harmaaseen taittava sininen, ja sopii minusta kyllä oikein kivasta vanhaan kaappiin.

Kalkkimaali on todella riittoisaa, ja litran maalipurkista käytin vain pienen osan. Kalkkimaalin luvataan kestävän avattuna vain kuukauden päivät, joten nyt pitäisi nopeasti keksiä, mihin loput maalit sutisi!

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Pieni huonekaluvalssi ja kalkkimaalin testausta


Muksun kanssa intouduttiin juhannuksen jälkimainingeissa vaihtamaan kalusteiden paikkoja huoneesta toiseen. Ihanasti tuli taas aivan uudenlaista, ja syttyipä vielä sellainen kauan kadoksissa ollut sisustusinspiraatio! Oikein pesin uudet kivat kirppisverhotkin, mutta meillä on pesukoneen kanssa paraikaa pieni keskustelu meneillään siitä, kuuluuko luukun aueta silloin kun omistaja niin haluaa vaiko ei. Minä en ole tunnettu hyvistä hermoistani, joten kohta otan vasaran esille.



Kaappien paikkoja vaihdeltiin niin, että vitriini siirtyi aulatilasta olohuoneeseen ja musta kaappi pojan huoneesta vitriinin vanhalle paikalle. Musta kaappi oli kyllästyttänyt jo pidemmän aikaa, mutta aulatilassa se näytti entistä nuhjuisemmalta ja ankeammalta. Nyt justiinsa piti saada väri vaihdettua; nukkavierua vanhaa rötisköä ei kestä katsoa enää yhtään!

Kaappi oli nyt toistamiseen minun maalattavanani. Edellisestä maalauskerrasta lienee pian kymmenen vuotta, ja hyvin painui silloin mieleen, että laatikoiden reunoja kannattaa pikkuisen hioa ennen maalausta. Maalikerrokset tuovat sen verran paksuutta, etteivät laatikot enää mene kiinni, jos sivuille ei hio väljyyttä.








 Kalkkimaalihan se siinä on testissä. Pari kerrosta on nyt sudittu, ja pikkuisen meinaa jännittää! Sävy on aivan liian vauvanpyllymäinen omaan makuuni, mutta sen pitäisi vahauksen myötä muuttua. Toivottavasti se nyt tuosta tummuu! En kestä, jos se jää tuollaiseksi.

Sutjakkaasti sujui kalkkimaalilla maalaaminen, eikä kahden kerroksen sutimisessa kauaa nokka tuhissut. Tunteroinen  pitää vielä odottaa maalin kuivumista, ja sitten saa laittaa vahaa pintaan. Huomenna vielä kiillotus, ja sitten näkee, kuinka kävi!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannuskattaus ja kolme kivaa reseptiä


Juhannus on ohi ja heti paistaa aurinko! Ei haittaa; mukava palata taas arkiseen arkeen.

Meillä oli juhannuspäivänä hirmuhyvät kokkailut, ja ajattelin rustailla reseptit tänne talteen asti. Alkuruokana oli tulinen paprika-chili-juustokeitto patongin kanssa, pääruokana Aurajuustopossua ja jälkkärinä pannacottaa.





Paprika-chili-juustokeitto (ohje täältä)
2 punaista paprikaa
2 chiliä
½ pakettia paprikakoskenlaskijaa
1,5dl kuohukermaa
1 kasvisliemikuutio
1l vettä
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria


Keitä vesi, lisää kasvisliemikuutio. Pilko paprikat, chilit sekä sipuli ja lisää joukkoon. 

Soseuta. Lisää kerma ja pippuri, sekoita vielä kuohkeaksi. Pilko juusto ja anna sulaa joukkoon.



Aura possupihvipannu (resepti täältä)

800 g porsaan ulkofilettä
1/2 rkl voita
1/2 tl rouhittua mustapippuria
2 dl ruokakermaa (laitettiin 4)
1 dl hillosipuleita ja 2 rkl säilykelientä
1 pss (150 g) Valio Aura murua

Pihvit paistetaan pannulla ja maustetaan. Levitetään päälle homejuusto, hillosipulit ja kerma. Haudutetaan vähintään 20 min.






Kermainen pannacotta (ohje täältä)

6 annosta

5 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko (tai 1 tl vaniljasokeria)
1/2 dl sokeria
3 liivatelehteä
2 dl vadelmia (käytin myös mangososetta)


Liota liivatteet kylmässä vedessä. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan. Lisää tanko, kerma ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja porisuta pari minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja lisää liivate. Sekoita, kunnes liiate sulaa.

Siivilöi pois vaniljatanko. Jaa vadelmat (ja sose) 6 lasiin. Kaada kermaseos päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia.

***

Sellaiset tarjoilut meillä! Toivottavasti muillakin keskikesän juhla sujui mukavissa merkeissä!