maanantai 4. joulukuuta 2017

Mustaa ja valkoista


No niin! Vihdoinkin päästiin viikonloppuna käymään Ikeassa ja saatiin ostettua lapsen huoneeseen pöytä ja petari. Oli tarkoitus jemmailla eri paikoista ostettuja tavaroita niin kauan, että viimeinenkin tilaus olisi perillä. Ei me sitten maltettukaan pojan kanssa odotella, vaan kasattiin pöytä, kiinnitettiin musta rullaverho ja seinälamppu. Harmaa sängynpääty on vielä matkalla (mikä sillä kestää), ja kattolampun olisi tarkoitus olla noudettavissa vasta kuun puolivälin paikkeilla.

12-vuotias poika ei ole juuri osoittanut kiinnostusta huoneensa sisustukseen, mutta tämä uusi muutos oli niin nuoren miehen mieleen, että koko eilispäivä meni aivan täpinöissä. Suunnittelin ensin ostavani paljon arvokkaamman työvalaisimen, mutta löysinkin tosi edullisen seinälle kiinnitettävän version Jotexilta. Lapsi on siis vasenkätinen, joten lamppu sopii aivan mainiosti pöydän ja sängyn väliin juuri tuohon kohtaan. Se toimii työvalona pöydällä ja yövalona sängyllä.

Valaisimilla on mahdoton vaikutus huoneen tunnelmaan. Tuo yksi pieni lamppu seinässä tekee koko tilan illalla mahdottoman tunnelmalliseksi. Kartellin kattovalaisin olisi muuten ihan kiva ja saisi jäädä, mutta en siedä katsoa sitä enää, kun se on muuttunut niin ruokottoman naarmuiseksi. Valkoinen päiväpeitto on Luhdan, ja sekin tuo kyllä mukavasti valoisuutta ja selkeyttä huoneeseen.



Ja mitäs muuta sitten. Sisustuskärpänen tosiaan pääsi puraisemaan pitkän uinuvan tauon jälkeen, ja nyt sitten pakerretaan menemään ihan suuna päänä. Joka toinen päivä olen ollut sitä mieltä, että armeijan vanhaa kiväärilaatikkoa ei saa maalata; joka toinen päivä sitä mieltä, etten kestä sen möhkälemäistä vihreyttä yhtään enempää. Sinä päivänä, kun maalisuti sattui vähän kuin valmiiksi olemaan kädessä, olin tuota jälkimmistä mieltä.

Nyt se on päätetty. Kiväärilaatikosta tulee musta. Toivottavasti tämä sentään ole ainoa kiväärilaatikko laatuaan. Vähän häpeälliseltähän tämä tuntuu erityisesti näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä, mutta myöntäkää pois, että se oli hyvin vihreä! Vihreällä on rajansa, ja se raja tuli nyt täyteen.



Joulukuukin se sitten pääsi yllättämään. Yhtään ei tunnu joululta, mutta kai nyt muutamia koristeita pitäisi kuitenkin laitella. Meillä on tänä vuonna käytössä sellainen kynttiläkalenteri, jossa on 24 numeroa, ja jota on tarkoitus polttaa yhden numeron verran joka päivä. Ihan putkeen meillä ei tuokaan ole mennyt: yhtenä päivänä ei ehditty polttaa kynttilää ollenkaan ja toisena sitten humpsahti kuudennen päivän kohdille. Hirveän tarkkaa puuhaa tuo kalenterikynttilän polttaminen. Pitää löytää sopiva tasapaino.

Supermegajoulusiivous jatkuu taas tällä viikolla, ja mietin, hyökkäisinkö keittiön vai kuistien kimppuun. Sängynpääty toivottavasti saapuu ihan pian, ja kohta on puulaatikkokin maalattu valmiiksi. Sitten voi taas katsoa olohuonetta uusin silmin ja miettiä, täytyykö se Hayn tarjotinpöytä hankkia vaiko ei.

2 kommenttia:

  1. Tuo musta on erinomainen valinta laatikon väriksi! Älä suotta sitä vihreää mieti, sillä se todellakin oli erittäin vihreä. =D Pääasia kai on, että laatikolla on historia ja tarina, onko sillä alkuperäisellä värillä nyt niin väliä (ei minun mielestä).

    Oikein kiva on tuo uudistunut huone!

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se laatikko kyllä hieno vihreänä, ja onhan se vähän harmi tuhota tuolla tavalla alkuperäinen ilme, mutta vääjäämätön tosiasia on, etten olisi kestänyt sitä meillä vihreänä yhtään pidempään. Nyt kun puitteet ovat aikaisempaa rajallisemmat mm. 80-lukuisten ikkunoiden vuoksi, kaipaan ehdottomasti asiallisempaa linjaa ja vähemmän värejä!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!