torstai 14. joulukuuta 2017

Arvonta: Voita oman kaupunkisi juliste!


Pienillä, yksinkertaisilla muutoksilla pojan huvikumpu-tyylinen huone on muuttunut asialliseksi teinin huoneeksi. Sain valita Kaupunkijuliste.fi:n sivuilta kaupunkiaiheisen julisteen, ja meille tuli tietysti Oulu!


Pieni määrä mustaa tuo mukavaa jämäkkyyttä tilaan, ja taulu on ihan piste I:n päälle lapsen huoneessa. Mutta pitäisikö sittenkin laittaa se olohuoneeseen? Kotikaupunki Rovaniemi sopisi hyvin Oulun rinnalle...






Kaipaisiko teidän kotinne omaa kaupunkijulistetta? Osallistu arvontaan: kaupunkijuliste.fi-sivujen valikoimasta löytyy reilu 200 kaupungin julisteet. Kerro valintasi tämän postauksen kommenttiosiossa ja olet mukana arvonnassa! Arvottavana on valitsemasi kaupunkijuliste koossa 50 x 70 cm.

Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 17.12. kello 20.00 saakka. 19. päivä tilatut julisteet ehtivät vielä saapua jouluksi! 

Anonyymi kommentoija: keksi nimimerkki ja jätä sähköpostiosoite, että sinut voi jäljittää. Jos et halua sähköpostiosoitettasi julkistettavan, jätä se erillisenä kommenttina, jota en julkaise.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Heissulivei, hulvaton ilme - Tervetuloa kaivattu jämäkkyys


Muutoksen tuulet jatkavat puhaltelemistaan ja ovat nyt siirtyneet eteiseen! Voi että, olen kyllästynyt retroon, värikkääseen ja herttaiseen. Hrrr, herttaiset asiat! Ihan hetki sitten ihastelin kaikkea söpöä ja ihastuttavaa, mutta nyt kaikki sellainen saa vain vilunväristyksiä aikaan. Toisten kodeissa saatan yhä edelleen ihastella erilaisia tyylejä aivan laidasta laitaan, mutta omaan kotiin ei enää yhtään hulvattomuutta!

Eteinen kokee pienen muutoksen, kunhan käsillä oleva nikkarointiprojekti etenee. Romanttishenkinen rottinkisohva sai lähtöpassit! Löysin kirpparilta kivan tummansävyisen räsymaton, joka väreiltään olisi tosi kiva, mutta kooltaan saattaa olla turhan kapea. Kokeillaan, kunhan on, mitä testata. Niiiiimittäin.....



Rottinkisohvan korvaa uusi penkki! En kestä, miten hieno siitä tulee! Löysin joskus aikoja sitten kierrätyskeskuksesta vastaavantyyppisen penkin, joka ei kuitenkaan sellaisenaan miellyttänyt. Jäin miettimään, josko vastaavan voisi rakentaa ihan itse. Kysyin neuvoa tutulta kirvesmieheltä (vinkkinä kaikille: alkakaa hengailla kirvesmiesten porukoissa), ja hän sitten intoutui höyläämään lankun ja sahaamaan palat valmiiksi asti.




Vielä riittää työtä, mutta malli on jo nähtävillä. Seuraavaksi täytyy hioa osat, liimata ja ruuvata ne, paklata ruuvinkolot ja kaksi oksanreikää, maalata pohjamaalilla (sellaisella joka sisältää oksalakan - nerokasta!) ja lopuksi maalata. Tästä tulee valkoinen. Asiallinen, siisti, suoralinjainen, konstailematon, jykevä ja pettämätön. Siis kaikkea muuta kuin rönsyilevä ja hullunkurinen.

Olen onnistunut pilaamaan käsittelemättömiä lautoja ja levyjä ilmankosteudella niin, että levyt taipuvat käppyrään, kun ne imevät kosteutta ilmasta. Tämä keskeneräinen penkki kuljetettiin kotiin varovaisesti muoveihin käärittynä. Annoin sen tasaantua huoneilmassa ennen muovien poistamista, ja tosi pelokkaana ne lopulta otin pois. Ainakaan vielä lankut eivät ole kipristyneet käppyrälle, joten jospa se nyt jo pärjäisi! Tämä eteiseen tuleva penkki on tietysti liian pitkä pöydän päähän, mutta eikö vain vähän lyhyempänä olisikin aika hieno juuri tuossa noin! Niin kuin vanhanaikainen pirtin penkki, mutta modernimpi versio.

Joku innostuksen puuska se tästä penkistä sitten levisi, ja päätin, että kokeilen nikkaroida samoilla tulilla myös hyvin yksinkertaisen sohvapöydän. Tässähän on tietysti ihan kaikki maailman mahdollisuudet epäonnistua, mutta onneksi siitä ei vielä tässä vaiheessa tarvitse murehtia. Suunnittelu- ja tekemisvaiheessa voi ihan rauhassa olla lapsellisen innokkailla mielin! Epäonnistumista voi miettiä sitten, kun pilkkoo mönkään mennyttä häkkyrää takkapuiksi ja häpeää, että on koskaan tullut julkisesti julistaneeksi mahtipontisia suunnitelmiaan!

