sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Valkoista hämyä ja saippuasuunnitelmia



Olohuoneesta on tullut yksi oikea tanssilava, kun jokin aika sitten vaihtelin huonekalujen järjestystä. Ei haittaa yhtään: tämä yllättävä ja ennennäkemätön tyhjyys on jotakin aivan mahtavaa! Tavarankarsinta jatkuu yhä vain, enkä mitenkään pysty käsittämään, miten sitä tavaraa voikaan aina vain riittää. Tänään otin tavoitteeksi päästä eroon kahdesta makuuhuoneessa tilaa vievästä peltirullakosta, ja yhdistelin kaappien sisältöjä niin, että sai rullakot tyhjennettyä. Rullakot olivat ihan kätevät, mutta vapaa lattiapinta-ala on jotakin aivan korvaamatonta. Ei tarvitse joka paikkaa ahtaa täyteen tavaraa, ja tuntuu, että nytkin esillä olevia tavaroita voisi vielä vähän vähentää. Ehkä laitetaan sitten vaikka tauluja seinille, jos alkaa tuntua liian kolkolta.


Syksyllä ostetut valkoiset verhot ovat osoittautuneet tunnelmallisiksi. Alkuun emmin ikkunoiden peittämistä, kun valo ei sitten pääse vapaasti kulkemaan, mutta varsinkin iltasella ja aamuhämärässä valoa läpäisevät valkoiset verhot ovat mukavan pehmeät ja suojaisat. Tuossa olohuoneen takana meillä on parveke, ja ikkunat ja ovet vievät melkein koko seinän pinta-alan. Verhot saavat seinän näyttämään siltä, että ikkunaa olisi vielä vähän enemmän kuin oikeasti onkaan.








Tuonne nurkkaan sohvan taakse tarvittaisiin jalkalamppu, että sohvalle saisi paremman valon kohdistettua. Kaiken tämän karsimisen jälkeen kynnys ostaa jotakin uutta tuntuu nousseen ihan uusiin sfääreihin, ja tuntuu, että uudet ostopäätökset ovat kauhean vaikeita. Ei tee mieli ostaa mitään vähän-sinne-päin -valaisinta, mutta ei ole kyllä mielessä mitään erityisen hienoa säästökohdettakaan. Ehkä me ei nyt vain sitten saada sitä lamppua ollenkaan, vaikka sille olisi kyllä oikea tarve.


Jos nyt lampun suhteen en osaakaan päättää juuta enkä jaata (saa muuten vinkata hyviä vaihtoehtoja!), niin sen tiedän, että lipeää minä haluan. Keksin nimittäin muutama päivä sitten, että haluan aivan ehdottomasti kokeilla saippuan valmistamista itse. En tiedä, onko luulosairautta vai mitä, mutta minusta tuntuu, että edellisen asunnon jäljiltä oma iho muuttui jotenkin erityisen herkäksi: umpikuivista, tuskaisille haavoille menevistä huulista jo aiemmin valittelinkin, mutta muutenkin iho on nykyään tosi kuiva, kutiseva ja sillä tapaa kosketusarka, että esimerkiksi pyykkiä viikatessa puhtaan pyykin osuminen paljaalle iholle saattaa nostaa pian laskevia näppyjä ja saada ihon punoittamaan. Välistä jäljet ovat niin kuin raipan iskuja, vaikka ne olisivat tulleet aivan mitättömästä vaatteen sipaisusta. Oliko iho ennenkin samanlainen vai olenko nyt vain alkanut kiinnittää asiaan huomiota? En minä muista. Tietenkin herkkä iho saattaa johtua ihan mistä vain ja olla toivon mukaan täysin ohimenevä ilmiö, mutta enpä usko, että homeisten seinien sisällä eläminen teki iholle ainakaan hyvää. Alusta asti kämpästä löytyi mustaa hometta milloin miltäkin seinämältä, mutta vasta viime vuoden alussa alettiin siitä olla huolissaan. Olipa typerä juttu jäädä sitäkin asiaa pohtimaan ja veivaamaan: paljon järkevämpää olisi ollut muuttaa heti pois. Mutta ei ne asiat ole niin yksinkertaisia: edellinen koti oli meille oma koti, paljon kivempi kuin tämä nykyinen. Onneksi minä olen kuitenkin meistä kolmesta ainoa kärvistelijä (miehen iho-oireet loppuivat heti kun muutettiin, lapsella ei koskaan ollut mitään), ja onneksi ei ole kyse mistään haudanvakavasta. Jospa se menee ajan myötä kokonaan ohi, ja jospa siihen auttaisi kaikenlaisten pesuaineiden lisäaineiden välttäminen.


