torstai 21. syyskuuta 2017

Halki, poikki ja pinoon


Syksy alkaa toden teolla puskea päälle: ilman hanskoja ja pipoa ei enää pärjää, ja jouluihmisetkin näyttävät jo reipastuneen. Ensimmäinen kesä omakotitalossa on nyt takana, ja myönnettävä on, etten sittenkään ollut niin kovin puutarhaihmisiä, kuin olisin arvellut. Henkisesti pidän itseäni todella paljon puutarhaihmisenä, mutta konkreettisesti asia ei ole vielä edennyt. Toisaalta yksi sipulista istutettu kasvi, jonka nimen olen tietenkin unohtanut, alkaa nyt vasta tehdä kukkaa. Saattaakin olla, että minusta tulee puutarhuri vasta aivan ensilumen kynnyksellä.
 
Sisätiloissa kasvaa kaksi herkkää sitrushedelmää, jotka on joskus keväällä istutettu siemenestä. Näyttävät lehtien perusteella olevan eri lajiketta, syötyjen hedelmien perusteella esimerkiksi appelsiini ja klementiini.  Istutin sitruksia useampia, ja ajatus oli antaa niitä kyläillessä viemisinä, mutta nyt kun vain kaksi on elossa, ajattelin pitää molemmat itse. Ensi keväänä uudella, paremmalla tuurilla sitten!





Remppailutkin alkavat olla maaliviivoilla: listat laittaa joku toinen, mutta seinät ovat melkein valmiit. Yksi videotykkiseinä täytyy vielä maalata toiseen kertaan. Luotettiin taas rautakaupan myyjään, ostettiin liian vähän maalia, ja sitä pitää käydä hakemassa lisää. Kolme viimeisintä rautakaupalta kysyttyä neuvoa on mennyt ihan mönkään, hmph. Laitetaan muistiin itselle: kolme litraa maalia ei riitä vajaa kuusimetriselle seinälle. Vaikka purkissa lukee ja vaikka rautakaupan myyjä sanoo.

Alemmassa kuvassa näkyy kertaalleen maalattu koulutauluseinä vielä märkänä. Se on jo maalattu toiseen kertaan ja näyttää nykyään siltä miltä pitääkin. Tykkään aivan kauheasti tällaisista näkymistä yhdestä huoneesta toiseen, kun eri huoneissa on käytetty eri värejä.



Tahti on todellakin loppua kohti hyytynyt ja voin hyvin ymmärtää, miten ihmisillä jää listat laittamatta vuosikausiksi. Viimeistelytöiden aikaan mieli liitelee jo jossakin ihan muualla, ja joutuu pakottamaan itsensä toimimaan kauhean vastentahtoisesti. Melkein valmis tuntuu jo niin valmiilta, ettei enää viitsisi näpertää saman työn parissa. Ja entäpä sitten, kun viimeisessä vaiheessa menee poistamaan katosta maalitelan stoppina toimineen oranssin teipin, ja teippi repii katosta maalit lähtiessään. Se on jo kidutusta. Onneksi noin kävi vain yhdellä kattopinnalla (siinä oli johtojen takia madallus ja eri materiaalia kuin muualla), ja onneksi repeämää on vain 1.5 metrin mitalla. Vuppiduu, miten paljon kiinnostaa lähteä sitä korjaamaan.

Nyt kun remppaprojekti alkaa pian olla taputeltu, pääsee oman tehtävien asioiden listan pariin, joka on täysin hylättynä kasvanut kasvamistaan. Syksyllä täytyy ainakin vielä ehtiä pestä ikkunat (plääh), nostaa perunat, kerätä omenat ja näpytellä ylimääräisiä tavaroita kirpparille. Kirppisvuoren taltuttamista olin siirtänyt tympääntyneenä eteenpäin ja eteenpäin, mutta nyt remppaan verrattuna se alkaa jo tuntua kauhean mielenkiintoiselta ja leppoisalta puuhalta! Ainakaan kirppistavaroita käsitellessä ei tarvitse hengittää betonipölyä keuhkot täyteen, yskiä öitä läpeensä, rapsutella tukasta purkan lailla roiskunutta maalia tai niistää laastia. Voi, siitäpä tuleekin sitten mukavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!