maanantai 26. kesäkuuta 2017

Pientä tuunailua, suurta karsintaa


Ilmassa on pientä tuunailua ja suurta karsintaa, kun edelliseen kotiin jätetyt tavarat päättivät sittenkin vielä seurata mukana. 

 
Sininen pöytärukka ehti elää meidän kanssa vain pienen hetken, eikä sitä enää kukaan halua. Päätin ennen kirppisilmoituksen näpyttelyä maalata ensimmäisellä maalauskerralla maalaamatta jääneet välit sieltä, minne jatkopala tulee. Koko viikoksi on luvattu sadetta, mikä tietää mahdollisimman huonoa maalauskeliä, kun ilmankosteus on niin korkea ja maalilla kestää entistä kauemmin kuivua. Mutta jos on päättänyt ruveta maalaamaan juuri nyt, ei aietta voi siirtää yhtään pidemmälle. Viidenkymmenen neliön kodissa ei ole tilaa ylimääräisille ruokapöydille, mikä varsin tehokkaasti innostaa hankkiutumaan liiasta eroon.





Jotenkin kaikki tämä loputon tavaroiden kanssa puljaaminen, jakaminen, ostaminen ja luopuminen on johtanut siihen, että minä olen aivan lopen kyllästynyt joka ikiseen ympärillä näkyvään tavaraan. Voisin karsia tavaramäärän niin vähäksi, että meillä olisi suorastaan askeettisen tyhjää. Tavara tuntuu kummallisella tavalla sitovan energiaa. Se muistuttaa vanhasta, muistuttaa turhasta rahanmenosta, pyörii tiellä ja vie hengitystilaa.





Uudessa kodissa on asuttu nyt muutama kuukausi, mutta ihan vielä ei siltikään olla asetuttu kodiksi.
Mummolareissun jälkeen olisin ollut aivan valmis jäämään pohjoiseen, olla koskaan palaamatta takaisin ankeaan Ouluun. Onneksi juuri palatessa ihanat omenapuut olivat puhjenneet kukkaan ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Niistä se onni tulee; pienistä, yksittäisistä hetkistä.

torstai 22. kesäkuuta 2017

Uhkeat omenapuut


Sillä välin kun kyläiltiin mummolassa puolentoista viikon ajan, meidän omenapuut pihamaalla repesivät rilluttelemaan! Näemme nyt ensimmäistä kertaa pihaa vehreänä, ja onpa tuo muutos aivan uskomaton! Pensasaidat ovat talvisin pelkkää harmaata risukkoa, mutta nyt kun lehdet puhkesivat, pihalle ei tieltä näe ollenkaan.


Omenapuut ovat aivan mielettömän kauniita. Kukkia on ihan järjettömästi! Vanhoissa tonteissa parasta on ehdottomasti vanha puusto. Eihän tällaista ehdi nähdä koko elämän aikana, jos eivät puut ole jo valmiiksi olemassa.





Tuleekohan jokaisen kukan paikalle omena? Kukkia on ainakin miljoona! Minä tiedän jo, mitä annan tänä jouluna joululahjoiksi.





Kukkapenkkikin on rehahtanut meidän loman aikana. Suoraan maahan kylvetyt porkkanat ja yrtit ovat yllättäen lähteneetkin kasvamaan, samoin peruna on noussut pintaan. Kaikkein parhaiten kuitenkin ovat menestyneet rikkaruohot, joita on määrällisesti eniten. Myös koossa rikkaruohot selättävät harkiten kasvatetut kasvit.


Nämä ovat taas niitä hetkiä, kun käy itseä oikein kovasti sääliksi. Onko tuo punainen kasvi nyt rikkaruoho vaiko joku säästettävä kasvi? Miten ihmeessä näistä voi tietää. Miksi se on levinnyt joka paikkaan, vaikka ihan vasta nyhdin koko penkin yksi neliösenttimetri kerrallaan.








