perjantai 6. heinäkuuta 2018

Senkki ja sininen taulu


Vanha valkoinen senkki kaipasi hellää hoivaa ja ankaraa hiontaa. Sen kansi oli aivan ränsistynyt ja nuhjuinen, joten päädyin poistamaan maalin kannesta kokonaan ja käsittelemään sen uusiksi.

Joulu-tammikuun aikoihin avattu valkoinen maalitörppö odotteli kaapissa, mutta puolilleen käytetty purkki oli ehtinyt jonkin verran jähmettyä, ja joukossa oli niin paljon minimaalista roskaa, että päädyin kuitenkin maalaamaan kannen kahteen kertaan pelkällä pohjamaalilla ja vahaamaan sen pinnan. Melko turhalta tuntuu säästellä maalipurkkien jämiä: maalit on tosi kalliita, mutta vihoviimeistä on työläiden pohjatöiden jälkeen huomata, että maali on jo nähnyt parhaat päivänsä. Saa nähdä, kuinka pelkällä pohjamaalilla maalattu ja sitten vahattu pinta kestää käyttöä!



Pohjamaali kuultaa pikkuisen puusta läpi, ja pensselinjäljetkin jäivät vähän näkösälle. Pinnasta tuli ihan vahingossa erityisen onnistunut: ei ollut tarkoituskaan, että senkki kiiltäisi uutuuttaan ja näyttäisi käsitellyltä.



Kannen reunassa kulki vanha kultamaalaus, mutta sitä jouduin hiomaan pois uuden maalin tieltä. En ollut kovin tarkka, ja pieni kultareunus jäi vielä jäljelle. Kannen valkoinen sävy on suoraan purkista, puhtaanvalkoinen, kun senkin oikea sävy on harmahtava. Ihan kivasti tuo uusi maali kuitenkin paikoilleen istuu, eikä sävyeroa luonnossa edes huomaa. Maalauksenkin jälkeen senkki on rauhassa ränsistynyt, juuri niin kuin pitääkin.



Kun kerran maalin sutimisen tahtiin oli kertaalleen päässyt, teki mieli pikkuisen jatkaa. Senkille on tulossa retrohenkinen vanha levysoitin, mutta sitä odotellessa kaivoin kaapista pensselit, akryylimaalit ja vanerilevyn. Pikkuisen väriä valkoiseen nurkkaan levysoitinta odotellessa!





Vihreä kynttelikkö on muuten kierrätyskeskuslöytö jonkin ajan takaa: sen on joku näppärä askarrellut betonivaluissa käytettävistä rautaisista tukijutuista. Minusta se on aivan ihastuttavan vinkkura ja sopivan boheemi! Se muuten pysyy pystyssä kynttilöiden kanssakin, vaikkei siltä näytä.

2 kommenttia:

  1. Ei hyvää päivää miten ihana senkki ! Mistä sinä aina kaivatkin näitä ihanuuksia? Kun minä käyn kirppareilla, siellä myydään vain ylihintaista henkkamaukkaa ja 90-luvun mintunvihreitä kuppeja.

    Tuo on niin hieno, onnittelut !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Tämä senkki on itse asiassa yksi meidän mukana kauimmin kulkeneista kalusteista. Se oli alussa monta vuotta lapsen huoneessa, edellisessä kodissa olohuoneessa ja tässä nykyisessä keittiössä ennen kuin siirtyi tuohon nykyiselle paikalleen. Jonkun nettikirpparin kautta se aikanaan ostettiin, olisiko ollut Huuto.net vai Tori.

      Senkki on kyllä ihana. Sen sisällä oleva laatikko ja hyllytkin ovat puuta. Yhden välilevyn otin pois, että LP-levyt mahtuvat pystyasentoon :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!