lauantai 4. marraskuuta 2017

Hattuhyllylle hommia


Jaha, tänään on ilmeisesti pyhäinpäivä! Meillä ei oikein pyhäinpäivää vietetä, ja jos ei aivan joulu tai juhannus ole, on aivan vuoren varmaa, että juuri pyhäpäivän aamuna jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. En vain koskaan ole oppinut ottamaan huomioon pyhiä, joita en itse vietä. Onneksi kaupat saavat nykyään olla auki, eikä meidänkään tarvitse nähdä nälkää.

Ruokakauppareissu ilman kirppispyrähdystä olisi puoliksi turha reissu, joten kipaistiinpa samalla kurkkaamassa, josko olisi hyviä löytöjä tarjolla. Hirveän sympaattisen 1950-luvun hattuhyllyn kyljessä komeili 5 euron hintalappu, joten mukaan lähti. Tämähän on tosi klassinen ja tuttu malli varmaan joka toisesta vanhasta talosta, mutta en olisi itse muistanut, missä olen tällaisen viimeksi nähnyt. Lapsi sen muisti; meillä oli samanlainen hattuhylly toiseksi edellisessä kodissa, siinä jossa oli valkoiset lattiat. Siellä hylly oli kuitenkin leveämpi kuin tämä nyt löytynyt.

Oikeasti hattuhyllylle olisi ollut tarvetta siellä, missä takitkin ovat (eli keittiössä, kylmän kuistin vieressä), mutta sinne ei parhaimmalla tahdollakaan saa hyllyä ahdettua. Nakuttelin hyllyn sitten takan viereen, jossa se tuo mukavasti korkeutta vähän tyhjänpäiväiseksi jääneeseen nurkkaukseen. Kartellin valaisin on teräsrunkoisella pikkupöydällä, joka sekin on melko tuore kirppislöytö. Siihen pitäisi tehdä kunnollinen pöytäkansi nykyisen muovilärpykkeen tilalle, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi.



Ihana, ihana vanha hattuhylly! Ennen vanhaa rakennukset, huonekalut ja kaikki käyttöesineet ovat olleet niin paljon kauniimpia kuin nykyään. Huoliteltuja, laadukkaita ja ilmeikkäitä. Onkohan normaalia tykästyä hattuhyllyyn näin palavasti?



Viime yönä näin todella kummallista unta, joka oli ikään kuin jatkoa monta kuukautta sitten näkemälleni unelle. Ensimmäisessä unessa kuukausia sitten kävi ilmi, että tämän nykyisen kodin kellarissa onkin aivan valtava kaakeloitu uima-allas, todella suurikokoinen ja vuokraan nähden ehdottoman ylimitoitettu. Olin löydöstä todella yllättynyt ja innoissani, mutta allasta tutkailtuani päädyin siihen, että se on niin kehnossa kunnossa, ettei sitä kannata ottaa käyttöön. Viime yönä uni sai yllättäen jatkoa: olin jo unohtanut koko uima-altaan, mutta unessa sen olemassaolo oli itsestäänselvää. Aivan, meillähän tosiaan olikin se iso uima-allas kellarissa. Tiesin heti, että allas on huonokuntoinen, ja se vähän harmitti. Ei enää ollutkaan sitä ensi kerran intoa ja ihmetystä, pelkkää harmitusta ränsistyneestä ja turhasta altaasta. Mitähän ratkaisematonta ongelmaa tällä uima-allasasialla unissani käsittelen? Saakohan uni taas joskus jatkoa?

Meillä on tänään tortilla- ja leffailta! Viettäkäähän hauska pyhäinpäivä te, joiden juhlintalistalle moinen kuuluu!

14 kommenttia:

  1. Pyhäinpäivä on muuten poismenneiden muistopäivä, eli ei mikään hömpötyspäivä... itse ainakin muistan omaa isääni ja isovanhempiani. Halloween on sitten asia erikseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä sitä millään pahalla tietenkään tarkoittanut: kukin viettää juhlapyhiä omalla tavallaan! Omassa lapsuudessa pyhäinpäivä oli nimenomaan harras juhla, mutta nyt siihen rinnalle on ihan viime vuosien aikana tuntunut nousevan riehakkaampi halloween. En ainakaan muista, että vielä kymmenen vuotta sitten Suomessa olisi juuri vietetty halloweenia, mutta tänäkin vuonna omalla Facebookin kaverilistalla moni tuntuu viettävän juuri tätä riehakkaampaa juhlaa.