Kukkivat omenapuut ovat todella näyttäviä, ja koko piha näyttää niiiiin kauniilta! Valkoisia omenankukkia on varissut myös nurmikon peitteeksi. Kestäisipä tämä vaihe oikein, oikein pitkään!

 
Meillä on vielä juhannuksen kauppareissu edessä, ja sitten aletaan valmistella keskikesän juhlaa. Eihän keneltäkään vain ole päässyt unohtumaan, että tästä eteenpäin aina jouluun saakka päivä lyhenee yksi kerrallaan. Kyllä sitä sopii juhlistaa!

 
Oikein hauskaa juhannusta kaikille!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesätunnelmissa


Kesä ja mummolan lihapadat! Ollaan muksun kanssa asettauduttu mummolaan lomailemaan ja sukuloimaan. Vielä muutama juttu täytyy hoitaa ja sitten matkataan takaisin arkiseen kotiin.


En ole koskaan itse löytänyt poron sarvia metsästä, mutta tätä paripuolta sarvea olen aina ihastellut mummolassa. Eikö se olekin aika sisustuksellinen esine!





Mummoilupäivät ovat kuluneet monenlaista hyödyllistä nuukailupuuhaa touhutessa. Ensimmäisenä keräsimme siskon kanssa pienet nokkoset, ja pakastin niitä pakkaseen talven varuille. Pinaattikeittoa meillä tulee syötyä aika usein, mutta vastaavaa nokkoskeittoa en ole koskaan edes maistanut. Onkohan se hyvää?


Kuusenkerkät olivat vielä mummolaan saapuessa liian pieniä, mutta eilen ne olivat jo valmiita poimittaviksi. Niistä keitellään paraikaa kuusenkerkkäsiirappia, joka on kuulemma hyvä yhteen jos toiseenkin asiaan aina yskänlääkkeestä lähtien. 


Kuusenkerkät ja nokkoset ovat molemmat uusia kokeiluja. Toivottavasti niistä tulee maistuvia ja muutenkin onnistuneita. Ajatella, kuinka paljon ulkona olisi puhdasta ja terveellistä ruokaa ihan itsekseen kasvamassa, kun vain osaisi niitä hyödyntää.





Koivu olisi juuri näin juhannuksen alla sopiva vastojen tekemiseen. Katsoin Youtubesta vastansitomisohjeet ja koetin tehdä perästä. Opasvideolla papparainen sitoi vastan muutamassa minuutissa ja itse nyhjäsin risujen parissa puoli päivää. Pientä harjoitusta näkyy vielä vaativan, mutta ehkä seuraava onnistuisi jo paremmin.








Mummolassa täytyy tietysti myös aina vähän ommella. Ensimmäiset shortsit olivat niin pienet, että menivät serkkutytölle, mutta toiset ja kolmannet onnistuivat aivan nappiin! Tosi kiva, kun löytää toimivan kaavan ja voi vain toistaa samaa mallia kerta toisensa jälkeen. Muksu olikin jo kasvanut yli edelliskesän vaatteistaan.
 
















Koirat ovat saaneet rymytä päivät pitkät vapaina. Ne ovat olleet aivan erityisen onnellisia, haisevia ja likaisia. Onpahan meillä tympeä palata takaisin kaupunkiin näin kivan maalaisloman jälkeen!


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kesäisempi siivouspäivä


Vihdoinkin lämpöä! Ihan yllättäen kaiken sen syksyisen ankeuden keskelle tuli hellekelit. Nyt tarkenee ulkonakin ilman takkia!

Meille on tulossa pitkän matkan vieraita viikonloppuna, ja sitä varten täytyi tietysti puunata paikat tip top -kuntoon. Nyt on pyykätty, tiskattu, mopattu ja pyyhitty pölyt viimeisen päälle. Nostin värikkäät Kastehelmet kuistille, jossa ne näyttävät erityisen hyviltä valkoista vasten. Olen kaivannut valkoisen pinnan tuomaa raikkautta, ja onneksi sitä löytyy edes kuisteilta.


