torstai 6. heinäkuuta 2017

Mustia asioita


Hötkyilenköhän, vai onko tosiaan niin, että pääsiäisen aikoihin aloitettu pinnatuolien tuunailu alkaa olla maalisuoralla? Onko niin, että tuolit todellakin jonakin päivänä vielä valmistuvat?

Ajatuksesta innostuneena kaivoin Artekin kattolamput ei nyt vielä esille mutta lähemmäksi tulevaa paikkaansa. Lamput olisi tarkoitus kiinnittää ruokapöydän ylle vieretysten, mutta sinne täytyy ensin vetää sähköjohdot. Sähköjä odotellessa voisi kuitenkin jo mittailla ja ruuvailla lampuille paikat. Messinkivalaisimet ovat yksi hienoimmista omistamistani asioista, ja ne tulevat olemaan kirsikka kakun päällä, kun olkkari viimein saadaan valmiiksi.




Otsikon lupaamia mustia asioita on tuunailtu viime päivinä oikein urakalla. Aloin empiä, josko pinnatuoleista olisi pitänyt sittenkin maalata valkoiset, mutta päädyin kuitenkin mustaan, kun olin jo ostanut maalinkin. Samalla maalasin jokusen kuukautta sitten 50 sentillä kirpparilta löytyneen saunan oven möhkyläkahvan, josta olisi tarkoitus tehdä naulakot seinälle. 

Ajattelin käyttää sellaista kaksipäistä ruuvia (semmoinen, jossa ei ole kantaa vaan molempiin päihin terävä ruuvipää), mutta jos jollakulla on kiinnitykseen parempi idea, otan sen mielelläni vastaan. Näitä olisi tietysti voinut kokeilla seinälle jo ennen maalaamista, mutta siitä puuttuisi kaikki jännitys.






Tuoleissa on ollut aivan tautinen vaiva, eikä loppua näy vieläkään! Alemmassa kuvassa tuolit on kertaalleen mustalla maalilla maalatut: yritän varoa valumia ja maalaan niin ohuita kerroksia, että pinta saattaa vaatia peräti kolme maalauskertaa. Tätä ennen tuoleista on ensin poistettu maali, irrotettu kaikki klenkkaavat jalat, poistettu liimat (mikä onnistui tosi huonosti), liimattu uudestaan, vahattu istuinosa, hiottu istuinosan maalaamisessa sottaantuneet puupinnat, maalattu pohjamaalilla, välihiottu ja maalattu yhteen kertaan pintamaalilla. Jokaisen maalauskerran jälkeen pitäisi välihioa kevesti, mutta 16 tunnin kuivumisaika alkoi ottaa tässä vaiheessa niin pattiin, että uhmasin kohtaloani ja maalasin toisen kerroksen salaa ennenaikojani, vieläpä ilman välihiontaa. Seuraavaksi vuorossa on välihionta ja kolmas, toivottavasti hyvänen aika viimeinen maalikerros! Tällaiset jutut tuntuvat kaikilla muilla sujuvan aivan suitsait, mutta minä tuherran yhtä ja samaa kuukausitolkulla.

Täytyy silti sanoa, että konjakki-sävyllä vahattu istuinosa ylitti odotukset. Se on todella, todella samannäköinen kuin tuolit joskus aikoinaan olivat! Vahattu pinta myös tuntuu tosi hyvältä, sellaiselta luonnollisen puumaiselta.




Nyt kun tuoleista on ollut niin paljon työtä ja vaivaa, on aivan selvä, ettei niitä sovi ottaa käyttöön ollenkaan. Mitä siitäkin tulisi, että joku turilas istuu liimaukset hajalle, kolhii maalipintaa ja hinkuttaa pepullaan vahaukset piloille. Näitä tuoleja käytetään tasan pyhäpäivinä ja silloinkin vain sievästi.

Pitkä maalin kuivumisaika on silkkaa kiusantekoa sille, joka haluaisi jo viimeinkin saada valmista aikaan ja kaikki maalauspaperit ja muut sotkut alta pois. Ei se silti auta; tässä vaiheessa täytyy vain koettaa malttaa mielensä ja uskoa siihen, että ennen pitkää valmista koittaa! Voi tuska!

16 kommenttia:

  1. Nuo Artekin lamput ovat aivan ihanat.Oma unelmani myös!Iso homma on tuolien maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lamppujen kiinnittäminen on taas edistynyt; tänään ruuvasin niille koukut kattoon! Sähköjohdot kulkevat vielä tuhannen kilometrin päässä (no, ehkä puolentoista metrin), mutta jonakin päivänä valo syttyy vielä meidänkin tupaan :) Ei sovi hutiloida lampun kiinnittämisessä! Eiköhän viimeistään syksyllä saada jo sähkötkin :D

      Tuolien maalaamisessa oli kauhea työ, mutta nyt se on pelkkä haalea muisto vain :)

      Poista
  2. Wau! Minulle jo ihan tavallisen lipaston vahauskin on liikaa. Hiomisessa (käsin) meni niin paljon tunteja, että olisin halunnut lopuksi hakata jollain lekalla koko höskän :D lämpimällä säällä vahaan sen ulkon.. Joopa joo, Helsingissä ei ole montaa aurinkoista päivää ollut ja niin se lipasto vaan on ja pysyy ilman kaunista valkoista vahapintaa :D

