maanantai 31. lokakuuta 2016

Ihan nappi juttu!


Se on nyt sitten todistettu: minä en osaa käyttää päällystettävien nappien mukana tulevaa napintekopainiketta. Se on tuo vihreä muoviläpyskä, jolla nappien osat on tarkoitus painaa yhteen. Ei onnistu. En antanut sen häiritä, vaan kävin työkalupakilla kaivamassa pihdit ja väänsin napit niin että pysyvät.


Netin kautta tilattu ja suuresti odotettu nappipaketti jätti sitten ilmeisesti saapumatta, mutta onneksi on olemassa askarteluliikkeet. Harmi, että ostin kokeeksi vain yhden paketin. Nyt täytyy erikseen lähteä hakemaan muutama lisää. 


Metalli näkyy kuultavan pellavakankaan läpi. Ehkä sitä ei huomaa valmiissa työssä? Tai jos se vain tuokin työhön aivan erityistä luonnetta. Tulee entistä parempi.





Nappien päällystäminen on kyllä yllättävän mukavaa puuhaa. Ehkä hymy vielä tästä hyytyy: sängynpäätyyn tarvitaan reilu kolmekymmentä nappia. Tarvikkeet ovat odotelleet valmiina jo vaikka kuinka kauan, ja nappien paikatkin on jo ajat sitten porattu vaneriin. Nyt on jännät paikat! Pian pääsee yhdistämään yksittäiset osaset kokonaisuudeksi.


Tuleekohan siitä hieno vai meneekö ihan mönkään? Ja miksi piti valita noin tumma kangas, vaikka vaaleampi olisi kuitenkin ollut parempi.

Uusi postaussarja alkaa: Tavaravirta



Tänään tuli taas rykäistyä kunnon kierros pitkin kyliä. Kotiinkantamisina oli mukana sellainen läjä rompetta, että oksat pois! Maalikaupasta maalit ja maalaustarvikkeet seinille, ruokakaupasta pari kassia jääkaapintäytettä, huonekalukaupasta reklamaationa pesussa rikki menneen petarinsuojukselle korvaaja, itse nikkaroitavaan sängynpäätyyn vanua ja Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä heräteostoksena verhot makkariin. Järjetön määrä tavaraa! Järjetön! 




Tässä nyt en kyllä kestä -tilassa on hyvä panna alulle pitkään pohtimani postaussarja, kuukausittainen katsaus kodin tavaran tulo- ja menovirtoihin. Tuntuu, ettei vielä olla muuton jäljiltä normaalitilassa, kun uuteen kotiin on ollut niin paljon hankittavaa. Toisaalta koko mennyt vuosi on ollut tavaran karsimista, enkä pitänyt sitäkään normaalivaiheena. Koskahan se normaalivaihe koittaa? Aina on kotona sellaista tavaraa, joka on joko tulossa tai sitten menossa. Ihan lähtien pahvinkeräykseen matkalla olevista pitsalaatikoista tai palautuspulloista; sitä raijattavaa vain riittää!


Reilu vuosi sitten karsin kodin tavarakaaosta ensimmäisen kerran rankalla kädellä; sitä ennen on ollut tapana pitää kirppispöytää ehkä pari kertaa vuodessa ja laittaa pois esimerkiksi kasvavan lapsen vaatteita sitä mukaa kun käyvät pieneksi. Tavanomaista käyttötavaraa meillä ei ole juurikaan ollut varastoituna mitenkään vuosien ajoilta, mutta edellisen kodin valtava häkkivarasto mahdollisti sen, että varaston uumeniin hautautui milloin mitäkin grilliä ja ei-koskaan-käytettävää retkeilytelttaa. Kirppisshoppailijana tulee tehtyä paljon heräteostoksia ja aika paljon hutiostoksiakin, jotka kotiin päästyä joutavatkin välittömästi takaisin kirppislootaan. 