Joistakin kulmista ja listojen alusista näkee, että kuisti on ennen ollut lattiaa ja ilmeisesti kattoakin myöten myrkynvihreä. Valkoinen on minusta oikein hyvä valinta :)





Olenhan muistanut jo leuhkia omenapuillamme? Niitä löytyy kaksi kappaletta, ja ne vaikuttavat olevan eri lajiketta. Veikkaisin, että piha tulee olemaan aika vehreä ja suojaisa, kunhan pensasaidat ja omenapuut puhkeavat kunnolla lehteen. Toisen puun alle kannoin kirpparilta keväällä löytyneet rottinkikalusteet. On jotenkin aivan erityisen hienoa ja juhlavaa, että ainoastaan meitä varten on olemassa puita, pensaita, multaa ja hengitystilaa.

 






Siivouspäivän jälkeen voikin sitten nostaa ketarat kattoon! Toivottavasti nämä lämpimät, kesäiset kelit kestävät pitkälle syksyyn saakka. 


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kesäkuun toinen


Kesäkuun toinen ja varsinaiset pelleilykelit meneillään! Keskiviikkona ja torstaina on Oulun seuduilla satanut rakeita, ja eilen illalla alkoi sellainen tuulenmyräkkä, että en ihmettelisi jos peltikatto lähtee pian päältä! Koiriahan säätilanne ei kiinnosta vähääkään, ja aina on päästävä illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä nuuskuttamaan joka ikinen pajunkorsi ja kivenkannikka lähiseuduilla. Tämän on pakko olla jonkinlainen rangaistus.


Bikinit, rantapyyhe ja pihagrilli saavat vielä odotella parempia kelejä, mutta kesäloma saapuu silti vääjäämättä. Huomispäivä vielä ja sitten saa muksukin villiintyä kahden ja puolen kuukauden ajan! Vitosluokka jää nyt taakse, ja mammalla pukkaa ikäkriisiä.








Löysin kirpparilta hauskannäköiset verhot, joiden ulkonäöstä en olekaan enää aivan varma. Toisaalta retrojutut miellyttävät silmää, mutta jotenkin ne ei sitten paikoillaan kuitenkaan enää näytä niin kivoilta. Moni näyttävä asia kaipaa ympärilleen tilaa ja valoa. Elmo-rassukin näyttää aivan nuutuneelta ja räjähtäneeltä! Se pitäisi ehdottomasti viedä parturiin.





Kuinka te muut olette pärjänneet tämän alati jatkuvan takatalven kanssa? Onko vika nyt asenteessa vai onko peli tosiaan menetetty?

maanantai 29. toukokuuta 2017

Jotain uutta, jotain vanhaa


Hip hip hurraa! Vihdoinkin on ensimmäisen Pelastusarmeijan jutun aika! Ensimmäisessä numerossa kahvitellaan kuistilla ja mietitään kirppislöytöjen olemusta!

Koti kaunistuu kirppislöydöillä


  
Kesäisen kuistin iloinen ilme on sekoitus vanhaa ja uutta. Kaverin muksut ottavat riemun irti kakkukesteistä! Elmo-koira katselee kaihoisasti herkkupöydän antimia. Kuvissa näkyvät vaatteet ja asusteet ovat Pelastusarmeijan kirpputoreilta.


Eriparisten pöytäryhmien rykelmä on kannettu kirpparin huonekalupuolen kulmaan.
On pyöreitä pöytiä, kulmikkaita pöytiä, parillisia ja parittomia tuoleja. Kaikkea viime vuosituhannen puolelta tähän päivään saakka.
Yhden aivan tavallisen pöydän takaa pilkistää jotakin valkoista ja linjakasta. Silmäni bongaavat vanhan puisen tuolin jo kaukaa ovelta.
Onko se 40-lukuinen? Onko se Askoa? Se on aivan ihana!
Joku on joskus maalannut tuolin valkoiseksi, ja rakoilevan pinnan alta kuultaa alkuperäinen väritys. Tällä kertaa pieni ränsistyneisyys miellyttää, mutta nuhjuiset päälliset voisi kyllä vaihtaa.
Napataanpa samalla reissulla kangas mukaan. Herkän kukikas kuosi sopii kesään.
Muutaman minuutin pyrähdys lähimmällä Pelastusarmeijan kirpparilla, ja heräteostoksena kotiin muuttaa uusi tuolipari.
Peruspäivä kirppisintoilijalle!

