keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kitupiikin ruokalista koko kuukaudeksi



No niin, kätevän emännän pisteet, ropiskaapa vain tänne päin. Eilispäivänä hehkutin löytämääni bullet journal -kalenteria, joka onkin jo päässyt mukavasti käyttöön. Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen mielessäni suunnitellut Martta-henkisen ruokalistan luomista, mutta asia on aina jäänyt sikseen. Ainainen ruuanlaittamisen miettiminen on muutenkin rasittavaa, ja jotenkin homma on aina kaatunut siihen, ettei viitsi lisätä kärsimystä miettimällä yhden päivän ruokailun sijasta tosi monen päivän ruokailuja samalla kertaa. Nyt muistikirjasta intoutuneena näpersin kokonaisen kuukauden ruokalistan ennakkoon. Vuhuu!


Viikko on puolivälissä, mutta nyt oli ihan hyvä päivä hypätä listan kelkkaan ja kokata keskiviikon ateria. Tänään oli vuorossa munakasta, huomenna seuraa perinteinen hernekeitto! Hernekeitto on vähän sellainen ruoka, että sen valmistamiseen täytyy vihikoiran tai meedion tapaan osata varautua jo päivää etukäteen, eikä sitä siksi tule juuri koskaan tehtyä, vaikka kaikki siitä tykkäävätkin. Nyt tiedän jo viikkoja etukäteen, koska meillä syödään hernekeittoa.








Minä tiedän myös, mitä teen 28. tammikuuta. Lappapuurosta ehti jo tulla nurinaa perheen sisällä; se ei muka ole oikea ruoka ensinkään. Karaistukoot kaikki ne, jotka eivät ole osallistuneet kuukauden ruokalistan suunnitteluun. Lappapuuro on aivan hyvä ruoka, ja sitä paitsi meillä on ylivuotisia puolukoita pakastin täynnä.






Kokkailu on sellainen harrastus, jota on vähän pakko harrastaa, halusi tai ei. Usein tuleekin tehtyä aina vain samoja tuttuja ruokia, kun ei mielikuvitus lennä eikä viitsi alkaa selailla uusia reseptejä. Jos jostakin syystä viitsisikin selailla uusia reseptejä, ei varmasti viitsi lähteä kauppaan hakemaan puuttuvia aineksia. Mitä väsyneempi, nälkäisempi tai kiireisempi on, sitä suuremmaksi kasvaa houkutus suunnata kohti pitseriaa. Valmiin ruokalistan on tarkoitus helpottaa ainaista ruokien miettimistä, kasvattaa vaihtelua ja tietysti myös nipistää ruokakuluista! Nyt kun tietää, mitä aineksia tarvitsee, voi käydä harvemmin kaupassa. Ja mitä harvemmin käy, sitä vähemmän heräteostoksia (suklaapatukoita, keksejä, lehtiä) tulee ostettua. Siis parempaa ruokaa vähemmällä rahalla. Suunnitelmani on aukoton ja siinä on vain hyviä puolia!


Keskiviikon munakas on nyt napsittu parempiin suihin ja huomisen hernekeiton herneet likoavat kattilassa. Mietin uuden harrastukseni viemistä äärimmilleen: ainakin sitä pitkään suunnittelemaani perinteisen, aidon ruisleivän tekemistä täytyy vihdoin kokeilla, mutta olisiko liioittelua kokeilla myös siementen ja papujen idättämistä? Idättämisestä muistuu ikävällä tavalla mieleen lukion biologian tunnit, jolloin idätimme herneitä, ja koko labraluokka haisi kuolemalle. Vai oliko se sittenkin bakteeriviljelmäkoe? Kuolemalle siellä kuitenkin haisi. Idättäminen kyllä kiinnostaisi, mutta siihen liittyy epämiellyttäviä mielleyhtymiä ja mielestäni aivan aiheellinen pelko väistämättömästä ruokamyrkytyksestä.


