torstai 4. tammikuuta 2018

Kaatopaikkakamasta paraatipaikalle


Pian alkaa tulla vuosi siitä, kun sukulainen oli kiikuttamassa ylimääräisiä teollisuusjääkaapin lasitasoja kaatopaikalle. Senhän arvaa, että tämänkaltaisista hylkäystarinoista oma säälikäyrä tärähtää ja suojeluvaisto ponnahtaa piikkiinsä, joten tarjosin lasilevyille turvapaikan kellarin kätköistä. Nämä tällaiset älä vie kaatopaikalle, tuo se minulle -hamstraukset tuppaavat olemaan vähän vaaravyöhykkeellä, mutta pitäisi kyllä olla hyvin kylmähermoinen sielu, että voisi kieltäytyä koskemattomasta lasista. Lasiliikkeessä teetettynä saman kokoluokan levy maksaa viitisenkymppiä.

Oikeinpa otin asiakseni miettiä lasille käyttöä ja saada sen kellarin uumenista takaisin päivänvaloon, uuteen loistoon. Joulukuun alussa valmistui lankusta tehty penkki, jonka jäljiltä jäi riittävästi tarvikkeita toistakin nikkarointia varten. Vielä vähän ruuveja ja yksi 5.4-metrinen, 48 x 48-millinen puurima, niin oli tarvikkeet valmiina sohvapöytää varten. Nikkaroinnissa meni kauemmin kuin olin optimistisuuttani ajatellut, mutta nyt se on sitten valmis! Kovasti se vielä kasattuna kaipasi hiomapaperin hellää kosketusta, mutta vaivannäkö kannatti. Siitä tuli minusta aivan ihana.
















Maalia ja pakkelia riittäisi vielä kolmanteenkin nikkarointiin. Rimaakin jäi vielä sellainen pätkä, että jäin miettimään sillekin käyttöä. Keksin jo aivan mahtavan idean ja rupesin mittomaan, niin eiköhän vain rimaa ole liian vähän! On ihan loputon kierre yrittää saada kaikki tarvikkeet kulumaan niin, ettei kaapinperukoille jäisi lojumaan purkinloppuja. Mutta kun on kerran saanut ideantyngästä kiinni, niin täytyy kai sekin vielä toteuttaa!

15 kommenttia:

  1. Hejsan Kirpparikeiju!
    Hieno tuli, olet PRO ja Kiitos mukavasta blogista:))
    Terkuin Tiida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) Valmistuihan se pöytä viimeinkin, mutta pikkuisen kyllä kutkuttaisi ottaa joku toinen projekti työn alle!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos vain! Pistosahalla ei tullut sirkkelisuoraa jälkeä, mutta onneksi ankara hiominen vähän tasoitti kulmia :)

      Poista
  3. Siitä tuli aivan mahottoman hieno, olet sie kyllä taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :) Näitä tällaisia on kyllä kauhean mukava näpertää, ja aivan yllätyin, että pöydästä tuli ihan pöydän näköinen!

      Poista
  4. On kyllä hieno pöytä! Ja muutenkin sulla on kaunis ja persoonallinen koti. Olen seuraillut blogiasi jo jonkin aikaa, tämä nyt eka kommenttini :)
    Terveisin Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista, ja kiva kun olet tänne löytänyt :)

      Poista
  5. Tosi hieno! Ja hieno pelastustarina myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt olisi vielä samalta pelastusreissulta jäljellä muutama levy, joille pitäisi keksi jotakin järkevää käyttöä.

      Poista
  6. Todella kaunis ja ilmavan näköinen pöytä! :) Olet kyllä kadehdittavan aikaansaava ja kekseliäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, vastaan taas myöhässä! Pahoitteluni! Ja kiitos kivasta kommentista! Minusta pöydästä tuli oikein kiva.

      Tuo lasi siis oli mitoille lähtökohtana. Toivoin jotakin kepeää ja ilmavaa. Alkuun mietin pitkään jonkinmoista levyä tai laudoitusta pöytäkantena niin, että lasi tulee sen päälle, mutta sitten keksin, ettei siihen oikeasti edes tarvita lasin lisäksi muuta kantta. Pelkäsin siis pöydän tukkivan koko tilan, mutta en aluksi hoksannut olla ajattelematta sohvapöytää ilman kiinteää kantta :)

      Poista
  7. Hei. Löysin juuri blogisi. Olen miettinyt olohuoneen pöydän vaihtamista ja monia ajatuksia ollut mielessä. kaupasta ei ole löytynyt kivaa. Tämä voisi olla aika hyvä idea! Hauskaa tehdä itse, kuten saaristolaisblogissanikin kaikenlaista tuunailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Onpa kiva, kun päädyit tänne!

      Minä mietin Hayn Tray-pöytää, mutta en raaskinut sitä ostaa, kun olen vähän nopeasti kyllästyvää sorttia. Puntaroin pitkään, onko se sellainen kaluste, johon kyllästyn kahdessa päivässä vaiko en. En osannut päättää, ja sitten rupesin nikkaroimaan itse.

      Itse tekeminen on kyllä tosi mukavaa! Joskus on tietysti mukava jäljittää valmista ohjetta, maikkein parhaita on sellaiset käsityöt, jotka joutuu pähkäilemään alusta asti itse. Siis sellaiset projektit, jotka alkaa siitä, ettei vielä ole mielessä yhtään mitään, ja joutuu miettimään kaiken aivan alusta alkaen itse. Aina ei tietenkään kaikki suunnitelmat toteudu, niin kuin haaveilee, mutta mitäpä tuo haittaa :) Jos ei ota sitä riskiä, että menee mönkään, ei voi koskaan onnistuakaan.

      Kiitokset kivasta kommentista!

      Poista
    2. Siis "kaikkein parhaita" pitäisi lukea tuolla välissä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!