keskiviikko 31. elokuuta 2016

Ideoita ja ostoksia uuteen makuuhuoneeseen



Vanha makuuhuone jää, mutta uusi on jo vahvasti mielessä. Kävimme eilen tilaamassa uuden, leveämmän ja hienon sängyn, joka toimitetaan muuttopäivänä kotiin saakka. Harmittaa vähän, että aitan ovi jää nyt liian lyhyeksi, eikä siitä enää olekaan uuden sängyn päädyksi.


Artekin messinkivalaisimet siirtyvät olohuoneeseen, jossa olikin valmiiksi kaksi kattovalaisinpistoketta. Ihana, kun ei enää tarvitse askarrella johtojen kanssa! Vitriinin pintakäsittelyn aloitin joskus kesällä, ja se pitäisi jaksaa työstää loppuun. Ajatus oli käsitellä vitriini samanlaiseksi kuin se nykyään on, mutta jotenkin sellakan käyttö tuntuukin yhtäkkiä niin vaikealta, etten uskalla edes kokeilla. Pitäisikö vain sittenkin maalata kaappi mustaksi? Pinta oli jo valmiiksi pilalla, eli periaatteessa en silloin pilaisi hienoa kalustetta maalilla.





Sänky on makuuhuoneen isoin ja näyttävin kaluste, ja nyt kun se on valittu, pääsee miettimään muuta sisustusta sen ympärille. Askossa näkyi olevan alennuksessa beige Anna-sänky, johon valitsimme hengittävän, hyväntuntuisen petarin. Oikeasti kyllä jännittää käyttää petariin paljon rahaa, kun on kaksi koiraa.






Kartellin Fly siirtyy keittiöstä makuuhuoneeseen. Beigen ja sinisen pariksi  suunnittelin vahvaa, tummaa tehosteseinää, joka minusta sopii makuuhuoneen tunnelmaan. Ei kuitenkaan mustaa tällä kertaa, että tulee vähän vaihtelua.


Kaivelin arkistojen kätköistä kuvat edellisen kotini keittiöstä. Seinän muta, valaisimen sininen ja kukkien laventeli sopivat minusta hyvin yhteen. Ehkä mudan värisen seinän voisi maalata olohuoneeseen? Siihen pari leffajulistetta, ettei mene ihan keski-ikäiseksi harmoniassa ja sopusoinnussa.




Miten olisi tumma petrooli makuuhuoneeseen? (Kuva lainattu täältä.)





Tummien värien pariksi kaivataan tietysti puhdasta valkoista. Vanhat Lennolin pellavalakanat hiutuivat aikoinaan puhki, enkä raaskinut ostaa uusia, vaikka pellavaa jäinkin kaipaamaan. Nyt kävi tuuri, kun bongasin Prismasta Familonin pellavalakanat puoleen hintaan (hintaa jäi 40 euroa).





Joku jännä sängynpääty pitäisi vielä keksiä. En ehkä mahdottomasti innostu sellaisista perinteisistä pehmustetuista päädyistä, mutta voisihan sellainen olla hauska nikkaroida itsekin. Päiväpeittokin voisi olla ihan asiallinen valinta. Lukulamputkin tietysti tarvitaan, ja jotain pientä ekstraa! 


Ihanan raikasta päästä suunnittelemaan kaikki aivan alusta. Itse kaipaisin enemmän muhkeutta, kotoisuutta ja murrettuja värejä. Miehelläkin oli tosi kivoja ideoita ja toiveita, ja luulen, että jonkinlainen kuva uudesta kodista alkaa pikku hiljaa hahmottua.

tiistai 30. elokuuta 2016

Pieni muutto eteiseen



Nyt kun tätä erinäisten asioiden rikkoutumislinjaa jatketaan, päätti modeemin wlan-nappulakin lakata toimimasta. Ihan vain yhtäkkiä, ei mistään syystä, ilman ennakkovaroitusta. Puolisen tuntia operaattorin opastajan kanssa ongelmaa puhelimitse puitiin, ja ratkaisuehdotuksena oli ostaa uusi modeemi. 90 euroa. Luulin että ne ovat ilmaisia.


Rahtasin tietokonepöydän pömpeleineen modeemin viereen, että olisin saanut yhdistettyä netin kaapelin avulla. No arvatkaapa missä se kaapeli on? Kuka muistaa, mitä tapahtui keväällä ullakolla säilötyille "näitä saattaa joskus tarvia" -johdoille. Minä en sano mitään. Aistin, että minua potkitaan päähän, mutta esitän niin kuin en huomaisikaan.