Olen ollut panevinani merkille, että karsintasiivouspostaukseni nostattavat vahvoja tunteita, ja Konmari-aatteella on tässä varmasti omat näppinsä sopassa: ulkopuolista saattaa ärsyttää, miten väärällä tavalla joku toinen omaa tavarakaaostaan hallitsee. Sopiiko muka tavaran määrästä valittaa, jos ei kerran ole Konmariaan opiskellut? Kyllähän mielipideasioista sopii kiistellä, ja minusta on ollut tosi mielenkiintoista lukea sellaisiakin mielipiteitä, joita en itse allekirjoita.


Muuton alla karsin tavaraa reilulla kädellä, ja esimerkiksi huonekaluja myin pois säälittä. Uusi koti on kuitenkin erilailla rakennettu kuin vanha, pikkuisen edellistä pienempi ja säilytystilaakin on vähemmän. Pieni häkkivarasto on ääriään myöten täynnä, ja kyllähän se pistää miettimään, mistä sitä tavaraa oikein tulee. Tämä postaussarja alkaa siis omasta mielenkiinnosta nähdä, miltä oman kodin tavaravirta todellisuudessa näyttää.


Muutimme tähän uuteen kotiin lokakuun alusta, ja yritin tarkasti muistella, mitä kaikkea tässä kuussa on tullutkaan hankittua. Osa uuden kodin asioista on ostettu jo aiemmin, mutta niputan ne silti lokakuun alle, kerranpa ne on tätä kotia varten hankittu.


Nonnih, tästä se lähtee!


MAKUUHUONE

1 sänky
4 x pussilakanasetti
2 x lakana
1 x päiväpeitto
sängynpäädyn tarvikkeet (nikkarointi kesken) 











Makuuhuoneen suurin ostos oli uusi, edellistä leveämpi sänky (sänkyrunko + paksu petari + petarinsuojus). Uuden sängyn innoittamana ostin parit uuden pussilakanasetit, kaksi uutta lakanaa ja harmaan päiväpeiton. Petarinsuojus ehti jo käydä koepesussa, ja koskapa sen vanutäytteisiin tuli ohjeiden mukaisessa pesussa ammottava reikä, tein reklamaation ja sain uuden suojuksen tilalle (joka vie muuten keskikokoisen lehmän verran tilaa).


Sängynpäädyn nikkarointi on kesken, sillä päällystettävät napit katosivat postin käsittelyssä. Päätyä varten on ostettu koivuvaneri, petauspatja, vanua, kangas ja ne kadonneet napit, jotka täytyy nyt uudelleen tilata. Vanerilevystä ylijääneet osat päätyvät pojan huoneen sängynpäädyksi ja kahdeksi pieneksi muistitauluksi. Vessan uusi allaskaappi sai joutopalasta myös lisähyllyn.


Makkarin sisustus on vielä kesken: maali odottaa seinälle pääsyään, sängynpääty nikkarointiaan ja juuri ostetut verhot ripustamistaan. Lisäksi täytyy porailla vanha peili ja vanhat rullaverhot paikoilleen.

KEITTIÖ

1 mikro
1 peltipurkki
1 mortteli
1 lusikkalaatikko
1 munakello
1 rulla ikkunamuovia
1 keittiöpyyhe
3 keittokirjaa













Vanha, resuinen mikro kuskattiin kaatopaikalle jo keväällä. Minä olisin pärjännyt varsin hyvin ilman tuota rumaa kapistustakin, mutta mies ja poika eivät puolen vuoden aikana koskaan oppineet lämmittämään ruokiaan joko uunissa tai pannulla, joten mikro oli pakko hyväksyä.


Mortteli löytyi juuri muuton alla Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä: aina joskus olin sitä kaipaillut, ja nyt hyvällä alennuksella raaskin sen ostaa. Keittiön varustuksesta puuttui lusikkaloota, ja munakellon ostin jääkaapin oveen ajanottoa helpottamaan. Ikkunamuovin tarkoitus on estää näkyvyyttä naapureille; se odottelee vielä paikoilleen pääsemistä. Keittiöpyyhe pääsee käyttöön sitten, kun pääsen tuunailemaan sisustusjuttuja keittiön puolella. Vielä säästelen sen käyttöönottoa, että tuntuisi sitten oikein erityiseltä.