      Ilmeisesti pyhäinpäivä ja halloween olisivat kuitenkin eri aikoina, halloween lokakuun lopussa ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä lauantaina. Monella näyttää kuitenkin juuri tänään pyhäinpäivänä olevan halloween-pippalot.

      Poista
  2. Halloween oli virallisesti 31.10. ja sitä on juhlittu täällä viime lauantaina sekä tänä lauantaina, miten kukin on halunnut. Mutta todellakin kaksi eri juhlaa, pyhäinpäivää ei meilläkään juhlita... vain sytytetään kynttilä haudalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Oma Facebook-sivu täyttyi eilen iloisista halloweenin juhlijoista, joten päättelin, että sitä on nyt vietetty ei keskellä viikkoa vaan pyhäinpäivänä. Mutta jännä juttu on tämä uuden juhlan rantautuminen Suomeen; ei sitä kyllä niin kauaa ole vielä vietetty! Lapsen koulullakin oli perjantaina halloween-juhlat, ja mitään sellaista ei todellakaan omina kouluaikoina kyllä ollut :)

      Poista
  3. Niin ja muuten, hattuhylly on upea ja on aivan normaalia on tykästyä hattuhyllyynkin jos se näyttää noin hyvälle omassa kodissa 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä monien 50-luvun kalusteiden ilme iskee omaan silmään. Jotenkin ne vain on niin tyylikkäitä ja linjakkaita :) Ihan tavallinen, arkinen esine, mutta silti kauniisti suunniteltu.

      Poista
  4. Pyhäipäivä on vainajien muistopäivä..ei se ole joku hauskapäivä..mitä halutaam viettää..vaan kunnioitetaan/muistellaan kuolleita omaisia viemällä kynttilä haudalle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se todellakin on. Muokkasin tekstiä sen verran, että poistin "hömpötyspäivän" kokonaan. Ei tietenkään ollut tarkoitus ketään loukata tai kenenkään juhlanviettoa mollata, joten sanavalinta oli todella epäonnistunut.

      Poista
  5. Minäkin hämmästyin tuosta hömpötyspäivä-kommentistasi. Ymmärrän mielipiteesi viitanneen halloweeniin, jonka rantautumista Suomeen en aikaisemmin hyväksynyt amerikkalaisena hömppänä. Nyt tuo vain erityisesti särähti korvaani, sillä tänä vuonna pyhäinpäivällä ja vainajien muistamisella oli erityisesti tärkeä sija elämässäni, sillä äitini kuoli kesällä ja koin hyvin tärkeäksi käydä sytyttämässä kynttilän hänen haudalleen.

    Nykyään hyväksyn kyllä halloweeninkin, ja viime vuosina kansainvälisessä yhteisössä asuessamme juhlimme sitä kovasti. Aikomukseni oli juhlia Suomeen palattuammekin, mutta tänä vuonna en jaksanut edes koristeita kaivaa esiin. Onneksi lapset juhlivat koulussa ja itse englanninopettajana toin sitä tunneilla esille osana angloamerikkalaista kulttuuria.

    Ihana tuo naulakko. Meillä saattaa olla samanlainen varastossa. Sellainen oli eteisessämme muuttaessamme taloon, mutta vaihdoimme tilalle vanhemmat, sellaiset joissa on koukuissa naamat. Ne ovat kyllä vähän hankalat käytössä ja melkeinpä mieli tekisi vaihtaa tilalle tuollaiset, joihin saa henkariin takit rinnakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin hömpötysmaininnan kokonaan, ja tosiaan viittasin sillä tähän uuteen karnevaalimeininkiin, enkä edes arvannut, että siitä voitaisiin pahastua, se kun ei todellakaan ollut tarkoitus. Halloweenissakaan ei ole minusta yhtään mitään vikaa, mutta ei sen juhlistaminen vain jotenkin ole tullut meidän perheen tavaksi.

