perjantai 21. huhtikuuta 2017

Paljasta puuta


Pinnatuoliprojekti etenee juuri niin kuin arvelinkin, hitaasti ja vaivalloisesti! Tuoleja hinkuttaessa on aikaa miettiä yhtä jos toistakin, ja enimmäkseen mietin sitä, miten muut ihmiset tuntuvat suoriutuvan tämänkaltaisista projekteista aivan suitsait sukkelaan. Hups vain ja tuoleilla on uusi ilme!


Käyn tuoleja läpi yksi alue ja vaihe kerrallaan, niin että kaikki valmistuvat sitten samaan aikaan. Ensin hinkuttelin pahimmat maalikerrokset puukolla pois, ja nyt on tuolit hiottu karheammalla paperilla jalkoja lukuunottamatta. Vielä täytyy hioa jalat karhealla paperilla, ja sitten pääsee hiomaan kaikki osat hienommalla hiomapaperilla. On se hi-das-ta!


Sen verta työlästä ja yksitoikkoista on tuolien rapsuttelu, että oli aivan pakko kiikuttaa penkit tulevalle paikalleen uuden, pulppuavan inspiraation toivossa. Onhan tämä kärsimys vaivan väärti, onhan?








Jaloista on poistettu maalit vasta ylimalkaisella otteella. Hiomisessa menee vielä monta tuntia.
 




Mutta miten ihana onkaan suurella työllä ja vaivalla käsitelty  paljas puupinta! Miten raaskin maalata näitä? Jos meneekin mönkään? Tulee valumia, en kestä!
 




Laitetaanpa muistin virkistykseksi kuva vielä nykyisistä tuoleista. Nämä kuuluvat taloon ja ovat mielestäni melko karseat :) Kannan ne ullakolle heti kun saan omat tuolit valmiiksi.
 




Olen muuten alkanut käyttää ihan tällaisissa pienissäkin töissä kaikkia mahdollisia suojavarusteita aivan poikkeuksetta. Ennen olisin saattanut tehdä tämänkaltaisia hiomatöitä ilman hengityssuojainta, ja sitten niistää ja pärskiä maalia seuraavat päivät. Kuulosuojaimetkin oli entisen maailmankatsomukseni mukaisesti varattu johonkin maailmanluokan sirkkelöintiin, mutta ei sen tarvitse olla kovakaan meteli, jota lakkaamatta kuuntelee, kun alkaa korvissa soida. Onpa pikkuisen helpompi olla jälkikäteen, vaikka ihan vain käsin hioo, kun suosiolla suojaa korvat! Mahtavia asioita sitä oivaltaa, kun harrastaa :)


Kuistin oli tarkoitus olla kaunis ja ihanan hehkeä tila, jossa siemaillaan teetä ilta-auringon laskiessa merenrantaan (tänne ei näy merta). Todellisuudessa kuisti on hirveän kätevä paikka kaikenlaiselle rellestämiselle ja rötöstelylle: sieltä löytyy kaikkea aina lautakasasta multasäkkiin. Mutta nyt on kuistin rappiotila tulossa päätökseen! Ensi viikosta alkaen tarvitsen kuistin toiseen, kunnolliseen käyttöön, ja sitä ennen täytyy saada tuoliprojekti alta pois. Jos ei nyt kokonaan valmiiksi, niin ainakin pöllyävimmät hiomiset siirtyvät toisaalle. Meillä on vielä muksun kanssa epäselvyyttä siitä, mitä tuo toisaalle tarkoittaa: ullakolla on yksi kylmä huone, joka minusta olisi aivan mainio remppailutila, mutta muksu näkee sen omana piilopaikkanaan. En ymmärrä, miksi huone ei voisi samalla olla remppailutila ja piilopaikka, mutta ilmeisesti vaihtoehdot sulkevat toisensa laskuista. 


Eipä se auta kuin jatkaa hinkuttelua! Kummallista hoppuilla valmiin lopputuloksen kanssa: sitten kun tuolit ovat valmiit, ne ovat vain tuoleja. Nyt ne sentään ovat erittäin mielenkiintoinen ja kutkuttava projekti. Kannattaisi vain jotenkin nautiskella tästä vaiheesta, mutta kyllä tuo jatkuva hiominen jotenkin latistaa tunnelmaa...