Laittelin ruokalistan tuttujen ruokien joukkoon itselleni uusia reseptejä sinne tänne, että tulisi vähän haastetta ja odotettavaa (joku päivä kirjoitan vielä omaelämäkerrallisen teoksen tähänastisen elämäni vaiheista. Elämäni seikkailut tulee kirjan nimeksi). Marttojen sivut toimivat mainiona idea- ja reseptipankkina, kun oma mieli alkoi lyödä tyhjää siinä viidennen ruokalajin kohdalla. Martat ovat tietenkin vetäneet ruokalistan suunnittelun ihan tavallisen ihmisen ulottumattomiin ja laittaneet jokaiselle päivälle kaksi lämmintä ateriaa. Kuka muka tekee kaksi lämmintä ruokaa päivässä? Laitetaan nyt rima sille tasolle, ettei heti epäonnistuta.


Katsotaan, kuinka säntillisesti jaksetaan listaa noudattaa! Varmaan on tämänpäiväinen kevätaurinko höperöittänyt pään, kun olen tästäkin asiasta niin typerän innoissani!
 

16 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta, se arkiruuan miettiminen kun tosiaan on viheliästä puuhaa. Onkohan tästä jo pari vuotta, kun mieheni kanssa päätimme ratkaista pulman niin, että teimme liha-, kala-, kana- ja kasvisruuista omat listat, joista kustakin sitten valitsimme sunnuntaisin tulevan viikon ateriat niin, että samasta listasta sai olla valittuna vain yksi ruoka. Systeemi toimi aika hyvin, ja juurikin nuo mainitsemasi kauppakäynnit vähenivät. Minun opiskellessa tässä välissä toisessa kaupungissa tuo tapa kuitenkin katkesi ja nyt olemme valuneet takaisin alkuperäiseen löysäilyyn. Täytyisi ryhdistäytyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikkolista on varmasti aivan hyvä. Meillä tulee syötyä kalaa liian harvoin, ja kun miettii listaa etukäteen, voi yrittää laittaa sen kalankin joka viikolle edes kerran.

      Jääkaapin ovessa voisi olla aika kätevä sellainen magneettinen viikkoruokalista: jokainen nappula erikseen ja nappuloissa kalan, kasviksen ja lihan symbolit (mitä nyt ikinä tarvitseekaan). Sitten voisi suunnitella viikon ruokalistan pääaineiden mukaan.

      Tuolla Marttojen sivuillahan on kolmen viikon kalenterissa merkattu pääraaka-aine, ja sitä klikkaamalla pääsee resepteihin. Ilmiömäistä!

      Paperillahan tällaisia on jännä suunnitella, mutta olisi kyllä mukava nähdä, että suunnitelma ihan oikeasti näkyy talouskassassa. Näkyyköhän se lopulta?

      Poista
  2. Tämä ei ole yhtään hullumpi idea!Kuukausi edeltä mietittynä,niin on helppo läydä kaupassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Meillä on nykyään hyvä pakastin (toisin kuin edellisessä kodissa), ja voidaan ostaa lihaakin jo etukäteen pakkaseen :) Siinä voi vähän bongailla tarjouksiakin, kun osaa ennakoida ruokalistaa eteenpäin.

      Joku vinkkasi, että Valiollakin on valmiita ruokalistoja viikoksi eteenpäin, ja ne voi tilata omaan sähköpostiin.

