keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Pullahetki ja takaisin maan pinnalle



Laskiaispullakausi on alkanut. Koska en tänä(kään) vuonna syönyt yhtään runebergintorttua, ajattelin, että on aivan asiallista tasapainottaa tilannetta ja aloittaa laskiaispullien popsiminen hyvissä ajoin. Mitä aikaisemmin aloittaa, sen enemmän ehtii saada aikaiseksi!


Vasta kirpparilta ostettu pieni sivupöytä on osoittautunut oikein tarpeelliseksi. Sohvanurkkaus on tällä hetkellä lempitilani meidän kotona.





Pari postausta sitten jännityksellä odottamani asia on nyt ratkennut, ja voin varmuudella sanoa, että olisin mielummin pitänyt sen kutkuttavan jännittävän odotustilan kuin kipaissut tulevaisuudessa kurkkaamassa kuinka käy. Kävimme katsomassa aivan ihanaa pientä omakotitaloa, jossa oli hirsiseinät ja lautalattiat. Harmillisesti mummonmökissä oli vain tupakeittiö ja makuuhuone, ja vaikka kuinka ilmoituksen perusteella ajattelin, että lautalattia ja hirsiseinät korvaavat muut puutteet, oli kuitenkin pakko myöntyä tosiasioiden edessä: kaksi huonetta ja 60 neliötä on tälle eläintarhalle ihan liian vähän. Ehdin tietysti jo kuvitella, miltä Artekin messinkiset valaisimet näyttäisivät patinoitunutta hirsiseinää vasten, miten vaalea lautalattia saisi turkoosin sohvan loistamaan ja miten mukavasti aito tuli lämmittäisi. Yritän lohduttautua ajattelemalla, että jos sohva olisikin taloon mahtunut, olisimme itse joutuneet nukkumaan pihalla. Oma, valtava pihahan siellä tosiaan myös oli. Marjapensaat ja kaikki. Tässä pettymyksen tilassa tuntuu vahvasti siltä, että jos saisin lautalattiat, hirsiseinät ja pihan, nukkuisin mielelläni ulkona. Toisaalta saattaa olla, että pidemmän päälle sellainen kävisi rasittavaksi, mutta juuri nyt sitä on kyllä vaikea uskoa.


Ei se auta muuta kuin taas kerran kammeta murskautuneista unelmista takaisin maan pinnalle ja ankeaakin ankeampien kerrostaloseinien sisälle. Ehkä joku ihme vielä tapahtuu?


2 kommenttia:

  1. No voi kurjuus, ettei tärpännyt talon kanssa. Toivottavasti vastaan vielä tupsahtaa se oikea ihanuus!

    Mä itse asiassa haaveilen juurikin tollasesta pikkumökistä... sitten joskus. Just nyt neljä ihmistä ja viisi eläintä ei tunnu ihan parhaalta idealta tollaseen mökkiin... mutta ehkä sitten joskus, kun on enää kaksi ihmistä ja max yksi pikkuruinen kissa vaan...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin oli vain vuokratalo. Harvoinpa niitä tuollaisia tulee vastaan, ja vielä hirsirunkoisina. Mutta jos on liian pieni niin kaipa se sitten on liian pieni. Plus se oli niin syrjässä, että matkakuluihin (bensat ja bussikortti) saisi laskea melko lailla lisää nykyiseen verrattuna.

      Minustakin pienet mummonmökit on aivan ihania! Mutta jos lapselle täytyy varata huone, niin aika tukkoista tulee tuvan puolelle. Vaikka kuinka olisi pihalla tilaa, mutta ehkä sen voi laskea oleskelutilaksi vain kesäisin. Viehättävä ajatus silti, mutta ehkä todellisuudessa voisi tilanahtaus käydä hermon päälle.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!