maanantai 25. joulukuuta 2017

Lahjakas joulu


Oli tarkoitus käydä vielä eilen toivottamassa hyvät joulut, mutta siinä kävikin niin, että koko aatto oli yhtä tohinaa aamusta iltaan. Oli kuusenhakua, pöydän kattamista, ruokien valmistelua, saunomista ja lopulta lahjojen avaamista. Tänä vuonna haettiin kuusi aivan poikkeuksellisen myöhään, aattona vasta. Mummo ja pappa olivat ostaneet helppouden vuoksi muovikuusen, mutta eihän se käy! Metsän keskellä kun ollaan, eikä ympärillä ole muuta kuin pelkkää kuusta, niin todellakin jouluksi haetaan aito puu sisälle. 

Umpihangessa sitä sitten porukalla tarvottiin niin, että Elmokin väsähti ja otti takapakkia, mulkoili ihmisiä tympääntyneenä hangen takaa. Jonkin ajan jälkeen se ei meinannut ollenkaan tulla enää joukon jatkeeksi, ja sille piti erikseen käydä polkemassa polku, että se suostui jatkamaan matkaa. Vasta katsoin sellaisen dokumentin Siperialla umpikorvessa asuvista metsästäjistä, joiden koirat elivät ulkona lämmittämättömissä kopeissa ja jotka juoksivat tuntikausien matkat umpihangessa moottorikelkan perässä. Silloin tuli mieleen, että meidän koirat ovat jotenkin hemmoteltuja ja liian lellittyjä. Nyt se tuli taas uudestaan mieleen, kun ihmisten piti erikseen tarpoa hangessa koiran vuoksi ja polkea Elmolle parempaa polkua käveltäväksi, että laiska koira suvaitsi seurata perässä.

Eilen tosiaan avattiin paketit, ja sieltähän paljastui ihan vaikka mitä ihanaa! Jännästi tosi moni lahja on kotimainen: Familonia, Ratiaa, Maria Drockilaa, Reimaa, Iittalaa, Marimekkoa... Tuli myös suklaata, lahjakortteja ja lapselle muutamia vaatteita.



Hansikkaat saatiin muksun kanssa lahjaksi: niissä on toinen puoli kokonaan heijastinta. Aivan mainiot!



Marimekon City Kortteli -reppu oli minun heräteostoslahja muksulle. Vanha reppu oli jo ihan risa, ja uudelle oli ehdoton tarve. Olin jo löytänyt toisen repun, mutta käytiin vielä aatonaattona aivan vain ohikulkiessa kipaisemassa Marimekon myymälässä, kun löysin sieltä tämän. Ei käynyt kyllä mielen päälläkään lähteä hakemaan 12-vuotiaalle pojalle reppua Marimekolta, joten näin hieno ja asiallinen, pojalle kelpaava reppu oli mukava yllätys. 12-vuotiaat ovat sellaisia, että tavara joko kelpaa tai sitten ei, joten pikkuisen jännitti, meneekö iso raha hukkaan. Onneksi lapsi kelpuutti repun ja tykkäsi siitä vähintään yhtä paljon kuin vanha äitinsä. Marimekon logot ovat tässä tosi piilossa ja maltilliset. Reima on myös toinen merkki, jota mielelläni lapselle ostaisin, mutta joka alkaa teini-ikäiselle olla vähän hiinä ja hiinä. Nyt löysin pari tosi hienoa hupparia, joissa logot olivat maltilliset ja pienet. Marimekko kun ikävästi yhdistyy esiteinin mielessä tyttöihin ja Reima lapsiin, niin olin erityisen tyytyväinen tekemiini miehekkäisiin löytöihin.



Uudet, hienot lahjat on kasattu erikseen niin, että niitä voi käydä aika ajoin hypistelemässä ja ihastelemassa, osa on jo puettu päälle ja suklaarasioista tehdään varmaan tapaan selvää.

Oikein hyvää joulua kaikille! Ja lohdutuksena niille, jotka eivät joulusta piittaa; pian se on ohi!

2 kommenttia:

  1. Huh, puolustan Elmoa, hän ei ole metsäläiskoira, harmistuisi siinä useat muutkin - kuusi on ja ei kelpaa! Hyvää Joulun jatkoa kuitenkin kaikille ja erityisesti Koirille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se raukka kyllä metsäläinen ole :/ Täällä on niin paljon enemmän lunta, että Elmo-rassu aivan läkähtyy taakan alle. On se kyllä nauttinutkin ulkoilusta ja erityisesti siitä, että saa olla pihalla vapaana, toisin kuin kotona.

      Välitin jouluntoivotukset kummallekin sesselle!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!