PS. Huomenna tulee blogiin hirmu kiva arvonta; tulepa kurkkaamaan!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Sängylle pääty


Pojan huone alkaa pikku hiljaa olla sellainen kuin toiveena oli. Huonetta karsittiin ankaralla kädellä, ja tilalle ostettiin muutamia uusia asioita. Poika itse odotti eniten edellistä leveämpää, 120-senttistä sänkyä, ja on nyt erittäin tyytyväinen. Minä taas odotin sängynpäätyä, jonka oli tarkoitus olla viimeinen silaus pedin muhkeudelle.

Hetken harkitsin päädyn näpertämistä itse, mutta kun laskeskelee kuluja, huomaa, että uusi pääty tulee herkästi edullisemmaksi kuin itse tehty. Riippuu tietysti, mistä tarvikkeet hankkii ja mitä ostaa, mutta jos pelkkä kangas maksaa 30 euroa metri, niin pianhan siinä kympit ja sataset paukkuu. Kodinykkönen oli näköjään tehnyt paluun, ja sieltä tilasin tämän Svedala-merkkisen 120-senttisen päädyn (jota ei enää näy olevan nettikaupassa). Ihan kuvan perusteella tilasin, ja vähän jännitti, mitä sieltä tulee, mutta on se vain hana! Nyt pääty on vain pukattu seinän ja sängyn väliin, mutta jos haluaa, sen voisi kiinnittää vähän korkeammalle mukana tulleilla kinnikkeillä.



Kaikkein suurin muutos tuli tietysti tavaraa karsimalla ja värejä yhtenäistämällä. Tosi ison muutoksen teki kuitenkin yllättäen musta seinävalaisin (Madrid Jotexilta). Sängyn ja pöydän välille asetettuna se toimii sekä työvalona että lukuvalona sängylle (mutta se ei taitu sivusuunnassa, mikä tuli itselle vähän yllätyksenä). Suunnittelin ensin paljon arvokkaampaa valaisinta, mutta pihiys iski, kun huomasin, että ensitilaaja saa 50 % alennusta tilauksen kalleimmasta tuotteesta: valaisimelle jäi hintaa alle 40 euroa. Pienet kohdevalot ovat aina paljon tunnelmallisempia kuin keskeltä kattoa roikkuva yksittäinen lamppu.







Vielä odotellaan toisaalta tilattua kattovalaisinta, jonka pitäisi saapua vasta kuun puolivälin paikkeilla. Kattovalaisin on melko kookas, musta ja metallinen, ja melkein jo pikkuisen harmittaa, että menin sen tilaamaan; huone kun näyttää jo nyt niin kivalta, ja vanha sinisävyinen Kartellin lamppukin alkoi näyttää taas oudolla tavalla tosi hienolta. Odotellaan vielä lampun saapuminen ja katsotaan, josko se otetaan pojan huoneessa käyttöön vai löytyisikö sille ehkä kuitenkin tila olohuoneesta.


torstai 7. joulukuuta 2017

Minimallin joulukuusi


Viime vuosina netissä on näkynyt paljon Jotexin joulukuusikuvioisia valoverhoja. Nyt se maailman ihme saapui sitten meillekin! Aito joulukuusi olisi tietysti kaikkein paras vaihtoehto, mutta meille ei sitä tule, kun ei koskaan olla jouluna kotona. Muovikuusista taas en tykkää ollenkaan, joten ainoa vaihtoehto on ollut olla kokonaan ilman kuusta. Mikä siis tässä pattitilanteessa sen parempi kompromissi kuin valokuva kuusesta! Eikä vie tilaa ollenkaan!






Verhon takana on muutama muovirinkula, joihin kiinnitetään valosarja. Valot paistavat verhon läpi ja näyttävät tuikkivilta kuusen kynttilöitä.






Valoverho on niin mahdottoman näyttävä, etten taida olohuoneeseen enää paljon muuta jouluista laittaakaan. Valosarjat ja kynttilät tuovat aivan riittävästi joulun tunnelmaa, ja näin pimeänä aikana muuttavat koko kodin tunnelman ihanan hämyiseksi ja juhlavaksi. Pentikin poron kaivoin jo kesäunilta joulun viettoon, samoin ihan muutamia muita koristeita. Joulutähti on jostain syystä ottanut nokkiinsa ja vetelee viimeisiään ehdottoman moitteettomasta hoidosta huolimatta. Karsean kranttu kukka! Joku joulu-anopinkieli olisi minulle parempi vaihtoehto; se kun ei kuole millään.

