torstai 20. heinäkuuta 2017

Säästeliäitä ajatuksia

Haha, heinäkuu parhaimmillaan ja paleltaa! Ulos ei ole mitään asiaa ilman takkia, ja ullakolle jossakin hätäisessä kesähuumassa säilötyt villasukatkin on jo hyvän aikaa sitten kannettu takaisin. Manu olisi hyvä lämmitin sohvalla istuessa, mutta se ei jotenkin meinaa suostua rooliinsa. Pyristelee aina pois niin, että on pakko pukea tuulihousut päälle. Kelvoton koira.

Meillä on pönttöuuni parin viikon ajan käyttökiellossa, kun siihen tehtiin korjausta, ja massan täytyy antaa kunnolla kuivua ennen lämmitystä. Olen vakaasti päättänyt, ettei sähkölämmitystä laiteta päälle keskellä kauneinta kesää, mutta kyllä odotan sitä kalenteriin merkattua päivää, kun takkaa saa viimein ruveta polttamaan. Ensin hiljakseen, kynttilän liekillä, sitten vasta oikeaa tulta. Uunin korjaus oli sovittu heinäkuulle jo kuukausia sitten; kukapa olisi osannut arvata, että joku haluaisi heinäkuussakin polttaa tulta!
Tuntuuko teistä, että säästämisasiat ja kaikenlainen nuukailu olisivat viime aikoina jotenkin ilmiönä lisääntyneet? Minimalistinen elämäntapa, pienet asunnot, vähällä pärjääminen ja kaikenlainen pennin venyttäminen? Onko se tämä yleinen surkea taloustilanne vai joku trendikäs muoti-ilmiö, vai kiinnitänkö vain itse asiaan enemmän huomiota? Löysin vastikään Youtubesta säästämisaiheiset videot, ja ihan into piukalla niitä katselen. Osa säästämisvinkeistä on niin urpoja, että täytyy ihmetellä, miten säästäjät ovat elämässään pärjänneet. Hehe, laittaa nyt joka päivä purkkiin rahaa: ensimmäisenä päivänä yksi kolikko, toisena kaksi ja 21. päivänä 21 kolikkoa. Sehän pitää erikseen käydä pankkiautomaatista nostamassa eli käytännössä siirtää tililtä purkkiin. Onko typerämpää kuultu? 


Sisustussaralla kotosalla on aika hiljaista. Olen ollut melko totaalisessa ostolakossa ja yrittänyt saada kodikkuutta ja uutta ilmettä jo olemassaolevilla asioilla sekä järjestystä vaihtamalla. Ostolakko on vähän kuin herkkulakko: totaalisen kieltäytymisen jälkeen ei mene kauaakaan, kun ei tee edes mieli huvikseen shoppailla. Sitten huomaa, ettei oikeastaan tarvitse mitään uutta. Karsintasiivous jatkuu yhä vain (!) ja kuistilla odottelee myyntiin näpyttelyään iso kasa sekalaista rompetta. Tavarapaljouden alta paljastuva väljyys tuntuu ihanan raikkaalta. Odotan sitä päivää, kun kotona todellakin on enää vain ne tavarat ja kalusteet, jotka haluan säilyttää. Olenkohan intoutunut liiaksi? Jospa tyhjäksi karsitun kodin keskellä lopulta kadun ja repsahdan täydellisesti. Yritän nyt mutustella kahden vaiheilla olevien tavaroiden luopumista ajan kanssa, ettei sitten tarvitsisi harmitella.







En ole aivan tottunut tähän omakotitaloelämään, ja ihan vasta havahduin siihen, että polttopuut talveksi olisi varmaan hyvä pilkkoa näin mukavilla säillä mielummin kuin sitten, kun sitä puuta jo oikeasti tarvitaan. Saan tutuilta ilmaiseksi joutopuuta, joka muuten kärrättäisiin isolla vaivalla kaatopaikalle, mutta puu täytyy pilkkoa sopiviksi kalikoiksi. Yhden kerran kevään pakkasilla ehdin jo sirkkelöidä menemään, ja sitä luihin puskevaa viimaa ei kyllä jäänyt ikävä. Kädet tärisivät vielä seuraavana päivänä. Olisiko liioittelua ostaa oma moottorisaha? En ole koskaan edes pidellyt moottorisahaa käsissäni, mutta onko se nyt sen kummoisempi laite kuin mikään muukaan. Hankinko nyt halvimman mahdollisen käytetyn vempeleen vai olisiko typerää heti alkuunsa panostaa elämänmittaiseen työkaluun? Ehkä valitsen huokeimman vaihtoehdon ja totuttelen ensin sen käyttöön.


On sitä niin pihalla kaikista yksinkertaisista käytännönasioista. Olisipa koulussa aikanaan ollut joku yleispätevä kotitalouden kaltainen oppiaine, jossa olisi opetettu sellaisia perusasioita kuten polkupyörän korjaaminen, porkkanamaan perustaminen ja moottorisahan käyttö! Helpointa olisi varmaan alkaa hengailla jonkun elämäntapa-Erkin kanssa ja katsoa vierestä, miten mikäkin askare sujuu. Realistisinta lienee kuitenkin jatkaa Youtube-opasvideoiden katselua.