Uudessa asunnossa kaikki on paremmin ja nettikin kuuluu vuokran hintaan, joten viimeinen kuukausi kituutellaan puhelimen netillä. Onhan tässä oma tunnelmansa; aivan niin kuin ennen vanhaan silloin, kun modeemin piti nettiin yhdistäessä ottaa erikseen yhteys puhelinlinjojen kautta ja koko ajan oli pieni jännitys, eteneekö homma vai ei. Se sama jännitys on nyt käsillä. 


Ai niin! Noudatan elämässä uutta tarkanmarkan linjaa ja vaihdoin puhelimen liittymätyyppiä niin, että säästän kaksi euroa kuukaudessa. Se kaksi euroa kalliimpi liittymä olisi ollut joku supernopea nettiliittymä, mutta nytpä säästänkin kaksi euroa.








Rullaverhot ja parit korkealla katossa olevat ruuvailtavat asiat odottavat vielä ruuvailuaan, mutta muuten on vaivannäköä vaativat asiat irroteltu. Uuden kodin sisustuskin luonnistuu näin hyvissä ajoin etukäteen: kävimme valitsemassa ja tilaamassa uuden sängyn, joka ylellisesti toimitetaan kotiin saakka heti muuttopäivänä. Sänky on tietysti makuuhuoneen isoin asia, ja nyt kun se on valittu, saa ruveta miettimään muuta ympärille. Aitan ovi on liian kapea uudelle 160-senttiselle sängylle, mutta ovi päätynee lapsen huoneeseen. Ehkä metsästetään entistä suurempi aitan ovi, ehkä rupean nikkaroimaan uutta päätyä vanerista.


Huomenna on taas uusi päivä ja pakkelointi jatkuu! Siivoilen omat jälkeni ja isot ruuvinreiät ennalleen, mutta makuuhuoneen paikkailusta aion kyllä kieltäytyä. Kävi nimittäin niin, että joka ikinen seinälle kiinnitetty asia (verhotangon palkit, aitan oven kulmaraudat ja hylly pöydän yllä) repivät mukanaan seinämaalit. Muissa huoneissa ei ole ollut mitään ongelmaa, ja vähän mietinkin, onko makuuhuone jotenkin niin kostea, etteivät maalitkaan pysy paikoillaan. No huomenna on taas uusi tarkastuskäynti, koska olen taas kerran valittanut, ja pääsen taas kerran esittelemään uusia ongelmakohtia. Onneksi minä saan jo keskittyä miettimään uutta kotia.


Kivoja juttuja keittiössä


Purkuhommia on alettu tehdä paklailun ja seinien maalailun edessä. Vielä ehtii napsia kuvia kodin kivoista nurkista, ja yksi kiva nurkka on ehdottomasti keittiön vitriinin luona.





Mad-lehdet on jo nostettu lehtitelineeltä. Lehtitelineelle, vitriinille ja Kekkosen kuvalle täytyy ehdottomasti löytyä tila uudesta kodistakin.





Ei niin tarpeelliset lasiesineet ja keittiön koristepurkit menevät ensimmäisenä laatikkoon. Nyt on tiskattu koristeet ja lasijutut. Seuraavan kerran nähdään sitten uudessa kodissa!

 






Mikään ei ole tympeämpää kuin vanhan kodin valmistelu siistiin kuntoon. Jätän tavalliset taulujen paikat sellaisikseen, mutta kaikenlaisten hyllyjen ruuvit ovat jättäneet seiniin sen verran mittavat kolot, että ne täytyy paklata piiloon. Makuuhuoneen ja lapsen huoneen tehosteseinät saavat olla (toivottavasti), mutta olohuoneen musta ja keltainen täytyy maalata piiloon.

Ensimmäisten kolojen pakkelointi on jo alkanut. Nyt täytyy ruuvailla irti kaikki loputkin asiat (ja niitähän riittää!). Vanhasta kodista irtaantuminen on niin epämiellyttävää puuhaa, että haikeus jää kokonaan taakse.


maanantai 29. elokuuta 2016

Katoamistemppu



Meidän ruskea soffanraato teki tänään erinomaisen katoamistempun. Sohvan jalka klenkkaa, ja sille oli kaksi vaihtoehtoista osoitetta: joku joka sen ilmaiseksi suostuu riesoikseen ottamaan tai kaatopaikka. Joku sen huoli ja me vältyimme vaivalta sekä jätemaksuilta. Jippijaijee!








Manua käy kyllä vähän taas sääliksi. Manu menetti sohvassa yhden lempipiilopaikoistaan.




Jotenkin reppana tuo koira.




Kyllä se Manukin tästä selviää! Mikä yllätys sille sitten onkaan, kun lopulta pääsee uuden, entistä hienomman sohvan alle piiloon!


Yökyläilyn jälkeen



Lapsella oli viikonloppuna mukava kaveri yökylässä. Meteliä lähti kuin pienestä kylästä, mutta vieraan lähdettyä hiljeni. Enää ei tarvitse viedä  varapatjaa ullakolle. Se saa odotella muuttoa sisätiloissa. 