Ruokaostoksilla marketissa mukaan tarttui kolme edullista ruokakirjaa: keväämmälle parsa- ja grilliruokakirjat, kokeiltavaksi brasilialainen keittokirja. Peltipurkki oli täysi heräteostos ja olisi kyllä voinut jäädä tekemättäkin.
 

POJAN HUONE

1 petauspatja
1 tyyny
2 x lakana
1 tapetoimistarvikkeet
1 työvalo
1 sienijakkara









Muuttaessa lapsen huoneeseen siirtyi aikaisemmin aikuisilla ollut 120-senttinen runkosänky, jonka pariksi ostettiin uusi paksu petari, hyvä tyyny ja pari uutta lakanaa. Suurin muutos huoneessa tapahtui tapetoinnin myötä: turhaksi jäivät tapettia varten ostamani kovalevyt, jotka eivät vääränmallisina päässeetkään käyttöön, ja jotka pyörivät nyt nurkissa.


Käsityönä valmistettu sienijakkara oli synttärilahja. Pöytävalaisin löytyi Kodin ykkösestä hyvään hintaan.


SAUNA JA KYLPYHUONE

1 ritilämatto
1 suihkuverho
1 rulla ikkunakalvoa saunan oveen
1 metallinen pöytäroskis
1 laudeliina
1 kiulusetti











Sauna oli meille ihan uusi asia, ja sitä varten täytyi ostaa hieno laudeliina ja jonkinmoinen kiulusetti, joka onneksemme löytyikin käytettynä Kontista.


Kylppärissä yritin sisustaa ankeutta piiloon pienillä jutuilla eli matolla, suihkuverholla ja ikkunakalvolla. Pienen heilurikantisen pöytäroskiksen ostin oikeastaan miehen työpöydälle, mutta käyttö osoitti, että sitä tarvittiinkin enemmän kylppärin puolella.


WC

Allaskaapin tarvikkeet (liimapuulevyä)
1 pesukone
1 työtaso
1 matto





WC koki melkoisen ulkonäöllisen muutoksen, mutta kauhean monta asiaa sinne ei tarvinnut ostaa. Suurin ostos oli sivusta täytettävä pesukone vanhan päältä täytettävän tilalle. Pesukoneen päälle mahtui sitten nikkaroimaan työtason, jota varten ostettiin liimapuulevy. Sen yläpuolella olevat hyllylevyt löytyivät jo valmiiksi omista varastoista.


Allaskaappia varten täytyi myös ostaa puutavaraa, mutta pienet jutut (kitti, ruuvit, maalit) löytyivät jo valmiiksi omista varastoista. Maalipurkkivarastosta kaatopaikkakierrosta lähti odottamaan kuivakaksi käynyt puteli ja surkeaksi mennyt lakkakitti. Pohjamaalipurkki tuli tilalle.

PARVEKE

2 rottinkituolia
2 tuolien pehmustetta
parvekevalot






Parvekkeen sisustaminen on meillä aaaaivan kesken, ja juuri tällä hetkellä parveke kylpee nikkarointien jäljiltä sahanpurussa. Varsinainen sisustaminen jäänee keväälle, jolloin täytyy miettiä lattiamateriaali, pöytä ja jonkinmoinen kasvihuonekaappi. Uudet valot ovat vielä kiinnittämättä ja uudet rottinkituolit täytyy pyyhkiä pölyistä (hintalaputkin ovat vielä kiinni!).

Rottinkituolit löytyivät myös Kodin ykkösen loppuunmyynnistä juuri pahimmilleen muuton alla. Mietin, viitsiikö lisää kannettavaa siihen väliin ostaa, mutta onneksi ostin ihanat tuolit: kun seuraavan kerran kaupassa kävin, ne oli kaikki jo myyty loppuun. Joskus täytyy vain tarttua tilaisuuteen eikä jäädä empimään.


