perjantai 12. lokakuuta 2018

Illan ja aamun hämyä


Hämärät aamut ja hämärät illat ovat taas täällä. Vuosi on todella kääntymässä valon puolesta syksyksi, mutta lokakuuksi on kummallisen lämmintä. Talvitakki on jo kaivettu esiin ja vanhasta tottumuksesta puettu päälle, mutta usein se on ollut liikaa.

Pian 13 täyttävän muksun huoneessa on kovin mustavalkoinen tunnelma. Löysin kirpparilta kivat, violetit Marimekon pussilakanat, ja niistä tulee mukavasti väriä huoneeseen. Monen monta vuotta sitten ostin valkopohjaiset Marimekon pussilakanat täyteen hintaan, sain ne värjättyä pesussa melkein heti, enkä vieläkään ole päässyt yli harmituksesta! 5 euroa kirpparilta on siksi aivan riittävän hyvä meille.






Olohuoneessakin on hämyisää. Takana nököttävä uusin kirppislöytö, retro pöytävalaisin, pääsi levysoittimen viereen. Femo-Verken on sen merkki ja se on mahdollisesti 70-luvun Ruotsista peräisin. Vanha kaappi on oma vaatekaappini, ja tykkään siitä hirveästi: aukinaisena hujan hajankin kaappi on jotenkin tosi viehättävä näky. 

Vanha kaappi on niitä kalusteita, jotka säilytetään sellaisinaan ja kuljetetaan mukana kodista toiseen. Tämä meidän nykyinen kotimme ei ehkä ole mikään arkkitehtoninen ihme, ja tummat asiat saavat sen näyttämään entistä synkemmältä, mutta pitää vain ajatella, että kaapin parempi aika on vielä edessä. Ei maalia, ei luopumista vaan kärsivällistä odotusta.



Takkaa on meillä nyt poltettu mistä lie syyskuulta asti, ja sähköpatteritkin on ollut pakko laittaa päälle. En tiedä, onko pönttöuuni jotenkin huono lämmityslaite, poltanko sitä jotenkin tehottomasti vai mistä kiikastaa, mutta ei se mitenkään yksinään jaksa pitää isoa tupaa lämpimänä – ikkunoiden vierillä vähintään paleltaa. Takan lämpö on kuitenkin erilaista kuin sähköpattereiden lämpö, ja mielelläni sitä silti joka päivä poltan. Puita on taas tilattu liiteri (puoli)täyteen, mutta nyt kun puita on kantanut joka päivä korillisen sisään, kasa alkaa vähä kerrallaan ehtyä. Ei meillä mitään muuttosuunnitelmia ole, mutta vuokralaisena kuitenkin haluan pitää itseni sen verran muuttovapaana, ettei sido itseään taloon millään koko vuoden polttopuukuormalla.

Viikonloppu on taas käsillä, joten sitä kohti siis! Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kotitekoista granolaa ja jugurttia


Kokkailuinnostus on sellainen innostus, joka välillä nousee ja välillä vuorostaan hiipuu. Kokkailun harrastaminen ja siinä kehittyminen olisivat aivan erinomaisia harrastuksia ja tavoitteita, kun ottaa huomioon, että joka päivä on pakko syödä ja jotakin syötävää laittaa, halusi tai ei. Viime aikoina olen taas testaillut uusia, ajan kanssa toteutettavia reseptejä ja miettinyt, miksi aina tulee vaivuttua sinne hernesoppa-makaronilaatikko -linjalle, vaikka maailma olisi täynnä ihania, jännittäviä reseptejä.

Viimeisimpänä pienenä kokkailuna intouduin kokeilemaan hedelmämysliä, granolaa. Sen pariksi hapatin jugurttia, jota olenkin joskus aikaisemmin kokeillut, mutta joka onnistui tällä kertaa edelliskertaa paremmin (ehkä käytin viimeksi sinistä maitoa punaisen sijasta). Granolaa varten piti ostaa erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, joita jäi vielä kaappeihin, eli erilaisia myslejä voisi kokeilla taas pian tämän erän jälkeen.