      Poista
  3. Oooh. Olen jättänyt blogit lukematta muutaman viikon ja kas, täällähän ollaan mystisesti juuri samojen asioiden äärellä, kuin mitä mulla on ollut mielenpäällä. Bullet journalin aloittamista suunnittelin jo kesällä, mutta silloin ei löytynyt inspiraatiota riittävästi. Silloin kaipasin vaan muistikirjaa johon kirjoitin mahdollisimman pitkästi mahdollisimman nopeasti tajunnan virrasta - eihän sellainen sovi bullet journaliin ;) Nyt odotan että posti toisi mulle sen pakkomielteisesti haluamani Moleskinen muistikrjan jotta voin aloittaa vuoden 2017 bullet journalin. (Johon kyllä tulee varmasti myös tajunnan virtaa kirjoitettua....) Ja se mikä odotuksesta on tehnyt piinaa, on se, että alan suunnittelemaan viikon (tai no miksei kuukauden!) ruokalistat sinne mutta en voi tehdä sitä ennen kuin saan sen muistikirjan käsiini! Nyt kun olen odottanut muistikirjaa, oon huomannut oikein hyvin, miten monta muistilappusta säästäisin ja kuinka monta asiaa muistaisin paremmin jos mulla olis se bullet journal! Ja ruokalistan osalta: Hyvästi töiden jälkeen kaupassa "mitä sitä nyt tekis ruuaksi" haahuilu. Mikä helpotus arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko nämä sellaisia uuden vuoden ajatuksia? Nyt kun lähdetään taas uudelta pohjalta liikkeelle, tekee mieli ryhdistäytyä ja hoitaa hommat oikein hyvin! :)

      Mulla ei ole ollut varmaan pariin vuoteen paperikalenteria, mutta aloin sitä viime vuoden aikana kaivata. Ajattelin odottaa vuoden vaihtumiseen asti, mutta sitten tulikin tuo bullet journal vastaan!

      Muistikirjoissa on eroja; sellaiset arvokkaat, hyväntuntuiset on ihania!

      Nälkäisenä ei kyllä kannata mennä kauppaan. Ajatus ei luista, ei huvita ruveta kokkaamaan mitään aikaa vievää, ja sitten sitä herkästi valitsee jotakin mikropitsaa. No ei me oikeasti mikropitsoja osteta juuri ikinä, mutta tosi usein ollaan ostettu viime vuoden aikanakin valmista ruokaa tiskltä. Onhan se tietysti yhtä terveellistä kuin kotiruoka, mutta melko kallista.

      Voisi tehdä oman, kirjallisen, tosi lyhyen listan sellaisista tosi nopeista, helposti valmistettavista ruuista niitä hetkiä varten, kun jotain pitää nopeasti tehdä. Meillä pinaattikeitto on sellainen, mutta pitäisi olla muitakin vaihtoehtoja, ettei puolet vuodesta mene pinaattikeiton syömiseen :)

      Poista
  4. Joskus sata vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä, suunnittelin ruokalistat etukäteen. Mutta sitten se jäi ja alkoi ainainen miettiminen.
    Ilahdutti, että käytit sanaa lappapuuro. Enpä tiedä olenko sitä kuullut koskaan muiden kuin mummuni ja lapsuusperheeni jäsenten sanaa käyttävän. Täällä Hämeessä puhutaan vaan tylsästi vispipuurosta. Pidän vanhoista ja murresanoista, joten taidanpa ottaa lappapuuron taas käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan säntillistä! On se kumma, että tämmöisistä asioista on niin paljon hyötyä, mutta sitten sitä kuitenkin alkaa lipsua ja mieluummin joka päivä kärvistelee samojen ongelmien kanssa kuin oikeasti kerran istuisi alas ja rykäisisi sen listan!

      Lappapuuro taitaa tosiaan tulla pohjoisesta! Vispipuuroksi sitä kai yleisemmin nimitetään. Jotkut sanovat jopa puolukkapuuroksi, mutta minusta se on aivan sieluton sana. Lappapuurossa on sitä sellaista henkeä, joka muistuttaa mukavan kirpakasta puolukan tuoksusta!

