keskiviikko 16. elokuuta 2017

Puhtaalta pöydältä


Koulu on lähtenyt käyntiin mukavalla tohinalla. Kohta lapsella tulee täyteen ensimmäinen viikko kuudetta luokkaa! Enää viimeinen vuosi alakoulua jäljellä, huh huh.


Alkavan lukuvuoden kunniaksi siistittiin lapsen koulupöytää. Tavarat lähtivät tasolta, kun niille saatiin paikka seinältä. Vanerilevyllä on nyt koria, pikkukaappia, nipsua ja koukkua. Vasemman laidan kartongille pitäisi vielä taiteilla sellainen näöntarkastustaulu, kunhan keksisi jonkun järkevän tekstin!





Sahailin päreiksi kirpparilta löytyneen vanhan korkkitaulun ja tein siitä A-kirjaimen lapsen nimen mukaan. Korkki olikin melkolailla totuttua vaneria pehmeämpää, ja hyvä kun en hujauttanut sahalla korkkitaulun päästä päähän, kun rupesin kirjainta työstämään. Reunat jäivät melko höttöisiksi, ja sivelin ne liimalla, etteivät enää pölisisi. Tästä tuli minusta aika kiva!






Kesäloma on enää pelkkä muisto vain, mutta onpa ollut mukava palata taas arkiseen arkeen :)

lauantai 12. elokuuta 2017

Tarkan markan pirkko lämmityspuuhissa


Helei sateiset, pimeät loppukesän päivät! Pönttöuuni oli melkein koko kesän tauolla, mutta nyt jo alkaa olla sellaisia satunnaisia vilpoisia päiviä, että uunia polttelee ihan lämpimikseen. 

Puulla lämmittäminen on meille ihan uusi juttu, ja tehokas polttaminen on ollut vähän opettelussa ihan tuhkien tyhjentämisestä ja oikeaoppisesta sytyttämisestä lähtien. Sain kuitenkin näppärät vinkit talven varalle: uuni on tehokkaimmalla käytöllä, jos sitä polttaa kaksi pesällistä aamulla ja kaksi illalla. Ilma kiertää uunin kyljissä ja lämmittää tiilet. Kun tiilet ovat lämmenneet, niitä ei voi enää lämmittää lisää, eli ylimääräinen polttaminen on turhaa. Minun ajatukseni kun oli, että sitä enemmän lämpenee mitä enemmän polttaa.





Kahvittelukaveri toi tuliaisina ihanan krysanteemin.  Se pitäisi varmaan raaskia laittaa pihalle, mutta ihastelen sitä vielä hetken sisätiloissa.




Olen viime päivinä pyöritellyt raha-asioita oikein urakalla. Kyselin nettipankin chat-toiminnossa pankki-ihmiseltä vinkkejä säästämiseen, kun pankki-ihminen halusi soittaa ja selittää asiat paremmin puhelimessa. Tuli sieltä ihan hyviäkin neuvoja, mutta pikkuisen oli sellainen olo kuin olisi puhunut provikkapalkalla olevan puhelinmyyjän kanssa, joka haluaa henkensä pitimiksi kaupata koko vuoden Cosmopolitanit kerralla. Pankki-ihminen halusi tehdä minusta säästäjäprofiilin, ja kun kerroin olevani tarkan markan tyyppi, hän samaistui minuun, kertoi itsekin olevansa samanlainen ja kehui, miten näppärää on ajatella asiat markoissa. Kiitin neuvoista, sanoin paneutuvani niihin paremmin omalla ajalla, tein niin ja päädyin lopulta omiin ratkaisuihin. Ihan ereihin, joita neuvottiin. Siinä meni pankkivirkailijalla kyllä monta minuuttia hukkaan.


Parhain mustikkakausi lienee käsillä, mutta meillä ei ole poimittuna yhden yhtä marjaa. Varmaan pian pitäisi suunnata metsään ennen kuin joulu taas yllättää ja on liian myöhäistä!