OLOHUONE

1 sohva
1 poro






Sohvan ostimme jo kesän lopulla käytettynä Torin kautta ja verhoilutarvikkeet haimme Eurokankaasta. Sohva on vielä mummolassa ja odottelee kotiin pääsemistään. Sen jälkeen näkee, mitä olohuoneeseen oikeasti mahtuu, ja pitääkö joitakin kalusteita laittaa pois.


Poro oli roskiskatoslöytö ja se pääsee ilahduttamaan meitä joulukoristeena.


MUUTA

Sittarin superpäivillä mukaan tarttui saippuaa ja shamppoota (yht. 6 kpl) odottamaan edellisten tyhjenemistä. Alusvaate- ja sukkahousukaappi koki pienen myllerryksen, kun vanhoja lensi roskiin ja uusia tuli tilalle. Kirpparilta löytyi muutamalla eurolla Joka tyypin virkauskirja, muksulle uusi Aku Ankka -kansio ja miehelle Madin spesiaalisarjakuva.


Huh, lokakuun kooste näyttää aika tavarantäyteiseltä! Tottakai sisään tulevien tavaroiden määrä tulee jatkossa tästä rajoittumaan, ja on ihan tavallista, että uutta kotia haluaa laittaa uudella tavalla. Maalaustarvikeet tuollaisena tavararöykkiönä näyttävät masentavalta rytöläjältä, mutta onneksi kasa siitä hupenee, kunhan pääsee maalauspuuhiin.


Nyt kun postaussarja alkaa lokakuussa, tilanne näyttää sillä tapaa vääristyneeltä, etteivät aikaisemmat poistot näy missään: esimerkiksi uuden sängyn ostaminen on edellyttänyt sitä, että myimme lapsen vanhan sängyn pois. Uusi sänky kaipasi uusia petivaatteita, mutta se ei nyt näy missään, että aikaisemmin karsin petivaatevarastoa rankalla kädellä.


Jos nyt lokakuu onkin ollut yhtä holtitonta shoppailua, saa nähdä, miten on marraskuun laita!


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Pari värikästä herkkua vankimyymälästä


Iin vankilamyymälä sijaitsee juuri sopivasti mummolareitin varrella, ja siellä tulee useinkin reissuun lähtiessä piipahdettua. Sienijakkaran perään haikailin jo pidempään, mutta ne olivat aina käydessä loppu. Sitten päätin, että koettaisin itse nikkaroida oman jakkaran. Suunnitelmaan tuli muutos, kun jakkaroita viime käynnillä olikin vino pino!


Tiedän heti parikin ihmistä, joille jakkara olisi mainio lahjaidea. Muksu yllätti haluamalla sienen omaan huoneeseensa, ja hän saikin sen sitten synttärilahjaksi. Söpö tyynykin on jonkun tekemä: vohvelikangas on molemmin puolin koristeltu. 





Nyt kun on kotona asiat vielä ihan kesken, kaikki ostokset ovat olleet yksittäisiä tavaroita sinne ja tänne. Sohvaa nyt joudutaan pakon edessä vielä odottelemaan, mutta pääsisipä pian siihen vaiheeseen, kun kaikki naksahtaa kohdilleen ja saa laittaa kaiken paikoilleen. Muutamat jutut täytyy vielä hakea Ikeasta, yksi lattiavalaisin ja muutama matto on hakusessa, mutta sitten taitaakin olla hankinnat hankittu. 


Olisi jännä nähdä tavaroiden tulo- ja menovirta koosteena vaikka kuukausittain. Viime kuussa ja kesän aikana tavaraa lähti vaikka kuinka paljon kirppismyynnissä muuton alla, mutta uutta kotia varten on ostettu jo vaikka ja mitä uutta. Olisikohan sellaisessa postaussarjassa ideaa?

lauantai 29. lokakuuta 2016

Synttärikemut mummolassa



Syyslomalla syntymään sattunut poikarukka täyttää tänä vuonna 11 vuotta. Oikea päivä meni jo, mutta mummolassa juodaan ensimmäiset synttärikahvit. Toiset juodaan myöhemmin kotona, kun kaverit ovat palailleet lomanvietosta.











Monta kivaa pakettia! Sienijakkara ostettiin tulomatkalla Iin vankilamyymälästä.