      Minusta tuntuu, että omassa ikäpiirissäni pyhäinpäivää ei juuri vietetä siinä perinteisessä merkityksessä, mutta monet, joilla on pieniä lapsia, pukeutuvat ja pitävät kekkerit. Pääsiäistä meillä kyllä vietetään, mutta ei sitäkään samalla tavalla kuten lapsuudessa. Silloin ei esimerkiksi pitkänäperjantaina sopinut ollenkaan lähteä kylästelemään (mikä todella teki päivästä hyvin pitkän ja verkkaisen), mutta nykyään voidaan aivan hyvin suunnitella jotakin yhteistä, vaikka syömistä tai lasten yökyläilyä. Omat isovanhemmat pitivät pääsiäisajan trullittelua pakanallisena ja vähän paheksuttavana, mutta enää en tunne ketään (pääsiäistä viettävää), joka näkisi pienissä pääsiäisnoidissa jotakin ikävää.

      Halloween on tosiaan tainnut tulla Suomeen ihan vasta viime vuosina, ja sehän on aivan erilainen juhla kuin Suomessa perinteisesti vietettävä pyhäinpäivä. Siinä on jotakin kummallisen kitkaisaa, kun riehakas ja harras kohtaavat. Ehkä tuosta syystä kaikki eivät halloweeniä hyväksy ollenkaan.

      Minusta kynttilän sytyttäminen on kaunis tapa muistaa poislähteneitä. Osanottoni äitisi vuoksi <3

      Poista
  6. Heippa! Minä ymmärsin, että tarkoitit lausahduksellasi halloweenin juhlintaa ameriikan malliin. Sitä ei meilläkään harrasteta ja vähän hömpältähän se tuntuu. Pyhäinpäivänä oli muuten kaunista ajella pimeällä hautuumaan ohitse, oli hieno kynttilämeri pimeydessä!
    Katselin tuossa työstä tullessa, että haa! naapurilla on ikkunassa joulutähti, että tästä kait se jouluhömpötys sitten alkaa seuraavaksi :)

    Muistatkohan minua vielä kun reilu vuosi sitten kommentoin; olit muuttamassa ja minä olin muuttanut tuolloin kaksi kertaa kahden viikon sisällä? :D Tilannepäivitys: ei muuttoja reiluun vuoteen jee!

    Kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Ja anteeksi myöhäinen vastaus! Kyllähän minä sinut muistan :) Ajattelin silloin, että kauheaa muuttaa noin usein. Ja sitten muutettiin itsekin pari kertaa lyhyehkön ajan sisällä, ja ajattelin, että hirvittävää on! :D

      Poista
  7. Hej Kirpparikeiju,
    satuin löytämään blogisi ihan jotain hassua kautta ja täytyy sanoa että olipa iloinen yllätys - mikä aarreaitta. Pakko syventyä varsinkin viime vuoden joulukalemteriin (valokuvakuutiopalapeli on must!) myöhemmin. Iloa alkutalveen! Ja joulunodotteluun. Taas se o edessä :)
    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aurinkuu!

      Ja kiitos ihanasta kommentista! Onpa kiva, kun eksyit tänne :)

      Se joulukalenteri on jo neljä vuotta vanha! Paperitähti näkyy olevan ideoista suosituin, ja se nousee joka joulu tuohon luetuimpien juttujen joukkoon :)

      Ai niin, kuutiopalapeli kirvoitti tuona jouluna melkoisen räkäiset naurut, kun kävi ilmi, että olin vahingossa laittanut yhden valokuvan väärin! Siitä siis puuttui yksi kuvan pala ja yksi kasvokuva oli kahteen kertaan :D Muistan, että meillä oli lähtökiireitä, joku pala oli käännetty liian aikaisin niin, että liimattu pinta repeytyi. Vaihdoin kiireellä uuden kuvan repeytyneen tilalle, ja vasta jouluna sitten palapelin tekijä huomasi, että siinä oli virhe :D

      Hauskaa alkutalvea ja tunnelmallista joulun odotusta!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!