perjantai 13. tammikuuta 2017

Lipeää, vihdoin!



Nyt se lipeäsatsi viimein saapui, ja ihan heti täytyi tehdä ensimmäiset saippuakokeilut! Olen vasta lueskellut netistä erilaisia saippuajuttuja, mutta luulenpa, että Saara Kuhan saippuakirja täytyy hankkia. Ensimmäisenä tein tavallisen, uskoakseni aika hellän oliiviöljy-kookosöljysaippuan ilman tuoksua, ja heti perään vielä toisen kookosrasvasaippuan, jonka sekaan laitettiin teetä. Arvasin, että ne halvat ja hirveät teepussit, joita ei koskaan käytetä mutta joita ei raaski poiskaan heittää tulevat vielä käyttöön!


Ihan näin ensihätään täytyy kyllä tehdä sellaista saippuaa, joka vaahtoaa eli käy hiuksille, ja sellaista saippuaa, jota voi käyttää pyykinpesussa. Onkohan tässä jotakin riskiä? Ettei mene hajottamaan pesukonetta tai tukkimaan putkia? Ai juu, ja koirille täytyy tietysti myös saada oma soopa.


Natriumhydroksidi saapui Matkahuollon kautta erityislähetyksenä. En ole koskaan käsitellyt lipeää, ja vähän jännitti!





Se on kuulkaa pojat ja tytöt niin, ettei vara venettä kaada! Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet päälle, silmäsuojat silmille, hengityssuojain kasvoille ja tietysti hanskat käteen. Saippuaa valmistaessa lipeärakeet liotetaan veteen, jolloin neste kuumenee ja siinä kai muodostuu höyryjä. Kävin sekoittamassa valmiiksi mitatut veden ja lipeän parvekkeella, enkä hengityssuojaimen kanssa haistanut kyllä yhtään mitään.


Varauduin pahimpaan, mutta kävikin ilmi, että saippuan valmistaminen on kohtuullisen sisäsiistiä hommaa. Yhtään kertaa en saanut mitään asiaa roiskumaan, mikään ei kaatunut, en kompuroinut kinttuihini kertaakaan ja muutenkin oli jotenkin kauhean seesteistä. Itse lipeään tai lipeänesteeseen en koskenut kertaakaan, ja vasta tiskatessa hanskat koskivat keskeneräiseen saippuaseokseen.
 
 



Hurjan pelottava lipeä haihtuu saippuasta pienessä ajassa (vuorokaudessa?), mutta vasta reilun kuukauden päästä saippua on käyttövalmis. Oletan, että vuorokauden kuluttua halko on kuivunut niin, että sen saa leikattua lohkoihin. Sitten vuoat vapautuvat ja voi taas tehdä seuraavat, eri tarkoitukseen tarkoitetut saippuat. Reilu kuukausi odottamista! Tämä ei kyllä ole minun harrastukseni. Varmaan käyn varkain lohkomassa saippuaa ennenaikojaan ihan vain todetakseni, ettei se lipeä sittenkään ollut vielä haihtunut.
 




Olen varmaan muistanut leuhkia sillä, kuinka koirilla on nykyään sängylle pääsy kielletty. Satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta koirat ovat ottaneet kiellon ihan asiallisesti vastaan. Olen ollut niin ylpeä siitä, miten hyvin koirat kieltoa noudattavat, mutta nyt epäilykseni ovat heränneet. Petasin nimittäin aamulla pedin ja löysin myöhemmin päivällä sängyltä Elmon vinkulelun. Voisin vaikka vannoa, etten itse sitä siihen jättänyt...





Viimeistä edelliset kirppisromppeet odottavat vielä noutoaan olohuoneen nurkassa. Otin tavoitteeksi tehdä perinpohjaisen, hiljattain etenevän kevätsiivouksen niin, että kun ylimääräinen tavara katoaa, meillä on joka nurkka kuurattuna. Kuurausosio junnaa vielä jälkijunassa, mutta onneksi siivoaminen on sellainen juttu, jonka voi yhtä hyvin siirtää myöhemmäksikin.


Keittiön yläkaapissa hiljaksensa valmistuvat saippuat pyörivät mielessä lakkaamatta. Tässä odotellessa ei auta kuin ruveta googlettelemaan uusia saippuareseptejä! Ajattelin kokeilla eri rasvoja, että saa tuntumaa ja käsitystä siitä, miten mikäkin ainesosa saippuan laatuun vaikuttaa. En halua käyttää tuoksuöljyjä tai eteerisiä öljyjä, mutta jotain luontaisia tuoksuja olisi kiva saada kokeiltua! Kahvi, suola ja vaniljasokeri nyt ainakin, mutta mitäs muuta näitä tähän aikaan vuodesta olisi saatavilla?