Uuden pinnan ihanuutta, kolhujen kauneutta


Kirpputorit kolahtivat ensimmäisen kerran teini-ikäisenä, jolloin ensimmäistä kertaa kaveriporukalla hoksasimme jutun jujun: Täältähän löytää vaikka mitä!
Leviksiä, huppareita, napapaitoja, kaulaan kiinni liimautuvia tribaalikoruja; kaikkea mitä 90-luvun nuori saattoi ikinä toivoa!
Kun siirtyi tavallisisten kauppojen kiertäjästä kirppisshoppailijaksi, oli viikkorahoineen suorastaan varakas.
Kauheat napapaidat ovat onneksi jääneet jo historiaan, jota ei sen kummemin tarvitse enää muistella, mutta kirppisinnostus jäi kytemään.
Kaltaiselleni näpertelijälle kirpparit ovat pohjaton aarreaitta. Toisinaan tekeminen itsessään tuntuu tärkeämmältä kuin työstettävä tavara.
Joskus haluaa kunnostaa huonekalun suurella työllä ja vaivalla entiselleen, joskus räjäyttää sen ihan toisenlaiseksi maalilla tai tapetilla.
Kauneutta ovat myös elämänmakuiset kolhut, klommot ja kuluma, jotka vetoavat sellaisinaan.
Pelastusarmeijan kirppareilta meidän kotiin on päätynyt monenlaisia aarteita, joista erityisimmät ovat ajalta ennen syntymääni.
Ei voi välttyä ihailemasta sitä, miten laadukkaasti käsityöt ja kalusteet ennen valmistettiin: satavuotias kaappivanhus kestää varmasti vielä minun jälkeeni.
Kymmeniä vuosia vanhat, käsin kudotut ja kirjaillut lakanat kelpaavat tänä päivänä suoraan juhlapöytään.
Parhaat kirppislöydöt ovatkin sellaisia, joita ei tavallisesta kaupasta saa.

Aarteenetsintää ja yllättäviä löytöjä


Vaikka verhot saattavat vaihtua monta kertaa vuodessa, meiltä ei löydy kaapista yksiäkään varaverhoja. Kun kaipaa uutta, nokka suuntaa kohti kirpparia.
Kirppistely vaatii kirppissilmää, joka tietysti kehittyy ajan myötä. Kirppishaukan silmä hakeutuu sinne, missä aarre lymyilee.
Toisinaan mielessä on jotakin tiettyä, toisinaan lähtee katsomaan, mitä vastaan sattuu tulemaan.
Joskus hakee tavanomaisia, joka kirpparilta löytyviä juttuja kuten saviruukkuja kevään kylvöpuuhiin tai lasipurnukoita keittiöön.
Joskus taas hakee jotakin erityistä ja jännittävää. Yleensä erityiset löydöt hyppäävät syliin etsimättä.
En tiennyt kaipaavani 60-lukuista lasivitriiniä, mutta nyt se on suorastaan sisustuksen kulmakivi.
Vuosien saatossa sen muutossa rikkoontunut jalka on korjattu entiselleen ja takaseinä maalattu vaihtelun vuoksi jo muutamaan kertaan.
Metsästettävät aarteet ovat niitä, joiden löytymisen kanssa ei pidetä kiirettä. Ajan kanssa voi etsiä vaikka astiaa, jonka valmistus on lopetettu.
Kärsivällisyyttä vaatii myös löytää tavara, joka muistuttaa omasta lapsuudesta. Kirppistely onkin omanlaistaan aarteenetsintää.

