lauantai 22. huhtikuuta 2017

Manun onneton päivä


Manu on aina ollut hirveän tyytyväinen ja onnellinen koira. Se on elämässään välttynyt kaikenlaisilta suurilta onnettomuuksilta, ja sen tie on ollut hyvin siloteltua. Olin mukana sen vauvaultrassa, syntymässä ja ensimmäisten viikkojen hoitamisissa. Se kävi meillä tutustumassa muutaman tunnin ajan ennen varsinaista luovutusikää, ja emon luota muuttaessakin Manu sai pariksi viikoksi Kaapo-veljen kaveriksi. Se muutti meille ilman yhtä ainutta itkua, ja sama tyytyväisyys on jatkunut kolmen vuoden ajan.


Manu on elänyt kovin suojattua elämää, mutta tänään oli kaikki toisin. Manuun vaikutti iskeneen viiltävä haikeus. Se ei ole koskaan ennen tuijotellut itseään peilistä, mutta tänään se kiipesi sohvannojalle, käänsi kasvonsa seinää vasten ja keskittyi toljottamaan. Vii vii, se vikisi aina silloin tällöin ja hievahtamatta, pitkän aikaa istuskeli paikoillaan omaa kuvaansa tuijottaen.








Vain kaksi räkänoroa valui Manun kuonoa pitkin, kun Manu selvitteli apeita ajatuksiaan.








Onneksi surukohtaus meni ohi ja Manu on  taas oma itsensä. Pahoilla mielin oleva koira on hirvittävän ressukkainen näky; toivottavasti Manun ei enää tarvitse toista kertaa vaipua apeuteen.


12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihaili ja itki :) Manu on kauhean rassukka koira.

      Poista
  2. Voi poloista, mikäköhän hetken murhe häneen oli iskenyt? Onneksi se meni ohi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä osaa sanoa, ja vielä kun räkäkin oikein valui nenästä :/ Ehkä nyt seuraavat kolme vuotta kuluu Manulla taas ilman surua ja murhetta.

      Poista
  3. Voi Manua! Mitähän lienee miettinyt?
    Rapsutuksia Manulle :)

    T:H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu on saanut tosi paljon rapsutuksia, Elmokin siinä samassa. Olisi kyllä hauska kuulla koirien ajatuksia.

      Poista
  4. Voi Manua! Mitäpä nuo koirat mahtavat miettiä, sen kun aina ihminen tietäisi. Toisaalta on ehkä parempi ettei edes tiedä, sitä voisi pahastikkin yllättyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen, että parempi on kun ei tiedä. Varmaan niiden ajatukset on oikeasti tosi käytännönläheisiä ("kakka", "pissa", "pallo", "ruoka") ja ehkä vähän typeriäkin. Olisi kauheaa, jos koirat yhtäkkiä alkaisivat puhua ja pitäisi kuunnella sellaista loppumatonta, tyhjänpäiväistä pälätystä.

      Mutta muistavatkohan ne menneitä ja muistelevatko niitä? Ainakin koirat näkevät unia ja unissa selkeästi huomaa, jos on ollut vaihtelurikas päivä: silloin ne saattavat unissaan juosta ja haukkua :D Mutta miettivätköhän ne koskaan jotakin mitä on ennen tapahtunut?

      Poista
  5. Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi, vaikuttaa tosi mukavalta. Tämä oli varsinkin hauskasti kirjoitettu!

    Koiranomistajana samastun noihin mietteisiin. Välillä karvakorvalla on ihan selvästi tosi syvälliset pohdinnat meneillään ja usein se yrittää viestittää isäntäväelleen jotain sen mielestä päivänselvää asiaa pontevasti, mutta pöhköjen ihmisten mielestä epäselvästi. Olisi kyllä kiva päästä hetkeksi kurkkaamaan koiran päänsisäiseen maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Pahoitteluni myöhäisestä kommentista ja kiva kun löysit tänne! :)

      Koirat osaa kyllä olla hirveitä reppanoita, jos sille päälle sattuvat. Ja aina niille jotakin sattuu niin että saa olla niistä huolissaan.

      Luulen kyllä, että useimmiten ainakin Elmo ja Manu miettii tosi yksinkertaisia asioita.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!