Pesuaineet tietysti kannattaisi ensimmäisenä vaihtaa hajusteettomiin ja huuhteluaine jättää kokonaan pois. Tämä tuntuu pyykin suhteen hirveältä menetykseltä; olen niin tottunut siihen, että puhtaan pyykin kuuluu tuoksua joltakin. Koko koti tuoksuu niin ihanalta aina pyykkipäivänä. Iholle käytettävien pesuaineiden tuoksujen kanssa ei sen sijaan ole väliksi (itse asiassa en pysty enää käyttämään esimerkiksi hajuvesiä, kun ne tuntuvat niin hirveän tujuilta), ja ajattelin kokeilla itse valmistettua saippuaa, johon ei lisätä yhtään tuoksuja tai mitään muutakaan ylimääräistä. Tietysti saippuan valmistaminen kiinnostaa ihan muutenkin; en kai muuten viitsisi koko asiaa edes ajatella. Jos innostus jatkuu, voisi kesällä keräillä erilaisia kasveja ja kokeilla omia sekoituksia! Mutta ensin täytyy laittaa lipeä tilaukseen ja toivoa, että sen kanssa asiat sujuvat ongelmitta, ilman palovammoja. Sitäkin toivon, ettei uusi ominaisuustuoksuni tule muistuttamaan Pirkka-margariinia.


18 kommenttia:

  1. Ootko lukenut Marie Kondon siivouskirjoja? Siitä sai hyvää inspiraatiota tavaroiden karsimiseen, vaikka en kaikista kirjan metodeista jaksakaan innostua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut, mutta jonkin verran tutustunut aiheeseen netin kautta. Samat ajatukset on: jotkin ajatustavat on aika höpsöjä ja tuntuvat vierailta, mutta sitten sellaiset käytännönvinkit voi olla tosi hyviäkin! Pystyviikkauksen nappasin Konmarista (sellaisiin hyllyihin joihin se sopii), ja varmaan siellä olisi muutakin. Pitäisiköhän se tosiaan lukea? :)

      Poista
  2. Hyiiii, inhoan haisevaa pyykkiä! Aivan sama vaikka se olisi hajusteella tuoksutettu: ei jatkoon silti.

    Kaikkein kammottavin lapsen kaveri on sellainen, josta haistaa jälkikäteen, että on ollut meillä kylässä. Esim. tulen itse tyhjään kotiin eikä minulle ole kerrottu, että eräs tietty kaveri on ollut kylässä. Niin tanakka huuhteluaineen haju on jäänyt, että haistan kaverin olleen täällä. Kertaakaan en ole sen suhteen erehtynyt.

    Muista muuten käyttää kunnollisia kosteusvoiteita ja rasvoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti tottumiskysymys: kun on tottunut jompaan kumpaan, ei osaa kuvitella toista. Tosin meillä ei kyllä minun mielestä noin vahvasti pesuaine tuoksu vaatteissa (tiedän mitä tarkoitat koska tunnen tällaisen ihmisen), mutta varmasti meidänkin vaatteet haisee hirveiltä sellaisen nenään, joka ei ollenkaan käytä hajusteita. Varmaan sitä tottuisi siihen, ettei pyykin kuulukaan haista miltään, jos oikein totuttelisi. Ja varmaan tuo olisi ihan kokeilunarvoinen asia, jos iho kerran tuntuu herkästi ärtyvän.

      Hajuvedet on minun nenään alkaneet haista liikaa. Jotenkin puskevilta ja kaiken peittäviltä. Vähän niin kuin yritettäisiin peittää hajuvedellä jotakin oikeasti pahaa hajua. Päälleliimatulta? Sellainen on kauheaa, jos hajuveden tuoksu on jäänyt leijailemaan vaikka hissiin, ja sen haistaa, vaikka ihmisestä ei näy enää jälkeäkään.