 
Kahvipöytä on katettu! Mehuhetki saa fiinimmän sävyn Pelastusarmeijan kirpparilta löytyneistä karahvista, maljakosta ja kristallilaseista.


Ihana, pikkurahalla ostettu vanha tuoli piristyi vartissa uudella kukikkaalla kankaalla. Kirppiskangas lienee ennen toimittanut verhon virkaa.


Vanhat arvokkaat, käsin kirjaillut lakanat sopii nostaa esille. Rennosti pöytäliinana rönsyillen lakana näyttää yhtä syötävältä kuin tarjoiltavat itsekin.


 Kippis ja kirppisonnea! Kirpparilta löytyneet hienot kristallilasit raaskii antaa myös lasten käsiin.


Tämä palstapaikka on varattu hyväntuulen kirppistelyille: joka kuukausi on luvassa uusi kirppisjuttu. Seuraavassa numerossa siirrytään pihalle loikoilemaan.

Hyppää mukaan seuraamaan ja nappaa mukaasi ripaus kirppisonnea!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Uusi palsta (kirppis)sisustelijoiden iloksi


Voi herttileijaa että on aika hujahtanut! Tuossa jokunen aika takaperin vihjasinkin teille uudesta projektista, joka on pian alkamassa. Tätä on nyt suunniteltu ja työstetty viime syksystä saakka, ja huomenna kaikki lopulta tulee julkiseksi. Aika hurjaa!


Kyseessä on siis Pelastusarmeijan kirppareiden kanssa suunniteltu yhteisprojekti, jossa kirjoitan kerran kuukaudessa kirppisjuttuja! Jutut ilmestyvät täällä blogissani sekä Pelastusarmeijan Sotahuuto-lehdessä. Joka kuukausi somistan jonkun tilan Pelastusarmeijan kirppareilta lainatuilla tavaroilla ja höpisen siitä sitten teille. 


Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tämä on niiiiin minulle luotu juttu! Näitä on tosi hauska tehdä! Suunnittelussa on lähdetty ihan tyhjästä, joten sopivaa muotoa ja tyyliä on tietysti täytynyt hakea. Ensimmäinen juttu kuvattiin meidän kuistilla, ja kokeilin sinne kahta täysin erityylistä sisustusta (nämä vaihekuvat on puhelimella nappaistu):




Mitä luulet, kummalle linjalle lähdin? Kummasta itse tykkäät enemmän?


Muista tulla maanantaina kurkkaamaan, miten kävi!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Sängynpohjilla


Kevätflunssa on vetänyt sängynpohjalle, mutta pikku hiljaa täältä aletaan kammeta ylös! En muista, että olisin ikinä ollut neljää päivää perättäin kuumeessa, mutta onkohan tällaista sitkasta tautia muutenkin liikkeellä?


Viime viikonloppuna tein oikein perusteellisen viikkosiivouksen ja siirsin joka paikan valloittaneet taimet kuistille. Sisätiloihin tuli taas mukavasti väljyyttä. Minusta tuntuu, että tämä uusi koti on itsessään niin ilmeikäs ja täynnä kauniita vanhoja yksityiskohtia, että kaikki ympärillä oleva pitäisi karsia ihan minimiin.




Halusi tai ei, jopa polttopuut ovat omanlaisensa ilmestys. Näille pitäisi keksi joku huomaamattomampi säilytysratkaisu seinän vierelle. Nyt on kyllä ollut niin lämmintä, ettei viikkoon olla poltettu uunia ollenkaan. 








Elmo ja Manu ovat olleet mahdottoman hyviä sairastovereita ja unikavereita. Toivottavasti tässä nyt oli koko vuoden sairasteluannokset kerralla.


Viikonlopun viettoja ja parempia vointeja kaikille meille!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Sängynpääty laudanpätkistä


Sängynpäädyn nikkaroiminen ei oikeastaan ollut tehtävien asioiden listallani, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta välttyisi tekemästä tympeitä hommia! Kolme lautaa piti sahata, mutta muuten valikoin valmiiksi sopivan mittaiset laudat niin, että nikkarointi sujui mahdollisimman sutjakkaasti.