Koko päivän on tuntunut ihan sunnuntailta. Huomenna lähdetään ajelemaan kotia kohti, mutta sitä ennen ehtii juoda vielä muutamatkin kakkukahvit!


perjantai 28. lokakuuta 2016

Sohvan muodonmuutos: harmaasta sinivihreäksi



Erinomaisen kätevällä ja ilmaisella äitityövoimalla verhoilutettu sohva on ollut jo jonkin aikaa valmis. Äiti lähetti sohvasta tekstiviestikuvan, mutta siitä nyt lähinnä näki, että joku kaluste on kuvan keskellä. Nyt syyslomareissulla päästiin hipsuttelemaan sohvaa aivan kädestä pitäen. Luotin kyllä äidin verhoilutaitoihin, mutta kangasvalinta mietitytty. Pienen tilkun avulla oli vaikea yrittää hahmottaa jättimäistä kalustetta.


Kangas on aika erityinen, ja se näyttää yhdestä kulmasta eriltä kuin toisesta. Jostain kulmasta sohva on enemmän sininen, toisesta kulmasta kellertää. Iltamyöhään sohva muuttuu vihertävämmäksi, enkä uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu silloin, kun kukaan ei ole sohvaa tarkkailemassa. Sohva ei suostunut kuvattavaksi sellaisena kuin se on, ja sanoisin, että sävy on luonnossa kuvaa tummepi ja vihertävämpi.



Eikö siitä tullut aika hieno!





Äiti on verhoilut harrastuksenaan joitakin kalusteita aikaisemminkin, vaikkapa alta parisenkymmentä, mutta tämä sohva oli kuulemma erityisen vaikea ja siinä oli tavallista enemmän ommeltavaa. Alkuperäiset kankaat oli leikattu sillä tapaa säästeliäästi, että istuintyynyjen alapuolella oli halvempaa kangasta: minä pyysin ompelemaan tyynyt oikealla verhoilukankaalla käännettäviksi niin, että puolia voi vaihdella, jos vaikka kankaaseen tulee tahra. Tere-nauhoja piti siksi lisätä tyynyjen molemmin puolin.












Kaarevana sohva näyttää minusta pienemmältä kuin on: kaksi ihmistä mahtuu sohvalle istuksimaan jalat vastakkain. Mahtuisipa sohva meidän olohuoneeseen niin ettei tarvitse pukata selkää seinää vasten.





Tässä vielä kuva sohvasta ennen verhoilua. Voi voi, olipa se ennen surullinen sohva!




 
Nyt näyttää tältä:





Harmi, kun tuollaista sohvankörilästä ei niin vain peräkontissa kuljetella, vaan täytyy odottaa, että päästään pakettiautolla hakureissulle. Miten sitä malttaa odottaa!


torstai 27. lokakuuta 2016

Kylppärissä kuohuu



Vessa ja kylppäri ovat meillä samaa sarjaa, ja juuri samalla tavalla kuin vessan muutoksessakin, kylppärissäkin oli tavoitteena peittää ankeutta pienillä jutuilla. Mitään mittavia muutoksia ei tietenkään voi tehdä, mutta suihkuverho, allaskaappi, matto ja saunan oven peitemuovi harhauttavat vähän silmää.


Pidemmittä puheitta siis kylpyhuoneen ennen - jälkeen -tuunailu:




Oli niin kiire päästä piilottamaan kaikki kylppärin ankeudet, että unohdin ottaa allastasosta ennen-kuvan. Siinä ei kylläkään ollut mitään nähtävää, putkia ja lattiakaivoa vain. Musta allaskaappi oli meillä edellisen kodin kylppärissä, ja tänne se päätyi ihan sellaisenaan. Minusta se tuo mukavasti ryhtiä tähän vihertävän kukikkaaseen tilaan. Puinen ritilämatto taas sopii puisten karmien ja katon pariksi sellaisenaan.




