lauantai 8. heinäkuuta 2017

Lamppuja vaille valmis


Tuolit on viimein kunnostettu ja ruokailutilan pöytäryhmä kattolamppuja vaille valmis! Vihdoinkin! Vaikka kuinka huolellisesti ja pitkäjänteisesti yritin tuoleja kunnostaa, ei jäljestä siltikään tullut täydellistä. Se nyt vain pitää sietää, vaikka kupolia kiristää. Emämöhläyksen tein siinä vaiheessa, kun päätin käsitellä istuinosan ennen pinnoja: istuinosaa suojaavat teipithän repivät pinnojen maalia oikein iloisesti, kun niitä lähti irrottamaan (vaikka yritinkin irrottaa ne ennen kuin maali pääsee kuivahtamaan). Parempi olisi ollut käsitellä pinnat ensin ennen mitään suojauksia ja sitten vasta hioa istuinosa. Sitäkin parempi vaihtoehto olisi ollut irrottaa myös selkänojan pinnan kokonaan.

Projekti on nyt kuitenkin taputeltu, ja tuolit ovat taas ihan tavallisia tuoleja eivätkä enää suuria lupauksia ihmeestä. Valkoista harkitsin loppumetreillä, mutta minusta musta oli lopultakin hyvä valinta. Ihan vahingossa tuolit mätsäävät nyt seinällä olevan String-hyllyn kanssa!




Manu-poika taas on tykästynyt eteisen kenkälootaan, jonka päälle kiputtamalla se pääsee lempiharrastuksensa pariin, vahtimaan. Jos joku vieras koira uskaltautuu kävelemään kotimme ohi, Manu murisee ja haukkuu niin, ettei kenellekään jää epäselväksi, että tässä ollaan nyt Manun reviirillä. Manu on olevinaan niin miehekäs, vaikka se näyttää aivan pörröiseltä pehmolelulta. Eihän tuommoista voi ottaa vakavasti.

Myin muuten haukkupannan juuri pois. Se toimi niin hyvin, ettei sitä enää tarvita keh keh keh keh.





Taas olisi viikonloppu edessä vietettävänä! Muutama rästihomma kuluneelta viikolta painaa kuitenkin vielä päälle. Tuirassa taas olisi Titta på Tuira -tapahtuma ja kirpparithan ovat myös auki. Hmmmm, ikäviä juttuja vai mukavia asioita...?

4 kommenttia:

  1. Nuo tuolit on kyllä todella kauniit!! Aivan ihana väriyhdistelmä tuo musta ja konjakki - onneksi et maalannut valkoiseksi. Onnea valmiiksi saamisesta!!

    Ihailen niin suunnattomasti, kun jaksat tehdä asiat perusteellisesti. Itse olen sellanen "no eiköhän tämä rätillä hipaisu riitä, ei muuta kun uutta maalia päälle vaan"-tyyppi. Olen esim. kerran maalannut lattiaa, ja huomannut siinä maalatessa, että siinä olikin jostain syystä likainen kohta. No, en kertonut kellekään, vedin maalia päälle vaan... Se on onneksi sellasessa kohdassa, mistä ei juurikaan kuljeta, eli voi olettaa, että maali siinä pysyy. On ainakin useamman vuoden jo pysynyt! Mulla ei todellakaan kärsivällisyys riitä pitkäpiimäisiin pohjatöihin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen oli tuolien alkuperäinen väri: molemmat musta ja valkoinen siis ovat tuon aikakauden pinnatyylien ihan tavanomaiset värit. Mutta onneksi kuitenkin valitsin sen mustan! Konjakko istuinosassa on kyllä erehdyttävän samanvärinen kuin mitä se on alkujaankin ollut! En laittanut väritöntä vahaa päälle, eli saa nyt nähdä, kuinka sävy käytössä kestää.

      Mulla on tuollainne rätillä hipaisu -maalaustyö nyt juuri mielen päällä :) Joskus on kiva tehdä oikein ajan kanssa, mutta toisinaan haluaa tehdä sellaista, joka joskus vielä valmistuukin.

      Jos se maali tahran päällä pysyi, niin sinähän teit sitten aivan riittävän hyvää työtä! Ja jos ei olisi pysynyt, olisi juuri siihen kohtaan voinut sivellä lisää maalia ihan kaikessa hiljaisuudessa :)

      Poista
  2. Kaunis tuoli ja sopivat tosiaan String-hyllyihin hienosti. Ja suloinen Manu! Minkä rotuinen hän onkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :)

      Manu on Elmon poika: Elmossa on puolet kääpiöpinseriä (isä) ja loput villakoirasekoitusta (lhaso apso, coton ja villakoira). Manun emä taas on cockerspanielin ja villakoiran sekoitus. Monirotuinen Manu on tietysti poiminut parhaat puolet kaikista roduista!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!