sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kukkateemalla ystävän polttareihin (+ pari tekemisvinkkiä muille juhlijoille)


Eilen vietettiin ihanan ystävän ihania polttareita. Meitä oli paikalla vajaa kymmenen henkilöä, ja päivän ohjelma oli suunniteltu mukavaksi ja viihtyisäksi. Hemmottelua morsiamelle, yhdessäoloa, ruokailua, pakohuone, morsiussauna ja paljuilua. 

Pari tosi onnistunutta ohjelmanumeroa täytyy ihan erikseen mainita, mutta sitä ennen esittelen kirppislöytömekkoni, jonka ostin ihan varta vasten polttareita varten; poppoolla kun oli pukeutumisessa kukkateema!



Mekko oli minulle kirppislöytö, mutta se on BTM Studion käsityötä. Muistan vuosi sitten ihastelleeni mekkoa yrityksen sivuilla, mutta en sitä kuitenkaan raaskinut ostaa. Nyt kun kolttu tuli kirpparilla vastaan ja vieläpä oikeassa koossa, ei tarvinnut kahta kertaa ostamista empiä. Pikkuisen sille piti nukkaleikkuria vilauttaa, mutta se nyt ei ole mikään ongelma.





Polttaripäivä soljui mukavasti ja leppoisasti. Morsiamella tuntui olevan mukavaa, ja niin oli kaikilla muillakin. Hirveän osuva ohjelmanumero alun vieraskoreaan tunnelmaan oli omanlaisenaan tutustumisleikkinä toiminut lahjakori: jokainen vieras oli tuonut pienen tavaran, joka yhdisti häntä ja morsianta. Morsian nosti tavaran kerrallaan, yritti arvata sen tuojan ja kertoi muulle porukalle siitä, kuinka ihmisen tuntee ja miten tavara heihin liittyy. Yksi vieraista oli tutustunut morsiameen yläasteella, ja hän toi paikalle slämärin (se sellainen täytettävä kysymysvihko, 90-luvun teinit tietävät), jota kierrätettin päivän mittaan polttarivieraiden täytettävänä.





















Toinen todella hyvä ohjelmanumero oli pakohuone (meidän peli oli Exit Oulun Velhon perintö). Se oli kyllä käsittämättömän positiivinen yllätys, ja ihan ehdottomasti haluan käydä pakohuoneissa uudestaankin! Omat mielikuvat pakohuonepeleistä olivat aivan vääränlaiset, eikä siksi ollut tullut mieleenkään tutustua koko juttuun sen paremmin. Jotenkin kuvittelin mielessäni, että pakohuonepelit sopisivat parikymppisille finnipäisille nörttimiehille, jotka harrastavat larppaamista ja omien roolipelivaatteiden askartelua. Kuvittelin kalsean valkoisen huoneen, jonka loisteputkivalo pitää tunnelman loitolla. Keskellä huonetta on koivunvärinen neuvottelupöytä ja sen ympärillä Martelan julkisen tilan tuoleja, joiden sinisissä kangaspäällysteissä on hieman jonkun edellisen istujan pissaa. Pöydälle nostetaan lautapeli. Lautapelin laskemisesta kuuluu pieni kolahdus. Noppa vierähtää vahingossa lattialle. Sen kolina hiljaisessa huoneessaa riipii korvia. Vihjeitä, jotka ovat lapulle kirjoitettuja matemaattisia tehtäviä, on piilotettu huoneeseen. Joku teroittaa lyijykynän valmiiksi. Kun peli alkaa, ovi laitetaan lukkoon ulkopuolelta. Punainen paniikkinappula on keskellä pöytää ja se on näyttävin elementti koko huoneessa. Joku rykäisee aloituksen merkiksi. Joku hakee parempaa asentoa, Martelan tuoli kirskuu laattalattiaa vasten. Puolentoista minuutin päästä oven lukitsemisesta iskee pakokauhu ja on pakko painaa paniikkinappia. No niin, Anne meni paniikkiin, koko peli on pilalla ja kaikki muut osanottajat vihaisia.