Kun itse tekee alusta saakka, näkee, mitä ruoka sisältää. Tähän mysliin tuli minusta aika paljon sokeria (1 dl muscovadoa, hunajaa ja kuivahedelmät) ja vielä teelusikallinen suolaakin. Desilitra sokeria kuulostaa minusta ihan pullatason jälkiruoalta. Hyväähän se tietenkin oli, ja erityisen maistuvaa itse tehdyn jugurtin kanssa!




Eilen meillä koettiin jännittäviä hetkiä, kun Artekin pöytä saapui ja pääsin sen kokoamaan. Muksu on paheksunut tyyristä ostostani, ja hän tuhisikin pöydän nähtyään, että se on aivan samanlainen kuin kaikkien päiväkotien ja koulujen pöydät kautta aikojen!







Siinä se nyt sitten on, kaikkien päiväkotipöytien äiti, meidän kotona! Ihan niin kuin olisi aina ollutkin.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Kirppislöytöjä + Artek tilattu!


Pitkästä aikaa ilmassa on ollut kunnollista ja riemukasta kirppisinnostusta ja -onnea! En ollut ihan varma, mitä puisella vanhalla, tyyriimmän puoleisella olutkorilla tekisin, mutta joku kumma niissä puisissa laatikoissa jaksaa kerta toisensa jälkeen viehättää. "Kestin tehtaat Lahti 60" lukee sen molemmissa päissä. Pukkasin laatikon kuvan ottamisen jälkeen valkoisen penkin alle kenkäkoriksi, mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että pikkuruinen puulaatikko on melko kehno kenkäsäilytyskalusteena, koska se vetää runnomatta sisäänsä vain kaksi paria kenkiä ja vie kuitenkin puolen neliön tilan itsessään.

Kirppiskasasta löytyy myös muun muassa Repeatin priimakuntoinen vihreäsävyinen kashmirneule (2 e!), Marimekon pussilakanasetti (5 e), viehättävää 50-lukua henkivät tarjotin ja teräsvati sekä jonkun ihanan myyntin neulomat supersöpöt sukat. Höpsähdän aina noiden sievien, käsin neulottujen villasukkien kohdalla, mutta yleensä saan kyllä hillittyä itseni. Ehkä säästän nämä jouluksi ja otan sitten vasta käyttöön?



Ylemmän kuvan taustalla näkyvä valkokukkainen kesäkukka on muuten ollut ihan viime aikoihin saakka pihalla. Ehkä viikko sitten nostin sen eteisen puolelle pahimmalta kylmältä suojaan. En taatusti ikinä ole saanut kesäkukkia kestämään lokakuulle!

Vähänpuoleisesti olen blogissa erilaisia tarjouksia mainostellut, mutta ajattelin, että Vepsäläisen 10 % ale (jos tilaa uutiskirjeen sähköpostiin) saattaa sattua jollekulle sopivaan saumaan. Artekin valkokantinen, koivujalkainen 90A-pöytä oli sen verran pitkään harkintalistalla, että kun alekuponki napsahti postilaatikkoon, riensin juoksujalkaa tukka hulmuten nettikauppaan sen tilaamaan. Tilausaika pöydällä on muuten verkkokaupan kautta tilattuna kolme neljä päivää: kuukausi sitten kyselin pöytää liikkeessä, ja toimitusaika olisi silloin ollut neljä kuukautta... Outo juttu!


 
Yläkuvassa näkyy myös Finlaysonin mustavalkoinen ihana Kurupuro-pöytäliina, jonka hätäpäissäni ostin vanhan pöydän peitteeksi jatkoaika mielessäni. Kovin monta päivää ei liina ehtinyt tehtäväänsä toteuttaa, kun kuitenkin päädyin sen haikailemani pöydän tilaamaan. Ensi viikolla sen olisi määrä saapua, ja saa nähdä, pitääkö meidän asukkaiden muuttaa kokonaan pihalle hus pois, ettei vain saada uutta hienoa kalustetta töhrittyä piloille! Osataankohan me sen kanssa ollenkaan olla?