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Resupekasta puudeliksi


Koiranturilaat Elmo ja Manu kävivät eilen aivan oikealla ammattitrimmaajalla, Elmo toista kertaa elämässään, Manu ensimmäistä. Annoin trimmaajalle poikien suhteen vapaat kädet. Odotin, että Elmosta tulee siistinnäköinen ja Manusta ehkä vähän siistimpi kuin ennen trimmausta.

 
Hinnastossa oli pieni haitari, johon vaikuttaa koirien käyttäytyminen. Elmo ja Manuhan tietenkin rettelöivät trimmaajalla niin, että saatiin maksettavaksi korkeampi maksu: Manu oli kuulemma arastellut ja satavarmasti vollottanut koko ajan, Elmo taas oli hipsuttanut jalkojaan mielenosoituksellisesti niin, ettei niitä pystynyt ajelemaan. Vasta trimmauksen loppuvaiheilla Elmo oli antanut periksi ja päästi trimmaajan tekemään työnsä loppuun. On se kyllä jääräpää.


Edellisestä trimmauskerrasta oli jo vierähtänyt melkoinen tovi, ja sakki alkoi olla aika tollon näköistä. Tässä pojista yhteiskuva ennen trimmausta:


 
Tässä Elmo ennen:






Manu ennen:






 Ja sitten jälkeen-kuvat! Tässä Elmo:



 






Elmo nuortui ainakin kymmenen vuotta! Sen karva on aina ollut vähän vivahteikas niin, että jostakin kuultaa ruskea, jostakin valkoinen. Nyt kun karva on ajettu lyhyeksi, sen päälaki kiiltää harmaana. Ei kai se vielä ole alkanut vanhuuttaan harmaantua? Elmo on vasta kuusivuotias!





 Mutta mitä tapahtui Manulle?





AHHAHAHA! Manu tuli takaisin puudelina! Sen hännänpäässä on tupsukka! Manu on nyt aivan oikea rouvashenkilön fiini pupsi.







Olen aina pitänyt Manua vähän tollerona, mutta kaiken tuon karvakasan alla se onkin oikeasti hoikka, pitkä ja siro pieni neiti. Ollaan parin päivän ajan Manulle naurettu, mutta Manua itseään ei trimmaus tunnu hetkauttavan suuntaan tai toiseen.


Ei olisi itsellä käynyt mielessäkään, että partakarvat voi kokonaan ajaa pois. Sehän tarkoittaa tietysti siistimpää ruokailua, mutta nyt myös näkee Manun ilmeet paljon paremmin. Trimmaajalta päästessä näin ensimmäistä kertaa, miten Manu hymyilee.





 Ja vielä Elmo ja Manu ennen ja jälkeen:




Onpas ihana, kun on koirat taas hetken aikaa siistinnäköisiä. Normaalisti ei pidetä näin pitkää trimmausväliä, ja jotenkin sitä ehti jo sokeutua omien koirien sottaisuudelle. Nyt ne ovat ihan oikeat jalosukuiset seropit.


Olisihan se jännä, kun itsekin näyttäisi kampaajakäynnin jälkeen aivan toisen lajin edustajalta, vaikka hevoselta. Mitä tykkäät Elmon ja Manun uudesta syyslookista?


tiistai 8. elokuuta 2017

Söpistelyä ja sommittelua



Enää kaksi päivää koulun alkuun! Nyt on uusittu muksun vaatekaappi ja penaalin sisältö: eteisessä ensimmäistä koulupäivää odottaa uudenkarheat, hienot kengät, joita ei ole vielä ollut lupa pukea päälle. Huolella valittu takkikin on vielä käyttämätön, eikä uusia kyniä ja kumeja ole avattu pakkauksistaan. Koulun alkamiseen täytyy vähän ladata jännitystä pienillä uusilla jutuilla, että jaksaa sitten tsempata seuraavaan lomaan saakka. 

