lauantai 28. syyskuuta 2019

"Oho"


Jos postausväli on hupsahtanut tammikuusta syyskuun lopulle, vaaditaan selitystä. Minulla on niitä monta. "Oho", on niistä ensimmäinen. Oikeastaan siihen tiivistyykin kaikki oleellinen. 

Aika on vierähtänyt todella nopeasti. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä korkeammaksi kasvaa kynnys palata. Pitäisi olla erityisen painavaa asiaa, ja ennen kaikkea pitäisi antaa selitys hiljaiselolle.

Koosteena tälle vuodelle olen muun muassa

- tavannut monta uutta hienoa ihmistä
- ottanut tavoitteeksi kesän aikana käydä läpi kaikki läheisen jätskikioskin makuvaihtoehdot
- sössinyt jätskitavoitteen
- ja silti lihonut neljä kiloa
- toteuttanut itseäni mielekkäässä päivätyössä
- kirjoittanut hyviä juttuja
- kirjoittanut huonoja juttuja
- tehnyt sata uutta kirppislöytöä
- tavara-ahdistunut ja luopunut sitäkin useammasta
- kakittanut koiria miljoona kertaa
- yllättänyt itseni viimeistelemällä viime syksyn rempan ja nakutellut ikkunoiden peitelistat paikoilleen
- miettinyt, miksi ostin vanhantavaranpuodista neljä keraamista hauenmuotoista aterimenlepuuttajaa, jotka ovat niin heppoisia, etteivät edes aja olematonta asiaansa
- harmitellut menneitä
- murehtinut tulevaa
- nauttinut hetkestä
- ollut useammin iloinen kuin surullinen.












Blogitauko on tehnyt hyvää, vaikka olen kyllä toisaalta kaivannutkin blogin pariin. En suostu vielä luopumaan blogista, mutta Instagram tuntuu tähän väliin kepeämmältä kanavalta, joten kehoitan siirtymään sinne siksi, kunnes taas pysyvämmin palaan. @kirpparikeiju on nimimerkki Instan puolella.

Ihanaa syksyä sinulle!

PS. En pääse jostakin syystä vastaamaan kommentteihin (blogitunnusten kanssa on ollut ongelmaa). Luen kaikki viestit ilman muuta, ja harmittaa, etten pääse niihin reagoimaan.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Tuolien viilausta


Kaksi kolmesta kirpparilta löydetystä tuolista on nyt kunnostettu, ja voipi olla, etten iiiihan heti viitsi ryhtyä kolmannen pariin! Niin se silmä kätevästi kaikkeen tottuu, kun rupeaa laiskottamaan.

Meille on nyt näköjään siunaantunut puuta sisustukseen oikein yllin kyllin. Verhotangot olisi kiva saada myös takaisin paikoilleen loppuvuoden remppailujen jäljiltä.



Tuoleissa riitti korjailtavaa. Yhden tuolin istuinosan alle jäänyt tukipuu oli haljennut niin, ettei sitä oikein voinut enää kepposkonstein korjaillakaan. Yritin ensin itse tehdä uutta tukipuuta, mutta katsoin sitten viisaammaksi viedä osan ihan puusepälle. Tukipuun vaihtamisen lisäksi täytyi korjailla viilupaikkoja ja yhdessä tuolissa tehdä vielä viilun alle vanerista täytettä. Pakkelia en siis käyttänytkään niin kuin alun perin suunnittelin, vaan otin koivuvanerista kerroksia. Eli siis taltalla ja vasaralla nakuttelin erillisestä vanerilevystä kerroksia pois, että sain ohuita viiluja paikoiksi. Puusepän vinkki oli tämä!

Viilujen korjauksista tuli sinällään teknisesti ihan siistit, mutta onhan ne nyt aivan eri sävyä. Vaha ei toden totta anna piirun vertaa anteeksi. Olisi pitänyt valita joko tummempi käsittely, ihan vaikka musta, tai sitten uusia kaikki viilupinnat yhdestä levystä. Vähän harmitti, kun  asia minulle valkeni, mutta sitten päätin, että näillä mennään ja kivahan se on, kun korjaushistoria ja käden jälki näin jää näkyviin. Halvemmalla, vähemmällä vaivalla ja ennen kaikkea ilman yhtään rikkonaista jälkeä olis päässyt, jos olisi vain metsästänyt vastaavat tuolit ilman korjailutarvetta. Mutta mitä mieltä sellaisessa puuhassa olisi?






Näihin kauniisiin puuliitoksiin tuoleissa alun perin ihastuin, ja niiden vuoksi en halunnutkaan tummaa käsittelyä. Tuolit on nyt käsitelty kahteen kertaan Osmocolorin valkosävytteisellä UV-vahalla (jonka nimeä en juuri nyt muista). UV-käsittely vahassa tarkoittaa, ettei pinnan pitäisi kellastua ajan myötä. Vaha oli muuten minusta yllättävän kranttua levitettävää! Olisi varmasti kannattanut käyttää sienen sijasta pensseliä, mutta en enää viitsinyt kesken kaiken vaihtaakaan. Sienellä vaha kuplaantui tosi herkästi, ja jos vahaan jäi ilmakuplia, ne eivät todellakaan itsekseen tasoittuneet. Muutenkin tämä vaha oli jotenkin tosi kranttua esimerkiksi pisaroiden ja käsittelynopeuden suhteen. Ehkä isolle pinnalle helpompi, mutta näin pienessä ja hitaahkossa näpertelyssä minusta melko vaikea aine.




Etualan tumma lakattu tuoli on koskematon, takana olevat käsiteltyjä.









Vahatut tuolit sopivat nyt tosi kivasti Artekin koivupöydän pariksi, eikä tuo käsittelemätönkään enää niin pahalta näytä... Jos joskus taas tulee tekemisen puutetta, tässä olisi yksi projekti tehtäväksi.