16 kommenttia:

  1. Kova työ noissa tuoleissa on, mutta varmasti lopputulos hyvä.
    Kuisti on helposti ns. laskutila. Mä kans jätän sinne mm. multapussin, ajattelen laittaa loput mullat piharuukkuihin.
    Mutta onneksi me itse vain käytämme tuota kulkureittiä, pitää panna silmät kiinni jos kaaos yllättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niissä tuoleissa hommaa! Nyt on jonkinlainen välivaihe ja nostin tuolit ihan käyttöön. En oikein osaa sanoa kuinka edetä: pitääkö ne jalat nyt nitkutella irti vai ei? Ei viitsi maalata, jos sitten pian joutuukin liimailemaan osia kiinni.

      Multapussit on kyllä pahoja. Tuppaavat aina jäämään mikä minnekin. Meillä on siis kaksi kuistia, joista toinen on eteinen ja toinen takapihalle vievä oleskelutila. Oleskelukuistille tulee rontattua kaikki roju. Eteiskuistia olen alkanut käyttää niin kuin kellaria: se on kylmä ja niin kauhean kätevä pitää säilöttyjä mehuja ja nyt simaa! On täällä kellarikin, mutta sinne päästäkseen pitäisi siirtää kellariluukun päällä olevaa kaappia........... Ees ja taas.

      Poista
  2. Hih, vai suit sait... ei se taida olla ihan totuus : )
    Mutta kieltämättä ihmettelen miksi oikein poistat maalin jos kerran maalaat kuitenkin uudestaan. Eihän se ole tarpeellista, kyllä pelkkä kevyt hionta riittää ja sitten pohjamaalaus ja pintamaalaus. Ei taida ammatti-ihmisetkään ihan noin perusteellista putsausta tehdä, mutta ihailen sinnikkyyttäsi. Hyvät niistä tulee!! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa tehdä sillä tavalla, että poistaisi vain osan. Se on joku nappi päässä. Tuntuu hutiloinnilta! Näissä oli aika huono maali ja maali lähti poistumaan sillä tavalla, että jostakin lähti ihan kokonaan ja ja toiseen paikkaan jäi sitten sellainen paukama.

      Tykkään sileästä pinnasta, se tuntuu käsiin ihanalta. Mutta olet kyllä ihan oikeassa, ettei niitä maaleja varmaankaan ole mikään järki poistaa kokonaan.

      Yhden kaapin maalasin joskus niin, etten tehnyt mitään pohjatöitä (sellainen musta kaappi, se on meillä vieläkin). Meni ehkä vuosi tai pari, kun pinta krakeloitui sieltä täältä. Ei se minua enää näin jälkikäteen haittaa, ajattelen että aivan sama. Mutta ihan jännä tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, kuinka käy.

      Poista
  3. Ethän sinä vain siellä kerrostalossa tehnyt sisällä noita kaikenlaisia rakennus- korjailu ym. töitä?? Meinaan vaan että meillä oli kerran sellainen naapuri jonka kotoa kuului koko rappukäytävän asukkaille (ihan häiriöksi asti) kaikenlaisia koneiden ääniä, hakkaamista yms. Ja se toistui tämän tästä!! Oli tosi kiva yrittää nukkua yövuoron jälkeen!Ja pikkulapsi heräsi meteliin aina... En tarkoita tässä normaalin elämisen ääniä; niitähän kuuluu aina kerrostalossa. Mutta kaikenlaiset jatkuvat remonttihomman äänet ei kyllä ole normaalia asumista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaikenlaiset harrastukset kuuluvat normaaliin elämään. Harrastus voi olla myös tuollaista rakentelua, toisella taas esim. jonkin soittimen soittamista päivittäin - myös kerrostalossa.

      Poista
    2. Ylempi anonyymi:

      Vähän vaihtelevasti nikkaroin: kaikkein äänekkäin vehje, vanerisaha ei koskaan ole ollut kerrostalossa käytössä. Minulla oli tutun kanssa monen vuoden ajan käytössä verstas, jossa säilytin ja käytin esimerkiksi tuota vanerisahaa. Verstaan jälkeen saha meni sukulaiselle lainaan, ja sen voisi taas täällä ottaa käyttöön.

