keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Työn alla 60-lukuinen tv-taso (viilupinnan korjailua)


Jo jokunen aika taaksepäin nappasin Oulun kierrätyskeskukselta kainaloon 60-lukuisen tv-tason. Sellaisen, jossa on metalliset jalat ja rullat, niitä nyt oikein kysyttyjä ja trendikkäitä malleja. Tv-tason kansi oli maalattu siniseksi, ja emmin, viitsinkö ruveta hommaan vaiko en. Kaapissa kutkuttelee se monta kertaa mainittu Osmo Colorin supervaha, ja sen verran paljon kiinnosti testata, että kolmella eurolla päätin ottaa kapistuksen kokeiluun. Neljä euroa olisi ollut jo liikaa, mutta kun halvalla sai!

Jos ei tarvikkeita olisi ollut jo valmiiksi olemassa, ei tietenkään olisi kannattanut kokeilumielessä ruveta eri aineita hankkimaan. Mutta kun Liberonin maalinpoistoainettakin löytyi jo valmiiksi, niin ei muuta kuin sutia pintaan ja hetken päästä maali lastalla irti. Ihan mielettömän vähällä vaivalla irtoaa tällainen paksu, irrallinen maalikerros, kun käyttää maalinpoistoainetta. Päädyistä oli viilupinta kokonaan irti, ja siellä maali oli imeytynyt niin syvälle, ettei maalinpoistoaineesta ollut siellä mitään hyötyä. Sinne tänne jäi vielä sinisiä maalipisteitä, jotka ovat niin syvällä, ettei niitä poiskaan saa, mutta täytyy vain hyväksyä, että tästä 60-luvun tyylille sopimattomasta sinisestä vaiheesta jää pieni muisto.



Päädyistä puuttui siis viilupinnoite kokonaan, ja lisäksi molemmilla puolilla oli viilu päässyt repeytymään kulmista. Katsoin netistä tosi tarkat kuvalliset ohjeet viilupinnan korjaukseen, en tykännyt mallikorjauksen jäljestä, tein sitten ihan eri tavalla ja puolivälissä olin jo valmis heittämään kötöstyksen roskiin. Viilunauha oli nimittäin puolitoista kertaa yhtä leveää kuin oma levy, ja koska levy ei ollut suora, siihen oli vaikea leikata sopivaa palaa. Niinpä sitten ronttasin viilunauhan päätyihin kannen alle taitettuna ja kiinnitin sen liiman kuivumisajaksi napakasti maalarinteipillä. Keskeneräisenä viilunauha näytti irvistävän tasosta irrallisena niin kuin kuusivuotias olisi liimaillut äitienpäiväkorttiin rytättyjä kreppipaperipalloja. Suunnittelin jo peittäväni pinnan sarjakuvilla ja liimaseoksella,  mutta eipäs pidäkään arvostella keskeneräistä! Maalin kuivuttua vuolin ylimääräiset viilut pois (keittiöveitsellä, koska sekä mattoveitsi että puukko ovat missä lie, eikä niitä siinä tekemisen hädässä malttanut ruveta etsimään). Hioin vielä reunoja niin, että viilu näytti tulevan osaksi muuta pintaa.



Viilupinta siis väännettiin paikoilleen väkisin ja vastoin parempia ohjeita, mutta pienen puukkorapsuttelun ja hionnan jälkeen näyttää kuin viilu olisi ollut paikoillaan aina. Kulman paikkapalaan olisin tosiaan sitä vastikään hankittua hyvää mattoveistä kaivannut, mutta koska tiemme eivät tällä kertaa kohdanneet, leikkelin palat Fiskarsin saksilla. Tosiaan luotto onnistumiseen oli tässä vaiheessa matala.





Vielä vaha pintaan, ja valmista on!



Vaha saa vielä rauhassa kuivua ennen kuin pääsee kiristämään alla olevat kiinnikkeiden ruuvit ja näkemään valmiin lopputuloksen. En ottanut edes ennen-kuvia, kun luotto korjauksen onnistumiseen oli miinuksella, eli täytyy sanoa, että aivan yllätin itseni! 

Ja voi että tuo vaha on kyllä niin mielettömän hyvää ainetta: pienellä purkilla on nyt vahattu tämä taso, vitriinin kansi ja neljä tuolia, eikä sitä ole kulunut kuin muutama ruokalusikallinen. Voisin vahata vaikka koko maailman; mikähän se olisi seuraava kohde?

4 kommenttia:

  1. No oho, nyt on kyllä onnistunut tämä korjailu ja tuo maalinpoistokin.
    Sinä se vaan osaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain! :) Olin itsekin aivan yllättynyt, kun en kerta kaikkiaan millään olisi uskonut, että tuosta tulee siisti. Vanha taso ei siis ollut sillä tapaa viivasuora, että kun sitä vasten laittaa viilunauhan, ne jotenkin tosi nätisti kohtaisivat. Siksi se liimattu viilu näytti aivan hirveältä, irvistävältä. Mutta eihän se ollut kuin puukolla vuolla ja vähän vielä reunoja hioa, niin ei enää irvistänyt.

      On tuo minun ostama viilu kuitenkin tason viilua vaaleampaa, ja sillä tapaa se vahankin alta paistaa vaaleampana. Mutta ei minun silmiin ollenkaan paha, ja lähtötasoon nähden aivan luksusta :D

      Poista
  2. Ei voi muuta kuin ihailla taitoasi.Hieno lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain :) Vähän vänkäämällä tämä nyt sujui, kun päätti laittaa sujumaan. Jos keskeneräistä arvostelisi, niin kesken olisi saanut jäädäkin :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!