Kylppärin jännin tuunailu oli saunan oven ikkunamuovi, joka löytyi Clas Ohlsonilta (12 e). Saunan lauteilta oli suora näkymä peilikaapille, ja kylppärin liian kirkas valo latisti saunan hämyistä tunnelmaa. Ikkunamuovi tuo vähän näkösuojaa ja muutenkin veikeämpää ilmettä.




En huomannut ollenkaan ajatella, että muovia olikin rullassa tosi rajallinen määrä: aloitin oven muovittamisen alaosasta, ja harmitti, kun yläosa jäi viisi senttiä vajaaksi. Onneksi muovia voi tosi helposti siirrellä, eikä mennyt kuin yksi hujaus, kun vaihdoin palojen paikat. Jostain syystä puuttuva pala ei oven alaosassa ole ollenkaan niin näkyvä kuin sen yläosassa. Silmää on niin helppo jekuttaa!


Ikkunamuovi oli myös uusi tuttavuus: se on vähän kuin kontaktimuovia, mutta ilman liimapintaa. Se kiinnitetään suihkuttamalla lasiin saippuavettä, minkä jälkeen ilmakuplat poistetaan ikkunalastalla. Ihan helppo juttu! Muovi ei varmasti jätä minkäänlaisia jälkiä, sen saa irrotettua kahdessa sekunnissa ja sen voi käyttää vielä toiseenkin paikkaan.







Saunassa ei sen kummemmin tarvitse sisustaa. Riittää, että on kiva laudeliina ja jonkinlainen kippo löylyjen heittämiselle. Tämä kiulusetti löytyi juuri sopivasti Kontista neljällä eurolla. Olin kahlannut kauppojen valikoimia, mutta valinta tuntui niin kovin lopulliselta ja vaikealta: kun kerran menee kiulusetin valitsemaan,  sitä ei sovi vaihtaa vaan siihen sitoutuu iäksi. Sauna-asioiden kanssa kun ei pelleillä. Neljän euron kirppiskipot tuntuivat tähän väliin armolliselta valinnalta. Ihan nätithän ne on!





Syyslomaviikon lopuksi matkataan muksun kanssa mummolaan. Juuri verhoiltu sohva odottaisi jo valmiina, mutta sitä ei saada vielä mahdutettua mukaan. Onneksi tekemistä riittää vielä muissakin huoneissa, niin ei tarvitse velloa sohvankaipuussa koko aikaa.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Fiinien astioiden alttari



Keittiössä tavarat ovat pikku hiljaa löytäneet paikkansa. Fiineimmät astiat joutuivat odottelemaan paikkaansa kaikkein pisimpään, kun muutossa rikkoutunut vitriini oli korjauksessa. 


Kekkonen ja lehtihylly näyttivät taas lyöttäytyneen vitriinin kanssa kimppaan. Mad-lehtien sijasta täytin hyllyn tällä kertaa kokkikirjoilla. Jossakinhan niidenkin täytyy olla, ja näin näkösälle aseteltuna ne tuovat kivasti väriä vaaleaan tilaan. En oikein keksi, mitä sävyä keittiöön toisi, joten valkoisella mennään ainakin toistaiseksi.








Useimmin käytettävät astiat ovat toisessa kaapissa, ja vitriinihyllyyn keräsin sellaiset hienot astiat, joista on eniten iloa tällä tapaa puoliksi näkösällä. Muumitkin seuraavat ainakin vielä mukana, vaikka usein mietin, pitäisikö niistä luopua aivan kokonaan.
 




Porokuulumiset meinasivat unohtua kokonaan! Vein tänään roskat ja huomasin, että naapuri oli jättänyt otettavaksi metallisen porokoristeen. Ei tämä mitenkään arvokas ole, mutta ihan nätti ja minusta oikein hauska löytö. Tätä myötä on sitten meilläkin joulukoristeasiat hoidettu! Vuppiduu, valmista jo lokakuussa!





Tänään satoi ensilumi, ja tuntuu, että syysloma vaihtui talvilomaksi. Toivottavasti vielä lämpenee; meillä kun on vielä ikkunatkin pesemättä. Talvella saa palella jatkuvasti, mutta täytyy kyllä myöntää, että lumi tuo ihanasti valoa tähän synkkyyteen!