torstai 16. helmikuuta 2017

Lisää raikkautta afrikankukilla



Vanhoja käsityölehtiä selaillessa silmään osui muutaman vuoden takainen ohje värikkäästä torkkupeitosta. Ihastelin hienoa peittoa jo silloin, mutta en uskonut osaavani sellaista virkata. Nyt päätin opetella!


Muutaman tunnin tuhertamisen ja ähertämisen jälkeen sain lopulta ensimmäisen kukan virkattua. Ihan paras oppi tässä oli se, miten langat päätellään samalla kun virkkaa: olin tuosta kyllä kuulutkin, mutta ymmärtäminen vaati kuvallisten ohjeiden näkemisen. Olen joskus kokeillut virkata isoäidinneliöitä, mutta into lopahti pian, kun masennuin päättelyurakkaa miettiessä. Nyt ei tarvitse päätellä muuta kuin viimeisen kerroksen viimeinen lanka.





Pitäisi varmaan osata alkaa suunnitella kukkien väritystä: kun reunat ovat valkoiset, suurin osa peitosta tulee olemaan valkoista. Mustaa tarvitaan myös jämäkyyttä tuomaan, mutta ei sitäkään voi olla liiaksi. Mitenhän tämänkin nyt hoitaisi parhain päin?





Vaaleasävyisen peiton on tarkoitus korvata nykyinen tummasävyinen neulepeitto. Lapsen huoneeseen on tarkoitus tuoda lisää raikkautta: sängynpääty voisi olla valkoinen, yksinkertaisista laudoista väkerretty, ja peitto tuo jonka parissa juuri aherran.





Alta parikymmentä neliötä valmiina, 175 tarvitaan! Tuleekohan tästä koskaan valmista? Jos tekisi joka päivä viisi neliötä, reilu kuukauden päästä olisi valmis torkkupeitto kasassa.


4 kommenttia:

  1. Noista paloista tulee kaunis peitto. Sulla meinaa olla kova vauhti päällä. Mä en sais edes vuodessa tota peittoa valmiiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tosiaan vauhti oli turhan nopeaksi suunniteltu: en todellakaan saa neulottua viittä ruutua päivässä! Joka päivä ei kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisikin, olen niin hidas, etten noin monta saa aikaiseksi.

      Mutta kaipa se peitto valmistuu vähän hitaampaakin tahtia, kun nyt edes joskus tekee ruudun kerrallaan.

      Poista
  2. Ihan superkauniita afrikankukkia! Tuollaiseen ei oma virkkaustaitoni riittäisi. Minä tein gradun viimeistelyvuonna itselleni torkkupeiton isoäidinneliöillä, tosin tuli hieman suurempi kuin aluksi kuvittelin. Minä valitettavasti tajusin vasta loppuvaiheessa tuon loistavan lankojen päättelyn, että ne voi virkata sinne piiloon... Mutta tällainen siitä loppujen lopuksi tuli:
    http://hurmioitunut.blogspot.fi/2015/08/viela-valmiimpi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihana ja kaunis peitto! Oletpa valinnut tosi hyvät sävyt!

      Lankojen päättely on kyllä vihonviimeistä puuhaa, enkä ikinä jaksaisi tehdä näitä neliöitä, jos jokaisen värin joutuisi erikseen päättelemään.

      Mulla on vielä omassa käsialassa hakemista, ja tuntuu, että jokaisesta neliöstä tulee ihan erilainen ja erikokoinen. Yritän lohduttautua ajattelemalla, että ei ne erot sitten isosta työstä pistä silmään.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!