lauantai 28. tammikuuta 2017

Herkumpi juttu



Ihan täysin poikkeuksellisesti sairastava poika on jo parantunut flunssastaan. Kuumepäivien aikaan syötiin vähän tavallista herkummin ja lipitettiin limsaa pillillä. Katsottiin monta elokuvaa ja kulutettiin sohvan pehmusteita. Lopulta kyllästyttiin joutenoloon ja kiukuteltiin sitä, ettei saa mennä pihalle, vaikka on jo ihan terve, ja kaikki muutkin ovat ulkona. Elämähän siinä lipuu ohitse, kun viettää yhtä kuumeetonta päivää neljän seinän sisällä, vaikka on jo aivan voimiensa tunnossa. Oi tylsyys!


Manu, tuo kelmi, meni kyllä syömään yhden lapsen herkkuleivän, kun selkä hetkeksi kääntyi: se hyppäsi tuolille, kurotti karvaisen kuononsa pöydälle, hotkaisi leivän ennätysajassa ja jäi kiinni siinä vaiheessa, kun poistui vikkelään tahtiin rikospaikalta huuliaan lipoen ja suutaan maiskuttaen. Leivänmurut vain rapisivat ja kananmunan muruset kiiltelivät Manun turpakarvoissa, mutta itse leipä oli jo hyvässä tallessa Manun massussa. Elmo ei ikinä kävisi vohkimassa ruokaa: se keskittyisi tuijottamaan herkkua kaihoten ja yrittäisi vedota tunteisiin, mutta nöyrästi tyytyisi kohtaloonsa. Manu taas on sellainen nuorisorikollinen, että se tekee mitä vain, jos arvelee, ettei jää kiinni. Siinä meni herkkujuustot ja viimeinen keitetty kananmuna parempiin suihin. Lapsi jäi hautomaan kostoa, ja Manu oli taas tosi tyytyväinen itseensä niin kuin aina. Manun pieni mieli ei pysty käsittämään syy-seuraus -suhdetta erinomaisen herkkuleivän syömisen ja loppuillan vihanpidon välillä, joten sen mielestä anastus oli vallan mainio juttu. Ja vaikka se ymmärtäisikin, se ei varmasti siltikään epäröisi valita toisin. Herkun syömisen hyödyt ovat aina suuremmat kuin mikään sitä seuraava rangaistus. Manu on tosi yksinkertainen koira, mutta olen ihan varma, että se osaa laskelmoida omaa etuaan.





Kaappien ja lipastojen tila sen sijaan alkaa olla kuosissa, suorastaan pikkutarkassa järjestyksessä. Peltisten rullakkojen poismenon myötä piti vähän nipistää tilaa muualta, ja ihan hyvin mahtuu. Laitoin kaverille kuvan sinisen lipaston sisällöstä, ja hänen mielestään meillä on yhä enemmän tavaraa kuin kenelläkään. Ei kai nyt sentään enää! Varmasti jollakulla on vielä enemmän. Lipaston alin laatikko on varattu kaikenlaiselle pienelle askartelutilpehöörille.





Sittenpä voisikin viedä koiranturilaat, rikolliset ja ei-rikolliset lenkille ja ruveta leffankatseluhommiin! On viisasta varautua tulevaisuuteen: mikään ei ole inhottavampaa kuin asettautua sohvalle herkkukulhojen kanssa niin kuin ei koskaan tarvitsisi nousta, vetää viltti korviin, pöyhentää tyyny juuri sopivaksi, valmistautua olemaan liikkumatta kahteen tuntiin ja sitten kesken jännittävimmän kohtauksen lähteä pissittämään hurttia ulos viimaiseen ja koleaan talveen. Siinä tulee tosi pahalle tuulelle ja ehtii jo elokuvan juonikin unohtua, kun keräilee kakkakasoja pihalta.


Oikein leppoisaa lauantaita kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!