keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Rimakauhua


Vanhoista, ladon perältä löytyneistä pinnatuoleista on kehkeytynyt oikea ongelma! Sain ne kotiin pääsiäisen tienoilla ja aloitin maalin poistamisen sutjakkaaseen tahtiin. Kun alkoi näyttää siltä, että pian pääsee sutimaan maalia ja vahaa pintaan, tahti hyytyi. 


Irrotin hölskyvät jalat kaikista tuoleista ja nyt kaksi neljästä tuolista on sillä tolalla, että seuraava vaihe on jalkojen liimaaminen. Mutta mikä rimakauhu onkaan noussut tässä työn edetessä! Miten muka uskallan näihin nyt truutata liimaa? Mustaa maalia puhtaaksi nuollulle puupinnalle? Vahasta puhumattakaan! En pääse tästä lukkotilasta eteenpäin. Pakko varmaan vain ajatella, että tulee mitä tulee. Toivoa parasta ja varautua pahimpaan.









Kuisti on ihan karseassa kunnossa, kun juuri edellisestä kodista raijatut, kirpparille joutavat tavarat on raahattu sinne (ja niitä tulee vielä lisääkin). Olisi niin monta asiaa, joihin pitäisi tarttua ensimmäisenä ja välittömästi, mutta ei auta muu kuin taapertaa yksi asia kerrallaan. Jatkan valitsemallani tiellä ja sinnillä käsittelen loputkin tuolit liimausvalmiiksi! Yhdessä osassa oleva tuoli lienee helpompi käsiteltävä kuin kuuteen kalikkaan hajoitettu puukasa. Kun pinnatuolit ovat valmiit, pidän kyllä kaikenlaisista tuoleista taukoa.


4 kommenttia:

  1. Siistiksi olet saanut tuolit...tiedän, ettei ihan helppo homma vanhan maalin irroittaminen..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tuoliprojekti taas edennyt niin, että istuinosat on vahattu! Mutta sain sitä vahaa läträttyä puhtaille puupinnoille, eli seuraava vaihe on niiden hiominen. Ihan loputonta!

      Poista
  2. Moikka. Joku tuolla aiemmin kommentoi, että kun täältä on tietynlainen "henkilökohtaisuus" hävinnyt täältä blogista. Mielestäni ei tarvitse edes avata niin paljoa tänne blogiin, tämä mitä kirjoitat, riittää. Ja on näissä kirjoituksissasi mielestäni tietynlaista syvyyttä. Joka on tullut ihan tässä hiljan. Aavistus surumielisyyttä, elettyä elämää. Niitä ala-ja ylämäkiä joita jokaiselle vuorollaan tulee. On kuitenkin mahtavaa, että jatkat vielä blogin pitoa. Ihailen sitä miten teet käsilläsi niin paljon. Elämässä on hyvääkin, juurikin niitä pieniä hetkiä, joita kuvasit kotiinpalattuasi mummolasta.
    Aurinkoa elontiellesi ja kaikkea hyvää.
    Blogissasi on mukava piipahdella :)
    T. Sanniska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos tosi paljon kivasta kommentista! Minä ymmärrän molemmat kommentit: onhan sellainen muutos iso juttu ja vaikuttaa blogissa tosi kummalta, etenkin jos sitä ei ollenkaan noteerata. Jotenkinhan erilleen muuttamisestakin voisi tietysti ilmoittaa, mutta sellainen tilittäminen tuntuu vieraalta ja inhottavalta. Ratkaisin asian ottamatta ollenkaan kantaa, ja se sitten tietysti nostaa kysymyksiä. Me siis muutimme maaliskuussa erilleen, mutta emme eronneet.

      Kiva kun kommentoit! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!