Pojan tulevan huoneen ilme on vielä mietinnässä. Huoneeseen mahtuu luultavasti vain pöytä, sänky ja musta kirjakaappi. Valkoinen senkki siirtynee olohuoneeseen. Meidän on tarkoitus vaihtaa oma, liian kapea 120-senttinen sänky kunnolliseen, ja poika haaveilee ylijäävää itselleen. En vielä ole varma, kannattaako niin pientä huonetta tukkia niin isolla sängyllä, ja kumpi näyttäisi tulevaa, melko näyttävää tapettia vasten paremmalta. Aitan ovesta tehty sängynpääty on varmaankin liian kapea normaalilevyiselle parisängylle, joten se pitäisi ujuttaa pojan huoneeseen. Mutta onkohan liikaa, jos on näyttävä tapetti ja sitä vasten vielä näyttävä aitan ovi?





Elmo ja Manu vaikuttavat toipuneen leikkauksesta aivan mainiosti. Yhden laastarin sain repäistyä Elmon kyljestä ennen kuin se ehti hoksata, mitä tapahtuu. Yhden laastarin Manu on mennyt syömään, ja yhdet laastarit löytyy vielä molempien massuista. Kokeillaan tänään taas uudemman kerran, vaikkakin usko onnistumisesta on matala. Koirat aavistavat kyllä, milloin olen laastarinrepimisasialla liikkeellä.

 



Uusi viikko on lähtenyt taas käyntiin. Elokuu vetelee viimeisiään, ja sitten siirrytään ihan virallisestikin syksyn puolelle. Minä puljailen tavaran kanssa ja yritän päästä ylimääräisistä mahdollisimman tarkasti eroon. Tällä viikolla on lähdössä ainakin risa ruskea sohva (joku huoli sen!) ja parvekekalusteet.


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Avartuu, avartuu!



Olohuoneen nurkassa makoilee vielä melkoinen kasa kirppisrompetta ja tutuille jaettavia asioita. Eilen haettiin kaappi olohuoneesta ja vanhasta kaapin ovesta tehty sivupöytä keittiöstä. Kyllä se vähä kerrallaan avartuu, vaikka hommaa vielä riittääkin! On tosi mukava karsia, kun voi miettiä uutta kotia ja uuteen kotiin tulevia uusia asioita.








Sinne meni! Tätä kuuta on jäljellä enää kolme päivää, ja sitten alkaakin viimeinen kuukausi tässä asunnossa. Aika tulee kyllä tarpeeseen, mutta miten uutta kotia malttaa odottaa?


Sohvatuuria



Nonnih! Nyt voin kyllä sanoa, että kävi tuuri kohdilleen! Meidän olohuoneen vanha ruskea sohva on ihan kaatopaikkakunnossa, ja uusi sohva on ollut pitkän, pitkän aikaa etsinnässä. Olen selaillut Torin ilmoituksia, bongaillut sohvaa Facebookin kirpparilta, käynyt kurkkimassa livekirppareiden tarjontaa ja säännöllisesti kahlannut läpi kaikki mahdolliset huonekaluliikkeiden vaihtoehdot. 


Käytettyjen sohvien ongelmana on se, ettei oikeanlaista hienoa tule vastaan; uusien sohvien ongelmana on meidän budjettiin turhan tyyris hinta. Kunnollisen oloinen sohva maksaa helposti pari tonnia, ja siinä on meille visukintuille ihan liikaa.


Yksi niistä sohvista, joita olen huonekaluliikkeiden sivuilla ihastellut, on tämä hieman kaareva Andrew-sohva Kruunukalusteesta (kuvat täältä). Miehelle tärkeintä on, että sohva on mukava. Minä arvostan kaunista ulkomuotoa ja lapselle sohvan olemassaolo on jokseenkin aivan sama. Sohvan alta pitää mahtua imuroimaan, rungon pitää olla tukeva ja laadukas, eivätkä kankaat saa olla sellaiset halvan oloiset, lyttyyn menevät. Sohva ei myöskään saa olla liian iso niin, että koko olohuone on yhtä sohvaa.


Muutamiakin hyviä vaihtoehtoja tuli vastaan, ja yksi niistä oli ehdottomasti tämä Andrew. Minusta tuo fuksia väri on melkoisen muikea, mutta mies ei sitä varmaan koskaan hyväksyisi.








Kuukausien epätoivoisen etsinnän jälkeen tähdet asettuivat kohdilleen ja käytettyjen sohvien oma kirpparihaltia ripotteli internettiini onnenpölyä.  Torista löytyi joko sama tai ainakin erittäin samantyylinen sohva 150 eurolla! Päälliset eivät ole ihan unelmieni tyyliä, mutta nepä ovatkin onneksi kissan raapimat, eli sohvan saa hyvällä omallatunnolla verhoilla uudelleen! Äiti vieläpä tarjoutui sohvan verhoilijaksi, eli ei paremmin voisi mennä!


