keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kesympi kompromissi ja ajatuksia tavarakaaoksen taltuttamisesta


Ruokapöydästä on muodostunut meidän kodin ehdoton sydän. Pöytä on niin iso, että sen toisen päähän voi pystyttää minkä tahansa projektinurkkauksen niin, että toisella puolen mahtuu vielä oleskelemaan. 

Pinnatuolit menivät hetkeksi kuistille, kun juuri verhoillut tuolit syrjäyttivät ne. 60-lukuiset mustapinnaiset tuolit henkivät ihan erilaista tunnelmaa kuin nämä kotoisat koivutuolit. Välistä on vaikea valita kahden hyvän välillä, ja nyt mennäänkin kompromissilla vuorotellen.



Eikö ole kummallista, miten toiset tavarat syrjäyttävät toiset? Vaikka olisi miljoona samansarjaista tavaraa, kerta toisensa jälkeen valitsee vain sen lempparin. Alumiininen vanha kakkuvuoka on toiminut meillä monta vuotta  kynttiläkippona, ja juuri sen nostan useimmiten esille, kun kynttilöitä poltetaan. Se on jotenkin yksinkertaisuudessaan niin hieno.





Kuistin tyhjentäminen kirppistavaroista on vielä kesken. Yksi pöytä noudetaan tänään ja kolme pahvilaatikollista pienempää tavaraa odottaa lähettämistään Vähänkäytettyyn. Kirppistavaroista irtautuminen on hirveän aikaa vievää puuhaa, mutta kun kerralla lähtee isompi kaluste tai kokonainen kasa tavaraa, ero tuntuu niin merkittävältä. Tavarakaaoksen taltuttaminen on yhtä aikaa rasittavaa ja ihan mystisen koukuttavaa. Jos vielä asuisimme siinä tuplasti suuremmassa valkolattiaisessa kodissa, meidän nykyinen tavaramäärä olisi aivan minimaalinen. Pienissä neliöissä on taas ihan uusi tilanne, eikä yksikään paikalleen kuulumaton tavara jää huomaamatta. Varastotilaa on nyt ehkä vielä entistä enemmän, kokonaisen ullakollisen verran, mutta en halua hamsteroida varastoa rompetta täyteen. Pari muuttoa melko lyhyessä ajassa on muistuttanut inhorealistisella tavalla siitä, mikä taakka tavaran omistaminen on. Ihan muutama tarkkaan harkittu laatikko varastossa saa riittää. Ja miten mahtava onkaan, kun ne sukset sieltä varastosta kerran vuodessa haetaan, ei tarvitse kaivautua tavarakerrosten läpi.
 
En olisi kuuna päivänä aloittaessa arvannut, että tätä veivataan vielä parin vuoden päästäkin! Toisaalta koti on tietyllä tavalla aina muutoksessa, ja aina on jotakin tavaraa tulossa ja menossa; vanha paistinpannu kuluu ja täytyy korvata uudella. Paistinpannun ostamisesta jää pahvipakkaus, joka pitää ensin säilöä ja sitten vaivan kanssa raahata kierrätykseen (kaipaan kerrostaloasuntojen täydellistä kierrätysroskakatosta). Lapsi kasvaa ja vaatteet käyvät pieneksi. Innolla haaveiltu fanipaita onkin yhtäkkiä kaveripiirin keskuudessa tosi nolo. Puhumattakaan nyt sitten siitä, että maku muuttuu, kyllästyy johonkin tavaraan tai tekee hutiostoksen. Joku tavara osoittautuu käytössä huonoksi ja sen haluaa korvata paremmalla. Tai siitä, että tavaramäärän vähetessä huomaakin haluavansa entistä enemmän väljyyttä. 
 
Olen juuri malttanut luopua jopa 17-vuotiaana lahjaksi saamastani voileipägrillistä, joka oli kyllä kiva vempele, mutta jota käytettiin kaikkien näiden vuosien aikana ehkä kymmenen kertaa. Kuvittelin olevani enemmän voileipägrilli-ihmisiä kuin oikeasti olinkaan: ja jos pitää kiinni voileipägrilli-identiteetistään 15 vuoden ajan, on vaikea pyristellä ajatuksesta eroon. Voileipägrillin aikakausi on nyt ohitse, ja täytyy sanoa, ettei tunnu yhtään missään. Tai ehkä tuntuu viideltä eurolta, jos tarkemmin tunnustelen.

Vaatekaapin siivous ja vähittäinen uusiminen on nyt työn alla. Aikaisemmin meillä oli jättikokoinen vaatehuone, johon mahtui ihan järjettömät määrät vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Nyt olen ottanut tavoitteeksi saada kaiken mahtumaan yhteen ainoaan vanhaan kaappiin, joka ei todellakaan ole mikään tilaihme. Kun tilaa on rajatummin, on parempi siirtää syrjään sellaiset vaatteet, joita ei juuri sinä vuodenaikana tarvita. Tätä en ole aikaisemmin viitsinyt tehdä, eikä ole ollut tarvettakaan, kun tilaa on ollut aivan holtittomasti. Kesävaatteet on nyt perattu talvivaatteista, ja ne odottavat ullakolle pääsemistään. Vielä riittää tekemistä!

2 kommenttia:

  1. Meidän kodin ainainen ongelma on tilanpuute. Siksi pienehkö vaatehuone aina täyttyy epämääräisistä tavaroista ja hyvä jos oven saa kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kaikki tavarat ole sellaisia, jotka saisi jotenkin siististi ja nätisti kaappiin. Sata paria sukkia voi viikata ihan siististi melko pieneenkin tilaan, mutta mihin laitetaan moottorisaha? :D Onneksi on armelias ullakko ja ullakolla ovi!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!