Seitsemäs päivä jo, eli ei ole enää pitkä aika jouluun! Täytyy varmaan ruveta leipomaan torttuja ja pipareita, kun joulumieli tuntuu olevan niin kaukana kadoksissa. Viime vuosikin on niin tuoreessa muistissa, ettei ollenkaan tunnu, että edellisestä joulusta olisi jo vuosi aikaa. Vanhaksi on tultu, siitä kai se kertoo.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 - Hyvää itsenäisyyspäivää!


Sata vuotta napsahti täyteen tänä päivänä!  Hyvä Suomi!

Aamupäivällä kävimme sankarihaudoilla katsomassa kunniavartion, jossa juhlavuoden kunniaksi jokaiselle haudalle oli varattu saman ikäinen seisoja kuin vainaja kuollessaan oli. Oulussa sankarihautoja on 456. Tapahtuma järjestettiin useammissakin Suomen kaupungeissa, mutta ilmeisesti joka paikkaan ei saatu tarpeeksi vapaaehtoisia haudoille.

Meillä oli aivan huonot näkymät ihmispaljouden keskellä, mutta kaveri kertoi nähneensä parikin kertaa, kuinka omaiset kävivät kättelemässä haudalla seisojaa. "Sinä olet isäni haudalla" ja "Tässä makaa veljeni".



Ihmisiä oli paikalla aivan, aivan valtavasti!






Hui, miten nuoria miehiä haudoilla olikaan! Suurin osa oli nuoria työikäisiä, 20-35-vuotiaita, mutta jotkut olivat aivan selvästi alaikäisiä. Ei kovin monta vuotta omaa poikaani vanhempia.










Illalla ruokaillaan paremmin ja pidemmän kaavan mukaan, ehkä katsotaan myös Linnan juhlia. Ulkona pihatien varrella palaa pari kynttilää, sisällä myös, ja samoin pojan pienenä askartelema Suomen lippu on nostettu juuri tänään esille. Varsinaista Suomi 100 -aiheista rekvisiittaa ei ostettu yhtään, ei edes kynttilää tai kukkakimppua, mutta on meillä silti juhlamieli. Aamupäivän kunniavartio oli tosi hieno tapahtuma itsenäisyyspäivään, ja onneksi lähdettiin, vaikka hädin tuskin mahduttiin mukaan.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Helppo & kiva joulukorttivinkki


Joulukorttien lähettäminen kuuluu ehdottomasti meidän joulunaluspuuhiin. Joskus nuorempana korttien kanssa ei ollut niin nuukaa, ja jonakin jouluna kortit saattoivat aivan hyvin jäädä laittamatta. Nykyään korttien rustailu on tärkeä osa jouluun valmistautumista, ja siitä viimeistään alkaa itselläkin nousta joulumieli.

Viime vuonna turvauduin kaupan valmiisiin kortteihin, mutta tänä vuonna törmäsin sattumalta kauhean näppärään ideaan! Kotivinkin sivuilta löytyi tämä ja pari muuta mielestäni tosi kivaa ideaa. 

Arvaisitko, että kranssi on töpsötelty tops-puikolla? Ensin leikataan toisesta kortista sabluuna: piirretään lasin avulla ympyrä ja leikataan se irti. Asetetaan sabluuna kortin päälle, töpsötellään tops-puikolla ympyrän piiri. Sabluuna pois ja lisäillään vihreää piirin ympärille. Lopuksi punaisella värillä muutama marja joukkoon. Itse näpersin vielä kranssin alle rusetit, jotka kiinnitin kuumaliimalla.



Oliko nokkela! Tops-puikoilla maalia, hah!




Meillä joulu on vuoden ainoa aika, jolloin postiluukusta kolahtelee kortteja: niiden lähettäminen on vähintään yhtä mukavaa kuin saaminen. Onko teillä tapana lähettää joulukortteja?

maanantai 4. joulukuuta 2017

Mustaa ja valkoista


No niin! Vihdoinkin päästiin viikonloppuna käymään Ikeassa ja saatiin ostettua lapsen huoneeseen pöytä ja petari. Oli tarkoitus jemmailla eri paikoista ostettuja tavaroita niin kauan, että viimeinenkin tilaus olisi perillä. Ei me sitten maltettukaan pojan kanssa odotella, vaan kasattiin pöytä, kiinnitettiin musta rullaverho ja seinälamppu. Harmaa sängynpääty on vielä matkalla (mikä sillä kestää), ja kattolampun olisi tarkoitus olla noudettavissa vasta kuun puolivälin paikkeilla.

12-vuotias poika ei ole juuri osoittanut kiinnostusta huoneensa sisustukseen, mutta tämä uusi muutos oli niin nuoren miehen mieleen, että koko eilispäivä meni aivan täpinöissä. Suunnittelin ensin ostavani paljon arvokkaamman työvalaisimen, mutta löysinkin tosi edullisen seinälle kiinnitettävän version Jotexilta. Lapsi on siis vasenkätinen, joten lamppu sopii aivan mainiosti pöydän ja sängyn väliin juuri tuohon kohtaan. Se toimii työvalona pöydällä ja yövalona sängyllä.