    Tuollaiset pinnatuolit jäisivät minun restauroinnillani ihan alkutekijöihinsä. Usko pois, olet todella aikaansaava! Miten jaksat olla noin energinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri työt tuntuvat eri tavalla raskailta: jos tuunailee jotakin sellaista, jonka lopputuloksesta muutosta ei edes huomaa, tuntuu paljon raskaammalta tehdä kuin jos lopputulos on valtava mullistus! Pölyjen pyyhkiminen on esimerkiksi erittäin raskas työ mutta tiskikoneen tyhjentäminen mullistava muutos; siksi jälkimmäinen tuntuu mielekkäämmältä :D Minä en jaksa esimerkiksi öjytä meidän kipeästi öljyä kaipaavaa ruokapöytää, kun se nyt välttää vähän kuluneenakin, mutta suunnittelen jo yhden kaapin maalaamista uudenväriseksi.

      Mulle vaha oli aivan uusi tuttavuus. Siistimpää jälkeä olisi saanut, jos olisi viitsinyt irrottaa selkänojan pinnat myös. Nyt sieni tökkäsi aina pinnakohtiin niin, ettei saanut sellaista tasaisesti liukuvaa pintaa aikaiseksi. Mutta muuten vaha oli kyllä mahtava aine! Levittyi jotenkin kauhean tasaisesti ja kauniisti. Se myös tosiaan oli riittoisaa, vaikka sitä vähän epäilin.

      Ehkä se vaikuttaa energisemmältä ulkopuolelle? Aloitin tuolien hipsuttelun silloin, kun lumi oli vielä maassa ja jatkoin vähä kerrallaan silloin tällöin, kunnes valmistui :) Nyt jälkikäteen ei tunnu enää missään!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Nyt on valmista, vihdoin viimein! Katsotaan, kuinka pintakäsittely ja liimaukset kestävät :)

      Poista
  4. Palasin pitkän tauon jälkeen blogien maailmaan ja oli hauska huomata, että sullakin on pinnatuoliprojekti meneillään! :D Omat tuolini on jo kunnostettu ja maalattu (vielä kun saisi lopuistakin postauksen tehtyä). Yhdyn kyllä tuohon, että maalaushommissa maltti on valttia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa takaisin! :)

      Minä jätän kyllä pinnatuolit nyt sikseen ja siirryn jatkossa sellaisten tuunailujen pariin, jotka valmistuvat mielekkäämmin! Vaikka on se kyllä aina hauska kokeilla uusia asioita, erityisesti sellaisia aineita, joita ei ole ennen käyttänyt. Vaha ainakin yllätti positiivisesti :)

      Maalin kuivumisajat ovat kyllä rikollisen pitkät. Syntyy kohtuuttomat paineet maalailla uutta kerrosta ennenaikojaan...

      Poista
  5. Juuripa! Toiset jemmaa pyhäastiastoja, miksei nyt pyhäpöytäkalustokin. Näppärästi vintiltä käyttöön merkittävinä hetkinä. Hienot ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Kunnollisilla ihmisillä on erikseen pyhäpöytäkalusto, jota ei turhanpäiten kuluteta. Paino sanalla "näppärästi".

      Oikeasti tuolit menettivät uutuudenhohtonsa heti, kun valmistuivat. Siihen saakka piti oikein pidättää hengitystä ja toivoa parasta. Nyt ne ovat pelkkiä tavallisia tuoleja :/

      Poista
  6. Juuripa! Toiset jemmaa pyhäastiastoja, miksei nyt pyhäpöytäkalustokin. Näppärästi vintiltä käyttöön merkittävinä hetkinä. Hienot ovat!

    VastaaPoista
  7. Hienot tulee noista pinnatuoleista vaikka hurjasti on työtä vaatinutkin <3 Minäkin maalasin meidän ruokapöydän tuolit ja olin jo luovuttaa kun en meinannut jaksaa hio, mutta onneksi en kuitenkaan antanut periksi :) Nyt lopputulosta on mukava katsella :) Aurinkoista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiominen on kauheaa! Ei kai oikeasti tarvitse hioa puupuhtaaksi, mutta minusta tuntuu vaikealta jättää laikkuja. Maalihan ei peitä mitään, joten jos yhdessä kohtaa alla on maaliklöntti ja toisessa ei, eikö se sitten kuulla sieltä typeränä alta. Mutta jos olisi tasaisesti kulunut pinta, voisi hioa vain kevyesti päältä :) Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä! Eihän siinäkään mitään mieltä ole, että muutaman tavallisen tuolin kanssa joutuu nyhjäämään kuukausitolkulla!

      On siinä silti oma viehätyksensä, että itse tuntee tehneensä niin hienosti kuin ikinä osaa.

      Poista
  8. Onpa kauniit tuolit!!
    Itselläni ei olisi kärsivällisyyttä tuollaiseen askarteluun. Olen liian paljon kaikki-heti-nyt tyyppiä.
    Nostan hattua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Minäkin olen normaalisti kaikki-heti-nyt -tyyppiä. Esimerkiksi afrikanneliövilttiä jaksoin virkata jokusen viikon, nyt keskeneräinen työ paheksuu minua kaapin perältä. Mutta tällaisia kookkaita juttuja on vaikeampi jättää kesken, kun ne pitävät keskeneräisinä itsestään niin kovaa mekkalaa. Vievät valtavasti tilaa ja ovat koko ajan tiellä. Se on omiaan saattamaan työn loppuun.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!