Jalkopäädyssä keikkuu vielä retrohenkinen peitto, vaikka tuntuukin, että olen saanut melkoiset retroähkyt. Ihastun aina monenlaisiin vanhoihin tavaroihin, mutta lopulta kotona ne eivät näytäkään yhtään kivoilta. Huomatkaa muuten asuntoon kuuluvat ihanat vanhat kiinteät kaapit. Täyttä puuta tietysti!




Raakalauta ei enää maalauksen jälkeen ole tikukas. Kiinnitin päädyn seinään ylhäältä ja alhaalta pitkittäisistä tukipuista niin, että ylintä ja alinta lautaa ei vielä ollut ruuvattu tukipuihin. Viimeksi ruuvattujen lautojen ruuvinkannat maalasin piiloon kotoisasti akryylimaaleilla.








Kartellin pöytävalaisin ja musta pyöreä sivupöytäkin siirtyivät samalla omasta makuusopesta lapsen huoneeseen.








Onneksi otin laudat jemmaan silloin kun niitä tarjottiin! Jos päätyyn kyllästyy sängynpäätynä, se siirtynee varsin luontevasti vaikka pihamaalle pöytälevyksi.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Oikukas kuisti


Kauan haaveiltu kuisti on aina silloin tällöin käyttökunnossa, kun aurinko lämmittää tilan tarpeeksi lämpimäksi. Sen sijaan, että joisimme siellä sievästi iltateetä niin kuin oli ajatus, tila on jotenkin ihmeen tavalla lipsunut jonnekin verstaan ja kaatopaikan välimaastoon. Miten tässä taas näin kävi? Sievät verhotkin olin ostanut.





Tällä kertaa kuistilla on keskeneräisenä laudasta nikkaroitu sängynpääty (sekä neljä tuolia sekä kasa vanerijuttuja). Aloitin päädyn maalaamisen ensin sisätiloissa, mutta voi ryökäle että osaakin liuotinohenteinen maali lemuta. Yksi pieni ikkunankuvatus ei todellakaan riittänyt ilmanvaihdoksi. Pohjamaalin kuivuttua kannoin haisunäädän kuistille haisemaan ja maalasin päälle pintamaalin.




Ullakolla olisi tosiaan yksi joutilas kylmä huone, jossa periaatteessa voisi myös remppailla. Mutta niin kuin jaksaisin kiikuttaa sinne kaikki työkalut, nikkaroimisasiat ja vielä itseni! Onhan toisaalta hyväkin, että näpertelyt tulee saatettua nopeammin valmiiksi, kun haluaa saada sotkut silmistä mahdollisimman äkkiä.


Täytyypä käydä närppimässä aamulla maalattua pintaa ja testata, josko sitä jo kestäisi siirtää. Mustaksi maalattu raakalauta näyttää muuten ihan käsittämättömän hyvältä! Voisin laittaa sitä joka paikkaan!


perjantai 19. toukokuuta 2017

Lautakasa


Joskus talvemmalla pääsin hamstraamaan itselleni kaatopaikalle menossa olevia jätepuita, jotka suunnittelin polttopuiksi. Seassa oli jonkin verran ulkona kauniisti harmaantuneita lautoja, jotka päätin säästää sellaisinaan. Ajattelin, että olisin nikkaroinut laudoista kukkalaatikoita pihalle.


Kukkalaatikot saavat nyt odottaa, kun keksin muutamalle kalikalle parempaa käyttöä. Neljä oli jo valmiiksi sopivan mittaisia, viides ja kaksi tukipuuta piti sahata. Pikkuisen pahimpia tikkuja hiekkapaperilla reunoista ja kylppäriin kuuraukseen. Ai että kun on tympeää odotella jotakin niinkin hidastempoista kuin laudan kuivumista! Vaikka pitäisi jo päästä tekemään!




Tänne ne tulevat. Arvaatko mitä?