Käytin koirat tänään trimmauksessa ja siinä odotellessa näemmä tyhjensin kaikki Oulun kirpparit. Söpöt jutut vain jaksavat viehättää, vaikka yhdet väriöveriähkyt jo kärsinkin. Onneksi on kuistit; niille voi laittaa sellaista herkkää söpistelykamaa, jota ei ehkä muualla jaksaisi katsella. Pinkki metallinen lintuhäkki kantaa nyt sisällään aikaisemmin kierrätyskeskuksen ilmaislaarista löytynyttä kaktusta. Virkattu kaktus on laitettu maalatun säilyketölkin sisälle. Aika nokkela askarteluidea!

Kanavatyöstä suunnittelin tekeväni sohvatyynyn lahjaksi. Emmin taulun ostamista, ehdin sen jo palauttaa kerralleen myyntipöytään, kun taas nappasin sen uudelleen mukaani. Nyt kun se on kotona, en ehkä raaskikaan antaa sitä pois. Jonkun itse näpertämä kukkatyö on hirveän sympaattinen, ja se löysi heti meiltä paikkansa. Sininen Taika-muki taas tuli punaisen ja valkoisten kuppien kaveriksi. Lapsi oli erityisesti toivonut tätä sinistä mukia, ja nyt se sitten sattui tulemaan kirpparilla sopuhintaan vastaan.




Vähemmän söpistelyä mutta enemmän sommittelua vaatii lapsen työpöydän taakse suunnittelemani tarvikehyllykkö. Vai mikä se on? Tuollainen vanerilevy, jolle ajattelin kiinnittää erilaisia koreja ja nipsukoita. Alas voisi vielä liimata tai ruuvata korkkilevyä, johon voi kiinnittää lappuja nastoilla. Vanerilevy on vaneriliikkeestä haettu, ritilähylly kierrätyskeskuksesta 50 senttiä, nipsukat jostakin askarteluliikkeestä, musta avainkaappi kirpparilta, pieni liitutaulu myös ja jämäkät kartongit samoin. Kartongille ajattelin askarrella valkoisen paperin, johon voisi kirjoittaa jotakin sellaisella "näöntarkastusfontilla", siis ylös suurempia kirjaimia, alas pienempiä. 

Ehkä vielä jonkun kirjaimen voisi sahata ja maalata joukon jatkoksi? Tai kirjain siitä korkkitaulusta. Ja purkkeja tietysti tarvitaan aina! Ullakolla pitäisi olla joutilas musta nipsuvalaisin. Vai laittaisiko tähän sittenkin roikkuvan valosarjan?




Tätä on nyt pyöritelty: mitenhän osaisi valita hienoimman mahdollisen järjestyksen ja hienoimmat mahdolliset tavarat! Huominen on vielä aikaa sisustaa. Sitten on aika palata takaisin koulun penkille.


lauantai 5. elokuuta 2017

Leppoisa lauantai


Elmo-turrikka viettelee onnellisen leppoisaa lauantaipäivää tyystin tietämättä, mitä sen pään menoksi on suunniteltu: sain vihdoinkin aikaiseksi varata koirille parturiajat! Elmo on käynyt oikealla ammattitrimmaajalla yhden kerran nuorena kloppina, mutta Manulle kokemus on uusi. Koirat pitäisi trimmata useamman kerran vuodessa, muutaman kuukauden välein, etteivät ne räjähtäisi katukoiran näköisiksi, mutta nyt edellisestä trimmauksesta on jo vierähtänyt melkoinen tovi. Kotona trimmaamisesta kun syntyy aina sellainen sotku, ettei siihen ihan huvikseen viitsi ryhtyä. Jännä nähdä, mitä oikea trimmaaja saa Manusta aikaan.

Vielä on sisällä kovin kesäiset tunnelmat, vaikka syksy alkaakin jo hiipiä mielen päälle. Tuo vaneritaulu on muuten vinksahtanut ihan miten sattuu: paksumpikaan vanerilevy ei tosiaankaan tykkää pysyä suorassa!