Valaisimilla on mahdoton vaikutus huoneen tunnelmaan. Tuo yksi pieni lamppu seinässä tekee koko tilan illalla mahdottoman tunnelmalliseksi. Kartellin kattovalaisin olisi muuten ihan kiva ja saisi jäädä, mutta en siedä katsoa sitä enää, kun se on muuttunut niin ruokottoman naarmuiseksi. Valkoinen päiväpeitto on Luhdan, ja sekin tuo kyllä mukavasti valoisuutta ja selkeyttä huoneeseen.



Ja mitäs muuta sitten. Sisustuskärpänen tosiaan pääsi puraisemaan pitkän uinuvan tauon jälkeen, ja nyt sitten pakerretaan menemään ihan suuna päänä. Joka toinen päivä olen ollut sitä mieltä, että armeijan vanhaa kiväärilaatikkoa ei saa maalata; joka toinen päivä sitä mieltä, etten kestä sen möhkälemäistä vihreyttä yhtään enempää. Sinä päivänä, kun maalisuti sattui vähän kuin valmiiksi olemaan kädessä, olin tuota jälkimmistä mieltä.

Nyt se on päätetty. Kiväärilaatikosta tulee musta. Toivottavasti tämä sentään ole ainoa kiväärilaatikko laatuaan. Vähän häpeälliseltähän tämä tuntuu erityisesti näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä, mutta myöntäkää pois, että se oli hyvin vihreä! Vihreällä on rajansa, ja se raja tuli nyt täyteen.



Joulukuukin se sitten pääsi yllättämään. Yhtään ei tunnu joululta, mutta kai nyt muutamia koristeita pitäisi kuitenkin laitella. Meillä on tänä vuonna käytössä sellainen kynttiläkalenteri, jossa on 24 numeroa, ja jota on tarkoitus polttaa yhden numeron verran joka päivä. Ihan putkeen meillä ei tuokaan ole mennyt: yhtenä päivänä ei ehditty polttaa kynttilää ollenkaan ja toisena sitten humpsahti kuudennen päivän kohdille. Hirveän tarkkaa puuhaa tuo kalenterikynttilän polttaminen. Pitää löytää sopiva tasapaino.

Supermegajoulusiivous jatkuu taas tällä viikolla, ja mietin, hyökkäisinkö keittiön vai kuistien kimppuun. Sängynpääty toivottavasti saapuu ihan pian, ja kohta on puulaatikkokin maalattu valmiiksi. Sitten voi taas katsoa olohuonetta uusin silmin ja miettiä, täytyykö se Hayn tarjotinpöytä hankkia vaiko ei.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Puunaten kohti joulua


Pieni hetki enää joulukuun alkuun. Olen juuri aloittanut perinpohjaisen, järjestelmällisen joulusiivouksen, ja aion huone kerrallaan puunata kodin joulukuntoon viimeistä kaapin nurkkaa myöten. 

Kastehelmen kipot pääsivät ryhmäkuvaan, kun kaveri halusi nähdä, mitkä värit jo omistan. Kippojen paikka on vitriinissä, mutta yleensä muutama kynttiläkippo löytyy jostakin päin olohuonetta. Kylmempään aikaan esillä on kylmempiä värejä, keväällä sitten hempeämpiä sävyjä. Punainen on esillä aina joulun aikaan, keltainen pääsiäisenä.



Tällä kertaa on kolmen sinisävyisen kipon vuoro olla esillä. String-hylly on vähän kuin taulu, joka näyttää aina eriltä tavaroista riippuen.



Valkoiset kynttilät lasiastiassa ovat vähän kuin kukkakimppu. Yksinkertainen ja kaunis pieni tarpeellinen tavara.






Meillä odotellaan nyt kovalla innolla lapsen huoneeseen tilattuja juttuja. Hetken aikaa harkitsin itse näpertäväni sängynpäädyn, mutta päädyin kuitenkin tilaamaan valmiin, kun tarvikkeiden hinnat kohoaisivat kevyesti kaupan luokkaan. Kattovalaisin lienee viimeisin saapuva asia, ja se tulee vasta joulukuun puolivälin kieppeillä, joten meillä on tässä hyvää aikaa valmistella huonetta tiptop-kuntoon ennen uusia tavaroita. Kaappien läpikäyminen on jo aloitettu heivaamalla ihan kaikki koko seinän mittaisesta kaapistosta toiseen huoneeseen. Ajattelin kokeilla nyt sellaista taktiikkaa, että paikoilleen pääsevät vain ne tavarat, jotka todella haluaa pitää. 
 