Lapsiparan valtakunta on apaattinen kuin saattohoitohuone. Kyllähän sinne vaaditaan rajumpaa ilmettä ja nuorekkuutta (sekä kattolampun kiinnitys). Laudanpätkät ovat kuin syntyneet sängynpäädyksi. Mustaa maalia löytyisi valmiina, ja musta oli lapsenkin toive. Musta on kyllä aika vaikea väri: se joko tuo tyylikästä ilmettä tai sitten vetää koko tilan tosi synkäksi.

Katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Lainassa



Huomaatko kuvassa jotakin uutta?




Meillä kävi tänään päivähoidossa yhdeksänviikkoinen bretagnenbassetti Touko. Ensimmäiset puoli tuntia se veti hervotonta rallia, sitten yhtäkkiä iski päiväuniaika. Vauhtia oli niin paljon hereillä ollessa, että sain koiran nappaistua kameran ruudulle vasta sitten, kun se rauhoittui unille.


Toukolla on tassuissa ja nahassa vielä kasvunvaraa useamman numeron verran.










Touko on kyllä melkoinen vesseli ja vauhtihirmu! Omat koirat olivat uudesta tulokkaasta aivan ihmeissään. Elmo seuraili sen touhuja matkan päästä vähän kauhistuneena, ja Manu vetäytyi loukkaantuneena koko vierailun ajaksi senkin alle mököttämään. Jos Touko kävi Manua nuuhkimassa, Manu murisi jo metrien päästä. Elmo piti Manulle jöötä, jos Manu alkoi osoittaa mieltään liian äänekkäästi.


Koiranpennut ovat kyllä ihaninta mitä olemassa on, mutta ehkä meille riittää kaksi turilasta. Elmo ja Manukin vaikuttavat järjestelyyn tyytyväisiltä.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Mustaksi meni!


Voihan suhu-suhu, että osaa olla spraymaali näppärä keksintö! Tuossa lopputalvesta löysin kirpparilta rottinkisen sohvaryhmän, jonka tuolit alkoivat olla vähän väsähtäneessä kunnossa. Sohvaa on varmaankin pidetty enemmän sisällä, kun sen pinta ei ollut ollenkaan niin kulunut.


Paljas rottinki on kaunis, mutta kaukana kauniista on sellainen hilseilevä, pilkullinen, auringossa harmaantunut pinta. Pesin kalusteet (monta viikkoa sitten, nämä asiat vievät aikansa) Mäntysuovalla, vedellä ja juuriharjalla. Annoin muhia kevätsateissa (no tämä ei ollut tavoitteellista), ja juuri ennen maalaamista harjasin kaiken irtoavan pois. Sateessa muhittaminen olikin oikeasti oikein näppärä konsti saada jo valmiiksi ränsyinen pinta mahdollisimman helposti irtoavaksi!


Sain näihin kahteen tuoliin törsättyä kuusi purkkia spraymaalia. Suhtaudun tuoleihin aika huolettomasti: ne saavat jäädä koko kesäksi säiden armoille, ja siellä sitten kestävät mitä kestävät! Meidän toisia, syksyllä uutena ostettuja mustia rottinkituoleja en raaskisi jättää sateeseen, mutta ne jäävätkin sitten pihalla paljon vähemmälle käytölle. Ei kai niitä viitsi joka päivä kantaa ees ja taas.




Elmo ja Manu olivat pihalla maalauskavereina. Elmon pihailme on sellainen ylväs ja älykäs, asioita monelta kantilta punnitsevan johtajan katse. Järkevämpi johtaja olisi tosin kaivamatta sammalta. Manu taas saa itsensä jotenkin niin törkeän sotkuun, että sille pitänee antaa porttikielto pihalle koko kesäksi. Miten tuo kikkara voi olla niin täynnä sammalta?





Taas on ollut aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Kohta varmaan uskaltaisi jo alkaa laittaa pihaa sellaiseen kuntoon, että siellä voisi oleskella ja ruokailla! Sellainen tiilistä kyhätty grilli olisi kyllä aika mahtava...