      Poista
  5. Tässäpä idea mitä pitää harkita kokeiluun.
    Mikään ei ole epätoivoisempaa, kuin miettiä viikon ruokalistaa kaupassa nälkäisenä...
    Ja kotona huomaa ostaneensa kaikkea epäterveellistä ja nopeaa ja rasvaista ja lihottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, nälkäisenä kauppaan. On se kumma juttu: nälkäisenä on vaikea ajatella fiksusti ja pitkällä tähtäimellä! Suklaa on kyllä ihan ykkösenä listalla silloin, kun menee ruokaostoksille maha kurnien. Mutta jos suunnittelee ostoslistan etukäteen, sinne ei taatusti kirjoita suklaata :)

      Poista
  6. Olen vienyt ihan äärimmilleen laiskuuden ja kätevän emännyyden: kokkaan muutaman kerran viikossa ison satsin. Sitä sitten syödään pari-kolme päivää peräkkäin ja kaksi kertaa päivässä. Sääliksi käy perhettäni. Ja tuosta laitan yleensä aina pakastimeen pieniä annoksia eli jos en jaksa kokata, otan pakastimesta.

    Kaksi kertaa päivässä eri ateriat kuulostaa sellaiselta, johon en ikinä taipuisi. Saati, että näpräisin siitä bullet journalin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin syödään samaa ruokaa vähintään kaksi päivää. Kolmas päivä alkaa kyllä jo tökkiä. Nyt tämän uuden listan kanssa kävi sillä tapaa hassusti, että hernekeittoa riitti kolmeksi päiväksi ja jäi pari ruokaa listalta välistä :D Ei se haittaa, jatkettiin sitten siitä mikä oli seuraavana listalla.

      Minunkin oli itse asiassa ajatuksena laittaa ylimääräiset annokset pakastimeen valmiina annoksina (voisi ottaa aina silloin kun ei ole valmista ruokaa), mutta jotenkin sitten vähän laiskotti.

      Juu, kaksi eri ruokaa päivässä on kyllä jo ihan extreme-emännöintiä. Kyllä mekin ilman muuta syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä, mutta ei todellakaan kokata kahdesti. Huh huh!

      Poista
  7. Ei kyllä kellään ole noin hienoa ulkoasua ruokalistallaan! Upeasti toteutettu.
    Tuo on juuri sitä, mitä tämäkin huusholli tarvitsisi, ainainen miettiminen saa pään kipeäksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitokset! :) En ole piirrellyt juuri yläasteen jälkeen, ja nyt oikein innostuin, kun oli uusi muistikirja!

      Voit kokeilla valmiitakin listoja! Valiosta joku vinkkasi, varmaan löytyy muitakin. Ja sekin auttaa, kun ihan vain kirjoittaa ylös niitä ruokia, joista tykätään.

      Poista
  8. Heh, Perunalastu vei kommenttini :D. En kuunapäivänä jaksaisi tehdä joka päivä uutta ruokaa. Viiden hengen taloudessamme syödään kaksi päivää samaa soppaa. Ja laatikkoruokien teko on vähintäänkin järkevää suur satseissa. Tosin ruokalistan suunnittelu sujuvoittaisi arkea entisestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitot ja laatikot on kyllä sellaisia, ettei niitä yhdessä päivässä saa syötyä (paitsi jos laittaa loput pakkaseen). Jotkut kastikkeet taas menevät yhdellä kertaa, ja sitten saa kokata joka päivä uutta. Jos saisi vähän suunniteltua ruokia niin, että yhdessä välissä on joku monta päivää peräkanaa syötävä jättisatsi ja sitten taas yhden päivän ruoka. Tämä kuuluu varmaan ruokalistan suunnittelun kakkosvaiheeseen. En itse vielä ole siellä.

      Kyllä ne keitot ja laatikot tietysti kannattaa isoissa satseissa tehdä. Jotakin hernekeittoakin saa hauduttaa niin pitkään, että olisi kauheaa energian tuhlausta tehdä vain pari annosta kerrallaan. Mutta kolme päivää samaa ruokaa alkaa kyllä olla jo liikaa. Pitäisi tajuta laittaa annoksia pakkaseen ennen kuin näin pääsee käymään.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!