Nyt olisi oiva tilaisuus kuurata tyhjillään oleva kaapisto, mutta missä onkaan siivousinto, kun sitä tarvitaan? Turha kai sitä on odotella; ei auta kuin ottaa rätti käteen ja ryhtyä kuuraamaan.

torstai 23. marraskuuta 2017

Etenee, etenee


Pojan huoneen sisustusmylläyksen suurikokoisin hankinta, sänky, on nyt saatu kotiin saakka. Ostin halvimman löytämäni jenkkisängyn (Askosta), ja siinä kävikin niin, että vanha pehmeämpi sänky lähti lapsen huoneeseen ja lapsiparalle aiottu uusi, kova sänky jäi olohuoneeseen. No muksu siitä vähät välittää, ja saatiinpa samoilla tulilla vähän uutta olohuoneeseenkin.

Ja nyt kun se sänky tuossa nököttää, huomaan, että homma levähtää pian käsistä. Tarvitaan uusi päiväpeitto. Ja tuplaleveä peitto kahden normaalikokoisen sijasta. Se tietysti tarkoittaa uusia, sopivan kokoisia petivaatteita.



Sänky oli jo valmiiksi edellistä korkeampi, ja kun ruuvailin siihen lapsen vanhasta kapeasta sängystä jalat, se on kuin joku näköalatorni! Kun kiipeää pedille, näkee kauas! Ensimmäinen yö uudessa pedissä on nyt takana, ja ihan hyvin tuli nukuttua. En tosin ole sängyn suhteen ollenkaan kranttu, ja pystyn yökylässäkin nukkumaan ongelmitta millä tahansa muhkuraisella retkipatjalla.



Viime postauksessa sanoin, että lapsen huoneen työvalaisin olisi jo päätetty. Sen jälkeen rupesi kitsastuttamaan ja vaihdoin mieleni. Sitä aloittaa selailemalla Vepsäläisen sivuja ja vähä kerrallaan siirtyy edullisempaan ja edullisempaan, kunnes lopulta huomaa pläräävänsä Lidlin viikkoesitettä ja katsovansa, mitä kalusteita tänään olisi tarjouksessa.

Ihan kivoja juttuja sinne lapsen huoneeseen on tulossa, vaikkei mahdottomia summia rahaa syydetäkään. Valaisimet on nyt tilattu, muutamat jo ostetut jutut odottelevat kaapissa valmiina, pöytä on Ikea-reissua vailla ja sängynpääty on vielä etsinnässä. Ihmeellisen paljon tuntuu tekevän pelkkä tavaran vähentäminen ja valkoinen päiväpeitto. Nyt kun aika vain kuluisi nopeasti niin, että saisi kaikki uudet asiat paikoilleen!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Maltillisen kaunis


Vihdoinkin, pikku hiljaa alkaa tuntua, että massiivinen tavarankarsinta tuottaa tulosta. Kun on vähän väljyyttä, jäljelle jääneet tavarat nousevat eri tavalla esille. Ne ihanimmat, valikoidut, mukana kulkeneet.

Yksinkertaiset lasipullot ja -maljakko ovat lemppareitani. Ne muodostavat kivan kolmikon. On ollut aika erikoista ja jännittävää huomata, että olen jättänyt jäljelle oikeastaan kaikkein vanhimpia tavaroita, ikään kuin menisin sisustustyylissä taaksepäin. Ei niin, että joku tyyli olisi toista parempi, vaan niin, että maku muuttuu ja jonakin aikana tykkää yhdestä asiasta enemmän kuin toisesta. Valkolattiaisessa kerrostalossa sain väri-innostuksen, joka on nyt muuttunut täydelliseksi retroähkyksi. Se tyyli ja ne tavarat, jotka omistin ennen Kaikki värit yhteen -kautta ovat nousseet uudelleen suosikeiksi.

Maljakko on isosiskon vanha, ja se on kulkenut mukana varmaan ensimmäisestä kodista saakka. Se tuskin on edes mitään merkkiä, eikä ainakaan yhtään arvokas, mutta silti olen mieltynyt siihen enemmän kuin moneen muuhun maljakkoon, jotka ovat sen jälkeen tulleet (ja menneet).





Lapsen huoneen sisustusprojekti on vielä aivan alkutekijöissä. Huone on nyt tyhjätty ylimääräisestä, mutta seuraavaksi pitäisi päättää, mitä sinne tuo. Olen kuluttanut tuntitolkulla aikaa eri kauppojen nettisivuja selaillessa, kun etsin sopivaa kattovalaisinta. Tykkääkö joku tällaisesta eri vaihtoehtojen miettimisestä oikeasti? Aivan hirveän puuduttavaa! Vaihtoehtoja on niin paljon, ja valinnan pitäisi osua kerralla naulaan. 

Pöytävalaisin on päätetty (kuvan perusteella, Innoluxin Pasila, mutta täytyy vielä päästä testaamaan sen toimivuutta paikan päälle). Mietin, pitäisikö kattovalaisimen olla samaa paria vai kenties ihan eri paria pöytävalaisimen kanssa. Siis samaa paria vai eri paria? Iso vai pieni? Hauska vai maltillinen? Katseenvangitsija vai seinäruusu? Jos en osaa päättää, vanha Kartellin F/ly saa jatkaa vielä hetken roikkumistaan.