      Iho on pakko rasvata suihkun jälkeen, mutta käytän kyllä tosi laihoja rasvoja. Käsiin on joskus pakko käyttää paksuja apteekkirasvoja, kun saattavat kuivua verille asti, mutta yritän käsienkin kanssa pärjätä vähemmällä. Ajattelen sen niin, että rasva auttaa just ja tasan siihen hetkeen, kun iho tuntuu kuivalta, mutta se ei hoida ihoa kuntoon. Että liian paksuilla rasvoilla voisi lopulta tehdä enemmän hallaa, kun iho tottuisi liian hyvälle ja kuivuisi ennestään? Olenkohan ihan hakoteillä :)

      Ajatus on sama kuin oikein tujuista kasvopesuaineista oikein mietoihin siirtymisellä (nuorempana käytin mahdollisimman tujuja, kirvely oli hyvästä): jos ihoa rasittaa liikaa, se alkaa suojautua ja rasvoittuu, ei suinkaan muutu normaaliksi ja hyväksi.

      Poista
    2. Olet tosiaan tuossa rasva-asiassa nyt hakoteillä. Rasvahan nimenomaan korjaa tilanteen: se palauttaa ihon kosteustasapainon ja muodostaa sellaisen suojavaipan, joka estää ihoa haihduttamasta kosteutta edelleen. Esimerkiksi tosi pahasti kuivuneet ja rohtuneet kädet - vaikkapa ilman hanskoja ulkoilusta - korjaantuvat parilla rasvauskerralla niin, ettei normaali-ihoisen tarvitse sen jälkeen rasvata ennen kuin sössii kätensä taas jossakin liian kuivaksi.

      Puhdistusaineissa olet enemmän oikeilla jäljillä. Liian tujut pesuaineet tosiaan pesevät kaiken rasvan pois, jonka seurauksena iho alkaa puskea rasvaa suojakseen. Siltä voi välttyä, kun rasvaa ja kosteuttaa ihoa riittävästi. Rasvaisenkin ihon hoidossa avaintekijä on kunnollinen kosteusvoide! Sekä tietysti hellävarainen puhdistusaine, joka pesee lian pois mutta ei kuivata liikaa.

      Apteekin laihat rasvat ovat hyvin vesipitoisia ja liian vesipitoinen rasva kirvelee tosi ikävästi rohtuneissa käsissä! Paksummat ovat enemmän rasvaa, pääasiassa mehiläisvahaa tai parafiinia. Kosmetiikkapuolelta löytyy jos jonkinmoista hamppurasvaa, karitevoita, kaakaovoita ja muuta rasvaista kasvia. Tosi hyviä käsirasvoja on ainakin L'Occitanella ja The Body Shopilla. TBS:llä tosin osassa on silikonia, joka ei suoranaisesti hoida vaan tuo sileän pinnan, mutta taitaa estää kosteutta haihtumasta, koska toimivat tosi hyvin!

      Voit ihan makusi mukaan mennä joko apteekkiin tai kemppariin ja kertoa, että sinulla on tosi kuivat ja kirvelevät kädet ja kuunnella mitä myyjä sinulle suosittelee. Todennäköisesti hyvää tuotetta, kun sellainen liikkeestä kuitenkin löytyy.

      Poista
    3. Kiitos tästä viestistä! Olen ihan oikeasti ajatellut, että liian rasvainen rasva ajan myötä vain pahentaisi tilannetta, muuttaisi ihon jotenkin rasvasta riippuvaiseksi. Käsille on kyllä pakko käyttää tujumpaa rasvaa, jos pääsevät huonoon kuntoon, ja eron rasvoissa kyllä huomaa: hyvä rasva auttaa yhdellä rasvauskerralla, ohut imeytyy heti ja sitä saa lisäillä monta kertaa. Käsien kuivuminen on kyllä omaa syytä, ja on sitä oppinut varomaankin: jos vaikka maalailee tai liimailee niin, että joutuu pesemään käsiä usein, käyttää ihan suosiolla hanskoja. Tiskaaminen tai muu ei tulisi kuuloonkaan ilman hanskoja.

