keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Pakkelia pintaan


Haha, että osaa etukäteissuunitelmat olla typerän naiiveja! Sohvapöydän askartelun piti olla ihan pikku juttu, joka näperretään tuosta vain suit sait ohimennen. Luulisi, että tietäisin paremmin, mutta aina vain pääsen yllättämään itseni.

Nyt on rimat sahattu, hiottu, ruuvattu ja liimattu. Ruuvinkolot pakkeloitu ja hiottu. Käännetty ympäri ja sama. Pohjamaalattu. Taas ympäri ja sama. Päätetty, että täytyy pakkeloida myös rimojen saumakohdat. Ja nyt odotellaan, että pakkeli kuivuu ja saa pakkeloida myös pohjan. Sitten uusi pohjamaali ja ollaan siinä vaiheessa, jossa kuvittelin olevani jo eilen.




Yksinkertaisissa pikkujutuissa rämpiessä huomaa, että toisen opastuksesta olisi toden totta hyötyä.  Pakkelointi ei ole mitään rakettitiedettä, mutta tässä on nyt joku ongelma, jonka teen aina väärin. Luulen, että mällään pakkelilla liian pitkään, ees taas, ees taas, niin että se jänkkiintyy ja muuttuu vaikeaksi käsitellä. Kaikkein parasta on laittaa pakkelia aina tosi ohuet kerrokset ja hioa välissä, koska seuraava kerros levittyy niin parhaiten, tasaisimmin. Noita rypyläisiä reunoja on vaivalloista hioa, ja viimeistään siinä vaiheessa toivoo, että olisi parempi pakkelin käsittelijä. Jotenkin sitä silti aina kuvittelee, että saisi yhdellä kertaa oikein tasaista, ja sitten taas toistaa samat virheet uudestaan ja uudestaan. Ja siinäpä sitten hioo ja hinkuttaa.

Sirkkelillä olisi saanut suorempaa, mutta osat on sahattu pistosahalla, eikä työllä ole valitusoikeutta.
 



Valmis  siitä tulee kuitenkin ennen pitkää, eikä sitä jälkikäteen taas muista, minkälaisen vaivan takana työ oli. Näyttäisi siltä, että sohvapöydästä on tulossa oikein hieno, vaikka itse sanonkin.

4 kommenttia:

  1. Ja sitten on se kirpparilla viimeistään juhannuksena!

    Sellainen sinä vain tunnut olevan. :)

    VastaaPoista
  2. Mä olen niin malttamaton tuunaaja - jos nyt joskus harvoin jotain yleensä tuunaan - että en todellakaan jaksa tehdä noin tunnollista jälkeä. Mun maalaaminen on sitä, että pikkusen hipaisen pintaa jollain hiomapaperin tapaisella ja sitten vaan sudin maalin päälle. Tällä tyylillä on maalattu niin katot, seinät ja lattiat kuin huonekalutkin. Joskus paremmalla, joskus huonommalla lopputuloksella... =D Ihailen kyllä sitkeyttäsi tehdä kerralla hyvää jälkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tavallaan hirveän malttamaton siinä mielessä, ettei millään malttaisi odottaa seuraavaa ja taas seuraavaa vaihetta. Mutta toisaalta taas tykkään hirveästi itse tekemisestä, ja sehän tällaisissa projekteissa onkin parasta. Sitten kun pöytä on valmis, se ei enää ole projekti vaan ihan vain pöytä. En minä enää sitten valmiina sitä jaksa mitenkään hehkuttaa ja vaalia samalla innolla. Jotain pitää aina olla työn alla tai vähintään suunnitelmissa! (Rimaa jäi vähän yli ja keksinkin sille jo uuden käyttötarkoituksen!)

      Maalaaminen on kyllä tosi armeliasta puuhaa, ja nykymaalitkin on niin hyviä, ettei ne mitään paljaaksi hiottua puupintaa vaadi. Jos mulla olisi katto maalattavana, sutisin päälle vain, enkä alkaisi nyhjätä viikkotolkulla! Joku katon maalaaminenkin on varmasti ihan sellaisenaan aivan riittävän työläs projekti ilman mitään ekstraa. Sehän on ihan järkevä ajatustapa, että valmistakin pitää joskus saada :) Mutta välistä on kyllä kiva nypertääkin!

      Pöydän kanssa tuli tänään vähän "takapakkia", kun olin ajatellut jättäväni rimojen saumakohdat pakkeloimatta, mutta kun pöytä oli pohjamaalilla, näytti siltä, että nekin näyttävät paljon paremmilta, jos ne viitsii pakkeloida piiloon. Nyt se on tehty, pakkelit hiottu ja pohjamaalaus meneillään. On tosi kiva nähdä, kun joku onnistuu juuri sillä tapaa kuin on sen ajatellut.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!