5 kommenttia:

  1. Nykyinen koiramme saa mennä sängylle, koska karvaa ei lähde. Edellinen koira labbis, siitä lähti aina karvoja.
    Meillä oli salaa ollut sängyssä, kun olin töissä. Sain selville kun oli karvoja oli peiton päällä.
    Toi lelu puhuu paljon, oliko peitto rytyssä....salapoliisi mieltä mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koirien ongelma ei ikinä ole ollut karva, ei sitä niistä juuri lähdekään. Muuten vain käyvät sängyllä sotkemassa ja rymyämässä.

      Onhan se toki mahdollista, että Elmo on ihan vain lattialla kumilelun kanssa leikitellyt, ja sitten se on hupsis vain lentänyt sängylle. Elmo ei ole tohtinut sitä noutaa, kun tietää, ettei sängylle mennä, ja siksi se oli sinne sitten jäänyt.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen saippuakokeilu. En itse ole enkä varmaan uskallakaan kokeilla saippuantekoa, mutta ennenhän saippuaa tehtiin kotona.
    Olemme käyttäneet jo muutaman palan hiussaippuaa, jonka valmistajan ja myymälän löysin Hyvinkäällä poiketessamme. Saippua ei vaahtoa kovinkaan paljon, mutta pesun jälkeen tunne on puhdas.

    http://www.flowkosmetiikka.fi/

    Kokeile kanelia, teetä, sitrushedelmiä. Kuinkahan mansikkaa voisi käyttää, en tiedä, muta tuoksu voisi olla hyvä.
    Pyykkisaippuaa en ole käyttänyt, mutta blogeja selaillessani innostuin. Pitää kokeilla.
    Zeoliittia itsetehdyssä saippuassa ei ole, sehän on pesukoneen vihollinen.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ollut niin paha kuin ajattelin! Luin kyllä ohjeet monta kertaa, järjestelin työtilan ja suunnittelin kaiken tosi tarkkaan ennen kuin edes harkitsinkaan lipeäpurkin avaamista (ihan sillä tapaa konkreettisesti "ensin teen tämän ja sitten minun pitää siirtyä tuonne"). Ja sitten kun oli silmillä suojalasit ja kasvojen edessä hengityssuoja, ei tarvinnut pelätä, jos olisi roiskunutkin. Mutta ei se ollut ollenkaan roiskivaa ja kaoottista hommaa: yhtään roisketta ei lennellyt. Varmaan ainoa, minkä kanssa saattaisi möhliä, olisi sauvasekoitin, jos menisi sitä epähuomiossa nostamaan samaan aikaan kun painaa nappia. Saara Kuhan saippuakirjoja suositellaan joka saippuafoorumilla, ja sellainen ilmeisesti sitten kannattaisi lukea :)

      Kaneli voisi olla sellainen talven tai syksyn ajan mauste! Kaakaotakin voi käyttää, en tosin tiedä millaista. Sitruuna kuulostaa siltä, että se pitäisi ehkä uuttaa ennen käyttöä?

      Humalaa sain tänään, ja seuraavaksi pitää perehtyä uuttamiseen. Tänään kokeilin tehdä kolmannen saippuamassan, sellaisen joka vaahtoaa ja sopisi hiuksille. Käytin siihen teetä, johon lipeä sitten sekoitettiin. Tee oli alkuun kauniin punaista, muuttui lipeän vaikutuksesta ruman ruskeaksi, ja valmis massa oli tosi ihanan toffeen väristä! Nyt se näyttää vaalenneen ihan vaaleaksi, pöh.

      Pyykkisaippuaan pitää kyllä perehtyä (saippuakirjassa ilmeisesti jotain siitä lukeekin) ennen kuin uskaltaa kokeilla. Ettei vain saa tietämättömyyttään konetta jotenkin hajalle tai tukkoon.

      Poista
  3. Oi saippuantekoon jää koukkuun! Mun suosikki on kahvinpurut, lähtee tosi hyvin kaikki hajut käsistä ja kuorii mukavasti. Parhaita muotteja taas ovat pestyt maitotölkit. Ne on kätevä repiä pois ja niitä riittää eli saa tehtyä ihan niin monta satsia kuin vaan aikaa riittää. Mä kerään kypsymään ne saippuat pyyheliinan päälle jonnekkin komeron ylähyllylle ja käyn niitä haistelemassa ihan vaan koska se on niin kivaa! Itse en uskaltaisi käyttää kanelia tai vastaavia mausteita, pelkäisin niiden ärsyttävän ihoa, mutta vähemmän herkille varmaan sopii. En kyllä muutenkaan ole hajusteiden ystävä. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!