10 kommenttia:

  1. Kyllä pienissä tiloissakin mahtuu hyvin elämään. Meillä asuttiin 200 neliön omakotitalossa ja sieltä sitten muutettiin tähän 70 neliön rivariin...hirveä karsiminen ja huonekalujen lahjoittaminen/kierrätykseen vieminen. Nyt runsaan kahden vuoden asumisen jälkeen olen raaskinut jo monta ihanuutta antaa tyttärelle...sitä väljyyttä etsin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 200 neliöllä ja 70 neliöllä on jo melkoinen ero :) Meidän edellinen koti oli muistaakseni 80-neliöinen, ja tuntuu että tämä uusi on niiiiiin paljon pienempi! Pitää vain yrittää vähentää tavaraa niin, että olisi mukavan väljää eikä aivan täyteen tupattua.

      Talon omistaja kertoi, että meidän makuuhuone (eli lapsen huone) oli aiemmin täynnä kaappeja. Kaappia kaapin vieressä. Ihan höpsöä muuttaa pienen pieneen kotiin ja sulloa se täyteen tavaraa.

      Poista
  2. Sähkösaha on kevyt ja kätevä, sopii meille naisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin myös sähkösahoja, ne näkyy olevan moottorisahoja edullisempia. Siitä ajattelin, että niiden täytyy olla myös tehottomampia? En tosin tarvi mitään supermahtavaa vuosisadan sahaa, mutta sellaiset rämpylät, tehottomat ja väsyneet koneet raastaa kyllä hermoja.

      Minun vaihtoehdot olisi joko halpa moottorisaha käytettynä tai sähkösaha uutena. Ehkä se sähkösaha sitten?

      Poista
  3. Taitaa olla aika kausiluontoista tuo sisustelu monille..niin minullekin:) ja se tavaroiden pois pistäminen ei olekkaan ihan helppoa.. aina huomaa säästelevänsä ihan turhia tavaroitakin. Toki on paljon sellaisia että itseään pitää ihan kiitellä kun on tajunnut jättää säilöön:) Onneksi on tuo youtube sieltä ja netistä saa varmasti vinkkejä moneen asiaan.. Mukavaa kesää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se aika kausiluonteista, koska jaksaa kiinnostaa ja koska ei! Etenkin sitten lopahtaa kiinnostus, jos tuntuu, että joku tila on pelkkä rytöläjä, eikä mitään ole tehtävissä.

      Minä sain juuri viime viikolla kaksi tuollaista vaikeasti pois laitettavaa asiaa hyödynnettyä (vanha t-paita, jossa oli itse painettu kuva. Leikkasin ja ompelin sen toiseen paikkaan).

      Oikein ihanaa kesää sinullekin!

      Poista
  4. Miten olisi klapikone?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi kun sahailin, käytin sellaista sirkkeliä, jolla sai kaikki puut sahattua tosi nätisti tasamittaan. Tykkäsin siitä kauheasti, kun se oli jotenkin niin tehokas ja nopea laite!

      Klapikone ei näille joutopuoille käy, kun siellä on vaikka minkämittaista ja -mallista palikkaa. Paljon sellaisia purettavia rakennelmia (siis naulattuja) sekä kuormalavoja. Viimeksi paukuttelin kuormalavoista laudat irti ja revin niitä sorkkaraudoilla, mutta se oli kyllä oikeasti aika kauheaa :D Ne ei todellakaan irtoa helposti.

      Poista
  5. Sähkösaha on näppärä, jos sahailet lähinnä ulkopistorasian lähellä.
    On hiljainen naapureita ajatellen. Ehdoton plussa on helppo käyntiinlähtö.

    Polttomoottorikäyttöinen sopii paremmin metsään ja grouvimpaa pilkkomiseen. Puhdas polttoaine (tyhjennä säiliö aina säilytykseen), mieluiten käytät pienkonebensaa kanistereissa, niin kaasari ei tukkeudu.

    Sähkösirkkeli on ehdoton, jos pitää saada puista pienehköön uuniin sopivaa. Ihan halpissirkkelikin ja erikseen ostettu sirkkelipöytä, on toiminut meikällä askarteluissa loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että tarvii ajatella naapureita, sahailen siellä missä puupinokin on, eli kaukana ihmisistä :) Meillä ei mahdu ulkovarastoon sitä määrää puita, mikä sahaamista odottaa, niin kuljetan sieltä sitten loota kerrallaan kotiin.

      En ole vieläkään saanut tuota sahaa ostettua, mutta juuri sain tutulta suositukset sähkösahaan, ja siihen aion kallistua. En oikein uskalla ostaa käytettynä, kun ei ole mitään aikaisempaa kokemusta sahasta. Ei tarvitse heti miettiä huoltoa.

      Hmmm, siis erikseen vielä sähkösirkkeli? Se oli mulla viimeksi lainassa, ja oli kyllä ihan mielettömän nopsa ja näppärä peli! Ei kyllä tekisi mieli ostaa kooooovin monta laitetta, kun ne sitten aina vie tilaa. Vaikka ostaisikin, veikkaan silti, että säästää rahaa, kun sähkölasku pienenee ja puut itsessään on ilmaisia.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!