Pientä perussiivoilua tässä touhusin aamupäivän ratoksi, mutta sellainen tutina on hyppysissä, että jotakin pitäisi nyt päästä pyöräyttämään! Ehkä vaikka joku kaapin sisältö? Olisinko niin reipas? Sitä täytyy koettaa!


perjantai 4. elokuuta 2017

Pari mustaa (taas!)


Musta näkyy ehdottomasti lisääntyneen meidän kodissa. Melkein ajattelisi, että kaikki on aivan mustaa, mutta ehkä ei kuitenkaan vielä.


Kirppikseltä löytyneet lyhty ja sorvattu kynttilänjalka saivat vähän uutta väriä pintaan. Yritin muuten laistaa sorvatun kynttilänjalan hionnasta ja läträsin maalinpoistoaineen kanssa. Se poisti lakan jotenkin tosi laikukkaasti niin, että parempi olisi ollut olla kokonaan poistamatta pintaa. Maalinpoistoaine on kyllä kenkkua ainetta.




Tämmöiset ne olivat ennen, lyhty 1.80 e ja kynttilänjalka 1 e:










Lyhty on jo siirtynyt ulkorapuille, kynttelikkö vielä odottelee syksyn saapumista. Tällaiset pienet, simppelit askartelut on hirveän mukavia; toivottavasti jotakin sopivaa taas pian sattuu kirpparilla vastaan!


tiistai 1. elokuuta 2017

Elokuu edessä

Elokuuta eletään! Joko alkaa olla syksy mielessä? Hurjaa tahtia on kesä hurahtanut, ja kohta alkavat jo koulut. Ennen koulujen alkua täytyy saada lapsen työnurkkaus sisustettua kivaksi, että on mukava aloittaa uusi lukuvuosi. Alkusyksyssä on aina sellainen mukava tsemppifiilis, vaikka syksy muuten syvältä onkin.


Kesällä kyllästyin pölyä kerääviin verhoihin, ja järjestystä vaihtaessa ruuvailin mötikkämäiset verhotangotkin ullakolle häpeämään. Valoisina kesäöinä verhottomuus ei ollut mikään ongelma, mutta kun ulkona alkaa olla pimeä ja sisällä pidetään valoja, kaipaa jo vähän näkösuojaa. Kävin viikonloppuna ostamassa olohuoneen kolmeen ikkunaan mustat rullaverhot, ja aivan yllätin itseni, kun sain ne samana päivänä asennettua! Aloitin projektin lukemalla kiinnitysohjeet, joista en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, mutta hyvinpä saatiin verhot ihan mittanauhan ja vatupassin kanssa kohdilleen. Onpa luksusta, kun voi itse säädellä valon määrää.




Yöpöydällä vuorottelee pari kirpparilta viime aikoina löytynyttä juttua, lastuista tehty kori ja musta lyhty. Teräspurkissa olevat sitrushedelmät pitäisi istuttaa suurempiin ruukkuihin, että ne saisivat kasvutilaa.





Purimme aurinkoiselta kuistilta yhden asuntoon kuuluvan ison lastulevykaapin (sekin meni ullakolle häpeämään), ja kuistille vapautui taas mahdottomasti lisää tilaa. Pukkasin muualla ylimääräiseksi käyneen sinisen lipaston kuistille ja asettelin työkalut sen sisälle. Tällä kertaa on työn alla pari pientä askartelua, kirpparilta löytyneet lyhty ja muhkea kynttilänjalka. Mahtavaa, kun on tilaa levittäytyä, tavaroilla on kunnolliset paikat ja ne on helppo ottaa esille!







Kirppislyhty on melko raihnainen, mutta ehkäpä maali saa siihen uutta eloa. Lyhty pääsee ulos portaille sisäänkäynnin luo, mutta ensin se täytyy maalata loppuun.

Oikein iloista elokuuta kaikille!