Saisinpa jostakin hetkellisen nettikauppojenselailupistoksen, joka auttaisi kahlaamaan kaikki miljoona eri vaihtoehtoa läpi ja tekemään juuri oikean valinnan.

torstai 16. marraskuuta 2017

Pienellä budjetilla, suurella sydämellä


Pelastusarmeijan jutun vuoro! Tällä kertaa bongaillaan kirppareilta sopivia joululahjoja.

***

Lahjaksi valikoituja kirppisaarteita



Joulutunnelma syntyy pienestä: muutama koriste, jouluinen kasvi ja rutkasti jouluista mieltä. Manu-koiran (vähäiset) jouluvalmistelut ovat jo hyvällä tolalla. Valmiina ollaan! Vaatteet Pelastusarmeijan kirpparilta.


Kun on tapana suuren suvun ja ystäväpiirin kesken vaihtaa joululahjoja, lahjansaajia on melkoinen joukko. Onneksi tärkeintä on ajatus, eikä suuri lompakko, joten muistamiset hoidetaan pienen budjetin puitteissa.

Tuntuuko vieraalta ajatukselta antaa käytettyjä tavaroita lahjaksi? Tietenkään mitä tahansa rompetta ei kannata lahjaksi säkkitolkulla raahata, mutta kirppareilla voi tehdä aivan mainioita täsmäiskuja. Omat lahjabongailut olen tehnyt hiljakseen ympäri vuotta: kun vastaan tulee jollekulle oikein sopiva asia, se laitetaan jemmaan joulua odottelemaan.

Tänäkin vuonna pukin konttiin kätkeytyy vanhan kotimaisen lasin ja keräilijän aarteiden lisäksi ihan vain kaunista ja ihanaa!



Keräilijä arvostaa vanhoja Mad-lehtiä. Niitä tulee harvakseltaan kirppareilla vastaan, mutta kun joskus niin käy, lehdet jemmataan tulevaa joulua varten vaikka tammikuusta saakka. Toivotun lahjan antaminen on vähintään yhtä kutkuttavaa kuin sen saaminen! Vanhat hintalaput ovat osa keräiltävän tavaran historiaa, eikä niitä sovi irrottaa. Vuonna 1980 Mad maksoi 9 markkaa.



Pieni seikkailija saa lahjaksi jännittävän puisen rasian, jonka sisälle kätkeytyy kasa kirpparilta löytyneitä vanhoja Suomen markkoja. Joukon jatkeeksi on sujautettu matkoilta ylijääneet kolikot. Kolikot ovat tarpeen ainakin merirosvolle, kaupan myyjälle ja kampaajalle. Puisen rasian voi tuunata mieleisekseen, ja hieman vanhempi lapsi saattaisi arvostaa käypää valuuttaa. Rasia Pelastusarmeijalta.



Naapurin miehen tekemä puinen joulutähti nostetaan ikkunaan joka joulu. Uusia joulukoristeita ilmestyy vanhojen joukkoon aniharvoin. Perinteiset, toistuvat asiat ovat joulun parasta antia.



Sypressi tuuraa tänä vuonna joulukuusta. Aito tuli ja sen lämpö luovat joulun tunnelmaa.



Kynttilät ovat parhaita joulukoristeita. Messinkisiä kynttilänjalkoja löytää helposti kirppareilta. Suurena joukkona ne näyttävät juhlavalta ja arvokkaalta. Kynttilänjalat Pelastusarmeijalta.



Lahjapaketit ovat osa joulusisustusta. Ne jätetään esille jo päiviä ennen aattoa.



Herkkuja ystävälle! Kaupan vaahtokarkit näyttävät paremmalta purkissa. Purkki Pelastusarmeijalta.



Peltinen keksitarjotin Pelastusarmeijalta sopii hyvin käsintehtyjen saippuoiden lahjakoriksi. Saippuoiden valmistaminen on mukavaa puuhaa, mutta se vaatii perehtymistä. Voipaperi ja nauha ovat kaunis pakkaus käsityölle.



Riihimäen lasin Kirsi-tarjoilulautanen löytyi jo kesällä Pelastusarmeijan kirpparilta. Tämä sopii niin hyvin äidille! Itse valmistettu toffee vaatii pientä vaivannäköä ja sopii hyvin lahjaksi.







Kätevä vinkki: Jos annat vaahtokarkkeja purkissa kaverille, nappaa muutama oman kaakaon sekaan. Antamisen ilo on tärkeä asia, mutta sekin on tärkeää, että itse pysyy iloisena. Taika-muki Pelastusarmeijalta.



Antiikin ystävälle sopisi kuuden setti vanhoja lusikoita ja hopeatarjotin, johon on kaiverrettu edellisen omistajan nimikirjaimet. Kahvilusikoissa on leimat ja ne ovat kouriintuntuvan laadukkaat, mutta kuka arvaa niiden alkuperän? Lusikat ja tarjotin Pelastusarmeijalta.