Mutta oikeasti! Uskomatonta, että osasi olla mukaansa tempaava peli! Meidän ryhmästä vain yhdellä oli aikaisempaa kokemusta pakohuoneista, mutta kaikille huone oli todella haastava. Emme yhtään osanneet hahmottaa, minkälaisia asioita täytyy tehdä, mistä hakea uusia vihjeitä ja mikä on pelin henki. Peliämme seurattiin ulkopuolelta ja saimme ruudun  kautta vinkkejä pattitilanteisiin niin, että peli eteni. Jos alkuun olimme todella epävarmoja siitä, mitä pitää tehdä, loppua kohti koetimme ratkoa vihjeitä muun muassa laulamalla, puhumalla esineille, pukemalla vaatteita päälle ja harkinnan alla oli myös niiden riisuminen (tämä ei ollut tarpeellista). Tunti meni todella nopeasti, peli oli valtavan koukuttava ja tekeminen hirveän konkreettista. Ei siis todellakaan istuskeltu pöydän äärellä kiusallisen hiljaisuuden vallitessa niin, että porukan lahjakkain, innokkain ja rasittavin ottaa tehtävät ratkaistavakseen kynä sauhuten ja muut odottavat ajan kulumista. Ihan käsikopelolla etsittiin, pyöriteltiin, sovitettiin asioita yhteen, luettiin pieniä arvoituksia, pohdittiin, mietittiin, muisteltiin vanhoja vinkkejä ja yritettiin keksiä ratkaisua jonkun asian toteuttamiseen silloin, kun keksittiin jutun juju.

Meidän ryhmä keksi viimeisen vinkin ennen tunnin määräajan loppumista, mutta viimeisen tehtävän toteuttaminen vei aikansa. Aika ehti mennä umpeen, mutta onneksi saimme silti suorittaa koko juonellisen mysteerin loppuun, ja vaikka todellisuudessa hävisimme, tunsimme itsemme voittajiksi. Hirveän hyvä mieli jäi, ja pakohuoneen kinkkisiä mysteerejä jaksettiin jauhaa moneen otteeseen illan myötä.

Koko päivä oli kyllä todella onnistunut. Porukka oli keskenään joko vierasta tai puolituttua niin, että morsian oli meitä yhdistävä tekijä. Mutta kivasti saatiin vieraallakin joukolla kuitenkin suunniteltua kaikille mukava, lämminhenkinen päivä!

6 kommenttia:

  1. Herkulliset tarjoiltavat. Pakohuoneet ovat kyllä hauskaa ajanvietettä. Aika menee nopeasti ja siellä saa tosissaan pähkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä herkku brunssi! :)

      En olisi arvannut, että tykästyisin pakohuonepeliin niin kovasti! Varmasti mennään kyllä uudestaan, kunhan vähänkään aihetta ja porukkaa löytyy :)

      Poista
  2. Aivan ihana kirppislöytö! On ihan parasta, kun löytää kirppikseltä asian, jonka on joskus aikoinaan jättänyt raaskimissyitä ostamatta.

    Me olimme pakohuoneessa työporukan kanssa ja jäin ihan koukkuun! Meille kävi samoin kuin teille: saimme kaikki vihjeet ratkaistua, mutta viimeinen tehtävä jäi kesken. Nyt polttelisi joululahjaksi saatu pakohuonelahjakortti laatikossa, mutta en ole vielä kerännyt sopivaa porukkaa. Syksyllä sitten, kun tuleva vauva on vähän isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :) Tunnistin mekon jo kaukaa, ja vähän tuskailin hinnan kanssa, mutta en päästänyt irti. Mekko sai kyllä paljon kehuja.

      Oli kyllä tosi kuumottavaa, kun pidempään oltiin jo oltu yhden vinkin kanssa oikeilla jäljillä, ja kun lopulta tajuttiin, mitä pitää tehdä! Niin kauan sähellettiin, että aika ehti loppua. Kuulemma joissakin paikoissa aika loppuu sitten kun aika loppuu, mutta olisi kyllä jäänyt tosi paha mieli, jos ei oltaisi saatu rauhassa äheltää loppuun, kun niin lähellä oltiin! :D

      Poista
  3. Hei tuo mekko ei jätä mua rauhaan! �� Jos et myy omaasi mulle, niin osaatko kertoa miten vastaa kokoaan? �� Pakko ehkä tilata oma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi myöhäinen vastaus!

      En raaski tästä luopua: mekkoa on tullut käytettyä jo muutamaan otteeseen. Mulla on tästä mekosta S-koko, ja minusta se ihan vastaa kokoaan. S-kokoa valitsisin muiltakin merkeiltä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!