      Apteekista Aqualanit on minusta hyviä (ne rasvaiset). Samoin Bepanthenit ja se yksi violettikuvioinen, jonka nimeä en muista. Ei ole sentään niin paha tilanne, etteikö rasvaaminen auttaisi; joillakinhan iho saattaa olla tosi huonossa kunnossa vaikka mitä tekisi. Varmaan riittävä veden juominen auttaisi myös.

      Poista
    4. Tämä ei ole myyntipuhe, vaikka siltä kuulostaa... Mutta minulle auttaa vain Eucerin repair hand cream 5% karbamid. Apteekista. Samanlaiset kädet... k

      Poista
    5. Kiitokset vinkistä! :) Nimeltä tuttu merkki, mutta en muista, olenko kokeillut.

      Poista
  3. Jos haluat jättää huuhteluaineen pois, kokeile pyykkietikkaa! Pysyy pesukonekin puhtaana, eivätkä koneen kumitiivisteet ala tuoksahdella seisoneelle vedelle, kuten yleensä ajan kanssa käy.
    Pyykkietikasta jää puhtaisiin pyykkeihin vähäksi aikaa samanlainen tuoksu kuin olisi ulkona kuivattanut, etikka ei niissä tuoksu yhtään.
    Vaihdoin huuhteluaineet n. vuosi sitten pyykkietikkaan ja paluuta ei ole, se on varma!

    - Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyykkietikka on ihan uusi juttu! Tiesin, että etikkaa (tavallista) voi käyttää huuhteluaineena, jos haluaa tunkkaisen hajun pois. En tiennyt, että tätä tarkoitusta varten on oma aineensa.

      Oikeastaan huuhteluaineen käytössä ykköskriteeri on se, että se poistaa sähköisyyden, ehkä pärjään ilman sitä tuoksua. Mutta eikö etikka auta tuohonkin?

      Tämä on sellainen maltillinen muutos pyykinpesurituaaleissa, että voin mielihyvin sen toteuttaa :) Jää yksi turha kemikaali pois.

      Poista
  4. Ihana tuo teidän sohva! :)
    Ja toden totta, se home on ongelmallista ja ymmärrän, et moni ei sitä heti tajua, ku se on itselleen ajankohtainen. Se omasta kodista luopuminen on suuri juttu!
    Mutta tosiaan pesuaineet hajustamattomat on kyllä ikäviä pyykki pitää tuoksua... mutta oon kans miettinyt tuota, että olis hyvä, et ihoa vasten ei olis niin myrkkyä, ku itsellänikin herkkä iho.
    Oon ajatellut kokeilla Enjo nestemäistä pesuainetta, joka pitäis olla ympäristölle ystävällistäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei se ollut itsestäänselvä juttu, ja eihän se mitenkään lopullisesti koskaan ratkennutkaan. Mutta se on aivan sama, miksi sitä hometta seinille tulee jos sitä tulee. Ainakin ilmanvaihto oli siellä pielessä, liian kosteaa, liian vähän korvausilmaa. Onneksi ei tuota enää tarvitse miettiä.

      Minustakin pyykin pitää tuoksua :) Parasta on sellainen keväällä ulkona kuivattu pyykki, joka tuoksuu keväälle ja vähän pesuaineelle. Jos nyt ensin vieroittautuisi siitä huuhteluaineesta (käytän vanhat ensin loppuun) ja sitten siirtyisi muutenkin hajusteettomiin? Etikka huuhteluaineena on kokeilun arvoinen asia.

      Poista
  5. Käytin parikymmentä vuotta sitten aina huuhteluainetta, mutta sitten aloin miettiä sitä turhaa, ylimääräistä hajustekuormaa, mikä huuhteluaineistakin tulee.
    Isälläni ja pojillani on astma. Äidin puoleltakin siihen on rasitetta. Päätin, että en kuormita yhtään ylimääräisellä tuoksulla keuhkojani ja keuhkojamme.

    Aluksi tuntui oudolta, kun pyykki oli "kovaa". Tuoksua en kaivannut. En käytä pyykkipulvereistakaan hajustettuja. Nyt nautin puhtaan pyykin tuoksusta. Kesällä nuuhkin liinavaatekaapin ulkona kuivattujen, puhtaalle tuoksuvien lakanoiden hajuja.

    Kesällä tunnistan tuoksusta, kenen naapurin pyykit ovat ulkonaruilla. Yhden pyykit tuoksuvat metrien päähän.