***

Voisitko itse antaa lahjaksi jotakin käytettyä? Pahastuisitko, jos sellaisen paketin avaisit?

maanantai 13. marraskuuta 2017

Piirileikkiä olohuoneessa


Olohuoneessa on taas käynyt pienimuotoinen pyörremyrsky: vanha keinutuoli siirtyi sinne, mistä oli tullutkin (kuistille), rottinkituoli tuli tilalle ja möhkylämäinen puulaatikko siirtyi nurkkaan piilottelemaan. Ei se kovin hyvin onnistu olemaan näkymätön, mutta tulipa edes vähän lisää tilantuntua tähän tukkoiseen tupaan.

Harkitsin vakavasti valkoisen 60 x 60 -kokoisen Hay Tray -tarjotinpöydän ostamista, mutta päätin nyt kokeilla, josko pieni sivupöytä täyttäysi Hayn tehtävän. Ainakin hetken aikaa! Minusta on kauhean vaikea tehdä ostopäätöksiä niin, että valitsee sellaista, mitä sitten jaksaisi pidempäänkin katsella, joten ajattelin viivyttää tätä tuoretta mielihalua ja katsoa, josko vielä jonkin ajan päästä uusi pöytä tuntuu tarpeelliselta. 

Kyllähän se Hay tähän sopisi, mutta tarvitsenko minä sitä kuitenkaan?





Tästä siis lähdettiin. Keinutuoli on ihana, mutta se vaatii ympärilleen niin valtavasti tilaa, että se sai nyt mennä takaisin kuistille. Sen jalakset tulevat takapuolelta niin pitkälle, että vaatekaapille joutuu kömpimään esteiden lävitse niin kuin joku vuoren valloittaja. Ilman sitä valloituksen jälkeistä onnistumisen iloa ja riemua.



Kenkäloota taas siirtyi nurkkaan, vähän häpeämään itseään. Niin monet kerrat olisi tehnyt mieli maalata laatikko valkoiseksi tai mustaksi, mutta eihän sitä enää sitten ennalleen saa. Ja mitä mieltä on omistaa vanha armeijan kiväärilaatikko, jos se ei saa näyttää vanhalta armeijan kiväärilaatikolta? Laatikossa säilytetään polttopuita, joten se on pakollinen kapistus olohuoneessa.



Hmmmm.... Mutta olisi se kyllä vähemmän vihreä, jos sen maalaisi. Olisiko se pyhäinhäväistys vai sittenkin ihan hyvä juttu?

Taas on uusi viikko otettu vastaan. Käsittämätöntä, että marraskuukin alkaa olla jo puolessa! Kaupat ovat taas ihan täynnä joulua, mutta ei kyllä yhtään tunnu siltä, että joulu olisi pian. Pari viikkoa pitää vielä odottaa, ja sitten saa laittaa joulukoristeita. Tosin valoja voisi laittaa jo aikaisemmin, niin tämä järkyttävä pimeän aika tuntuisi edes vähän siedettävämmältä.

torstai 9. marraskuuta 2017

Esiteinin huone uusiksi


Sisustusinto on iskenyt pahemman kerran! Olemme asuneet tässä asunnossa maaliskuusta saakka, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa vasta nyt on tullut sellainen olo, että jotakin on tehtävä. Pesukonetta ja 12-vuotiaan pojan (huonoksi osoittautunutta) sänkyä lukuunottamatta mitään isompia hankintoja tänne ei ole tehty. Päin vastoin, olen rahdannut tavaraa ulos roppakaupalla ja ajatellut, ettei näin omintakeisessa talossa juuri mitään ole tehtävissä. Sitä voi laittaa kukkia maljakkoon ja vaihtaa sivupöydän asetelmaa, mutta tietyt jutut ovat ja pysyvät.

Tässä 1940-luvulla rakennetussa herttaisessa omakotitalossa sisustaminen on ihan eri asia kuin siinä ihanassa 1950-luvun kerrostalokodissa, jossa oli valkoiset seinät, leveät ikkunalaudat ja kaiken mahdollistavat valkoiset lattiat. Täällä on tummahkot lattiat, 80-lukuiset ruskeat ikkunankarmit, vähän neliöitä ja monta sellaista kiinteää asiaa, joita ei voi ohittaa kuten vihertävä pystyuuni. Aikaisemmin on voinut sutia uutta maalia seinäpintaan, kun sisustusinspis iskee, mutta täällä seinän väri ei ole ongelma. Se on melkeinpä parasta koko asunnossa.

Muksun huone on aina ollut hirveän ruma ja eriparinen. Siitä on ollut vaikea saada minkäänlaista otetta. Hävettää edes laittaa huoneesta kuvia, mutta tein niistä kollaasin, että näkyvät edes pienempinä. Eriparisuus on suurin ongelma, mutta kuinka sitä lähtisi korjaamaan?