      Jonkun verran kyllä remppailin myös kotona: edellisessä kodissa tein allaskaapin ja sahasin vessan tason ja hyllyt. Silloin käytin hyväkseni samassa rapussa olevaa remppaa, kun remppamiehet toivat sirkkelin käytävälle ja siellä mekkaloivat. Siinä samoilla meteleillä se minusta meni.

      Jos naapureista on häiriötä, niin kannattaa tietysti ilmoittaa isännöitsijälle ihan reaaliajassa :)

      Poista
    3. Alempi anonyymi:

      Nämä on vähän vaikeita juttuja. Tietysti kotona pitää voida tehdä jotakin mekkalaakin aiheuttavaa niin kuin vaikka porailla tai soittaa pianoa (kokemuksesta kerron, että minä kuuntelen mielummin porakonetta kuin pianoa; joku toinen sitten taas on toista mieltä). Ei sitä tietenkään naapureita halua häiritä, ja vaikka joku sallittua, lopettaisin kyllä jos siitä tulisi valitusta. Minusta ainakin tuntuisi tosi vaikealta ja ahdistavalta saada naapurien vihat päälle.

      Poista
  4. Tuoleista tulee varmasti kauniit, joten jatka vain! Luin tuolta aiemmasta postauksesta myös tuolien taustasta, mahtava löytö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan, jatketaan! Nyt olen ottanut tuolit jo keskeneräisinä käyttöön, että sain ne rumat värikkäät tuolit kannettua ullakolle. Pitäisi kyllä saada suojapinta päälle: paljas puu tuntuu tosi herkästi imevän ihan kaiken itseensä! Jopa vesilasista jäi rinkula!

      Poista
  5. Tuo paljas pinta kyllä hivelee silmiä ja voin kuvitella miten upealta se tultu kädellä kun ottaa tuosta selkänojasta kiinni. Vahaus säilyttää varmaan nämä ominaisuudet parhaiten, mutta suojaakohan se riittävästi kolhuilta? Entä jos maalasi pelkät jalat ja vahaisi muuten, näyttäisikö hassulta.. Kaikki työsi ovat kyllä olleet hienoja, ja ihailen tarmoasi, jolla viet ne läpi ja mielestäni vielä hurjan nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on tarkoitus vahata istuinosat ja maalata pinnaosat. Kuulemma siihen päälle ei enää laiteta mitään muuta ainetta. Rautakaupan myyjä oli kyllä tosi nuori ja vaikutti minusta vähän varmalta :D

      Kiitos tosi paljon kivasta kommentista :) Remppajutuista postailu tuo ihan uuden ulottuvuuden näpertelyyn: se jotenkin jatkuu eri tavalla, kun saa jollekulle asiasta hehkuttaa! Ihan tylsä olisi, jos ei olisi ketään kelle tuolien hiomisesta jauhaisi!

      Poista
  6. olen ihan varma , että tuoleistasi tulee SUPERHIENOT!!
    terv.sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsemppikommentista! Kävinkin jo ostamassa vahan ja maalin (60 euroa, mur!), mutta en vielä jotenkin uskalla ja tohdi ruveta sutimaan. Tuli rimakauhu!

      Poista
  7. Näyttävät hullun moderneilta noin, pelkällä puupinnalla, siis hyvässä mielessä. Upeat! En kyllä itse raaskisi niitä maalata, ovat niin kauniit tuollaisenaan. Kenties pieni tuumaustauko, mikäänhän ei estä maalaamasta niitä myöhemmin? Itselläni samanmoinen projekti meneillään, tai siis kyse on vanhasta kaapista, josta postin maalit enkä sitten raaskinutkaan maalata hienoa puuta peittoon. Ehkä joskus, sitten saa tavallaan taas uuden huonekalun, jos kyllästyy puuhun ja päättääkin maalata sen jollain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin ne on tosi kauniit tuollaisinaan ja nyt näin välivaiheessa niistä nautiskelenkin :) Mutta pakko ne on kuitenkin käsitellä: paljas puupinta tuntuu tosi, tosi huokoiselta ja kaiken imevältä. Jos vaikka mustikkamehua kaatuisi, luulen ettei sitä saisi edes hiomalla pois :D

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!