    En ymmärrä miksi jotkut konetiskiaineet tuoksuvat voimakkaasti kukkasille. Tai roskapussit omenalle. Mutta olenkin mummo.
    ILona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kannattaakin vältellä, jos on astmaa! Ja kaip tuoksuttomuuteenkin ajan kanssa tottuu, ja tuskinpa edes niin pitkän ajan kanssa :) Eihän se ole kuin yksinkertainen ja simppeli asia.

      Meillä ei taida tuoksua konetiskiaine millekään. Sellaisessa yleispesuaineessa on tuoksu, samoin Fairyssä. Käytän tiskiainetta veteen laimennettuna suihkepullossa, kun se on niin kätevä, mutta muuten olen yrittänyt jo pidempään vältellä suihkittavia pesuaineita, ettei turhaan joudu niitä hengittelemään. Eihän nuo yleispesuaineetkaan kauaa tuoksu eli sama jos eivät tuoksuisi ensialkuunkaan, mutta minusta on niin kiva, kun on nähnyt siivoamisen vaivan, ja on sellainen mieto pesuaineen tuoksu.

      Eriliset huonetuoksut (sellaiset tikut tai etenkin intialaiset, poltettavat tuoksut) on jo mullekin liikaa. Noita tikkuja polttelin vielä vaikka reilu kymmenen vuotta sitten ja ne oli minusta kotoisia ja ihania, mutta nykyään aivan hirveitä.

      Poista
  6. Mä käytän huuhteluaineena ihan tavallista etikkaa. Esimerkiksi paksut pyyhkeet saattaa märkänä haista hiukan etikalle, mutta kuivuttuaan ne raikastuvat.
    Mä inhoan huuhtelu- ja pyykkiaineiden hajua, ihan silmiä kirvelee kun vetää hajupommeja pois pyykkikoneesta. Uskomatonta, että vielä joitain vuosia sitten ne haisi mielestäni hyvältä.

    Ai niin, saippuanteko on todella mukavaa ja siihen saattaa vähän hurahtaa. Oma suosikkini on avokado-saippua. Pakko laittaa sulle linkki omaan postaukseen, eikö näytäkkin ihanalta tuo kakku!
    http://taajamafarmari.blogspot.fi/2015/11/pala-saippuakakkua.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etikka on kyllä jännä ja toimii monessa paikassa!

      Aika hurja, jos pesuaineen tuoksu kirvelee silmiä! Ei varmaan ole hinkua sitten käyttääkään mitään tuoksuvia aineita :)

      Kiitos linkistä! Aivan mielettömän ihania saippuoita! Näytin oikein miehellekin ja oltiin molemmat silleen OOOOO :D Minä ajattelin kokeilla ensimmäisenä ihan tavallista, leikattavaa saippuaa vuokaan. Ja ehkä eri rasvoista sillä tapaa? Sitten kun olen konkari, rupean kokeilemaan hienoja muotteja ja noita värjäyksiä!

      Poista
  7. Dermosililla on todella hyvä öljypohjainen suihkusaippua/pesuneste. Sillä tää korppu selvisi viime talven ja nyt on taas tilattava kun iho kuivuu todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nyt kolmas itse tehty saippuasatsi tekeytymässä. Yksi hellävarainen vartalolle, yksi käsille (siinä on teenlehtiä) ja yksi vaahtoava hiuksille. Vasta kuukauden päästä pääsee kokeilemaan, mutta mulla on odotukset korkealla! Jos ei nämä reseptit olekaan hyviä, pitää vain malttaa yrittää uudelleen uusilla resepteillä.

      Nyt en näihin käyttänyt ollenkaan mitään lisäaineita tai tuoksuja. Haluan ensin tuntea pelkän, paljaan saippuan, ja sitten voi miettiä, haluaako sinne lisätä jotakin ekstraa. Tuskin ainakaan ensimmäisenä tuoksuöljyjä tai eteerisiä öljyjä (vaikka ne ehkä ainakin käsisaippuissa olisivat varmaan ihan kivoja), mutta jotakin kasveja, kahvia, vaniljaa ja sen sellaista. Niin ja humalaa! Se tosin täytynee uuttaa ensin.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!