Kaikki alkaa haaveilusta, ja jonkinlaisesta idean tyngästä olen nyt saanut otetta! Täytyy tehdä täyskäännös. Melkein kaikki saa lähteä: sänky ja sen pääty, pöytä, pinkki nojatuoli ja hervoton määrä pikkusälää kaapeista. Pyörähdin huoneessa parin tunnin verran niin kuin pyörremyrsky ja sain järkyttävän määrän pois lähtevää tavaraa kasattua. Ja tiedättekös mitä! Ihan pelkästään tavaraa karsimalla huone tuntuu jo vähän kivemmalta. Sänky on tietysti paikoillaan niin pitkään, kun uusi on saatu hankittua, mutta kun poistaa kuvioista pöydän ja nojatuolin, tuntuu siltä, että pystyy vähän edes hengittämään.

Sängyn etsintä on vielä vaiheessa, mutta luulen, että päädymme vaihtamaan 80-senttisen sängyn 120-senttiseksi jenkkisängyksi. Mietin myös, josko sänky olisi sellainen, jonka alla olisi säilytyslaatikot niin, että mustan vaatekaapin voisi laittaa pois, mutta en taida raaskia siitä luopua. Musta kaappi on aika ankea näky ainakin tällä hetkellä tässä huoneessa, mutta se on kuitenkin kaunis kaappi, emmekä me tässä ikuisesti asu. Vuokralaisena sitä miettii myös tulevia koteja. Jos seuraavassa kodissa onkin valkoiset lautalattiat ja vimmattu määrä tilaa, harmittaisi vietävästi, jos olisin luopunut mustasta kaapista. Sängylle on suunnitteilla muhkea petaus valkoisella päiväpeitolla. Huoneen ei enää tarvitse olla pikkupojan leikkikenttä, vaan asukas itsekin toivoo sinne pelkästään viihtyvyyttä, lähinnä suurempaa sänkyä.

Sinisen koukerokuvioisen rullakaihtimen tilalle vaihdetaan asiallinen musta rullakaihdin, samanlaiset kuin olohuoneessakin on. Olohuoneeseen ostin kaihtimet tuossa syksyn kynnyksellä, ja yllätyin, että ne muuttivat ilmettä asiallisemmaksi ja ryhdikkäämmäksi. Olin nimittäin ajatellut, ettei mitään ole tehtävissä, kun ruskeat ikkunat ja niiden yläpuolella olleet möhkylämäiset 80-luvun verhotangot veivät kaiken huomion (kiikutin tangot ullakolle ystävän erinomaisesta kehoituksesta). Lapsi haluaa pitää mustavalkoiset sivuverhot, mutta mietin, voisiko ruskeiden ikkunankarmien peitoksi laittaa oikein ohuet valkoiset harsoverhot? Siinä alapuolella kun on sähköpatteri, joita ei kai saa peittää. Aikaisemmissa kodeissa on ollut vesikiertoiset patterit, mutta uskoakseni sähkökiertoisissa pattereissa on tulipalovaara, jos ne menee peittämään.

Sängyn lisäksi vaihtoon joutaa pöytä, joka sekin jossakin toisessa tilassa näyttäisi oikein kivalta, mutta meidän kotona todella masentavalta. Tilalle tulee Ikean valkoinen Bestå Burs (kuva lainattu Ikean sivuilta), joka toivottavasti tuo huonetta jostakin ajattomasta ankeudesta lähemmäs 2000-lukua.


Masennus, kaatopaikka ja ankeus -teemaisen sisustuksen tilalle on siis haaveissa vaaleampi, modernimpi, yhtenäisempi ja kaiken kaikkiaan romuvapaampi sisustus. Sellainen kutsuva ja viihtyisä! Jos meillä ei olisi koiria, peittäisin tummaa lattiaa vaikka oikein suurella, muhkealla matolla, mutta kokemuksesta tiedän, että sen saa suosiolla unohtaa. Elmo oksentaisi siihen puolen tunnin sisällä ja Manu heti perästä.

Onneksi huoneen kiinteät kaapit ovat vanhat ja alkuperäiset, todella kauniit sellaisinaan. Vihertävä pystyuuni on sekin mielestäni kaunis, mutta jotenkin kömpelö möhkyrä nurkassa. Ehkä sekin vain haluaa kaiken rojun pois ympäriltään? Arkkupakastimellekaan ei pojan huonetta parempaa paikkaa ole, joten siellä se saa jatkaa eloaan. 




Ostolistalla on siis tällä hetkellä

- valkoinen työpöytä
- 120 cm jenkkisänky (?)
- muhkeita tyynyjä ja valkoinen päiväpeitto
- sängynpääty (pehmeä?)
- musta rullakaihdin

Mitä sinä tekisit tälle onnettomalle huoneelle? Kohta puetaan ostohousut jalkaan, mutta vielä ei ole tehty mitään peruuttamatonta, joten vinkkejä otetaan vastaan!