(Kopioin myyjän sohvakuvan ilman lupaa. Anteeksi myyjä, anteeksi maailma.)





Nyt on niin onnekasta, että varmasti joku menee aivan mönkään. Ehkä en saakaan sohvaa? En uskalla ostaa kankaita ennen kuin sohva on ihan varmasti hyppysissäni, mutta värivaihtoehtojahan voisi jo tuumailla. Joku kiva pirtsakka väri ehdottomasti! Yksivärinen, ei kuviota. Pinkki on kiva, mutta sitä en varmaan saa ottaa. Miten olisi turkoosi? Tai 60-luvun tyylinen keltainen?

Pakahdun! En kestä! Nyt on sohva löydetty ja vieläpä melkoiseen sopuhintaan.


lauantai 27. elokuuta 2016

Sattumuksien summana kotoisa nurkkaus



Koko ajan tavaraa karsiessa tuntuu, että viimeisiä viedään. Siltähän on tuntunut jo pitkän aikaa, joten lienee harhaa koko ajatus. Ullakoltakin on löytynyt vielä kaikkea onkivavasta telttaan, persiljanistutuslaitteesta perämoottoriin.


Olin aivan unohtanut omat varastohyllyt, jotka nekin joutavat lähteä. Kannoimme rullakot sisälle myynti-ilmoitusta varten kuvattavaksi, ja aivan sattumalta olohuoneeseen muodostui hirvittävän sympaattinen nurkkaus.





Nämä stailaushommat ovat kyllä mukavia. Hyllykkö näyttää melkolailla kivemmalta sisätiloissa nätiksi lavastettuna kuin ullakon pimeydessä täynnä roinaa.
 




Jeps, sitä rompetta ja roinaa vielä riittää. Rullakot taitavat olla jos ei nyt viimeisiä niin ainakin viimeisimpiä huonekaluja, jotka meiltä lähtevät. Sitten on jäljellä enää pientä tavaraa, jonka saa pakata säkkeihin pois vietäväksi. Minkähänlainen on se tunne, kun ei omista enää yhtä ainutta turhaa tavaraa? Osaako sitä sitten ollakaan?


Ai niin, ja varastoon on unohtunut pieni vitriini, jonka pintakäsittelyn kesän alussa aloitin. Olisikohan se valmistunut siellä itsekseen?





Ensimmäinen uuden kodin hankintakin on jo tehty; tilasin netin kautta pojan huoneeseen tapetin, aika jännän sellaisen! Muuttoa on niin paljon mukavampi miettiä, kun on nähnyt paikan ja voi kuvitella sinne uusia asioita. Pitääkin käydä hakemassa maalikaupasta värilastuja, niin pääsee tuumailemaan uusia sävyjä!


perjantai 26. elokuuta 2016

Paranemisia



Keskiviikkona oli koirien leikkaus, ja eilen jo alkoi valoa näkyä tunnelin päässä. Elmohan oli suoraan eläinlääkäriltä tullessa tosi virkku ja normaali, mutta Manulla meni ilta ja yö uikuttaessa. Piti ihan soittaa päivystykseen ja kysyä neuvoja, kun toinen on niin kuin ei mitään ja toinen vaikertaa tuskissaan. Ohjeena oli tarjota rauhallinen oma nurkka, mutta ei lisälääkettä siltikään.


Onneksi seuraavana päivänä oli jo kaikki hyvin. Ruoka ja vesikin alkoivat maistua. Ensimmäinen lääke sai pojat rauhoittumaan niin, että molemmat nuupahtivat unten maille.


Manu on totuttuun tapaan taas aivan mahdottoman säälittävä vässykkä. Eläinlääkäriltä saatu muovinen torvi oli aivan surkea: koira törmäili koko ajan seiniin, eikä lopulta uskaltanut liikahtaakaan. Kävin hakemassa vielä puhallettavan haavatyynyn, ja Manu pääsee taas paremmin liikkumaan. Ei se tyynystä tykkää, mutta se on luonteeltaan niin sopeutuvainen, että ottaa nöyränä vastaan kaiken, mitä eteen tulee.


Tötterön kanssa Manu ei mahdu lempipaikkoihinsa eteisen koloon tai sohvan alle :(








Kaulaan laitettavan suojan tarkoitus on estää koiraa nuolemasta haavaa, ettei haava pääsisi tulehtumaan. Elmohan heitti oman tötterönsä menemään jo heräämössä, eikä se sen koommin ole suostunut sitä pitämään. Onneksi ostin haavatyynyjäkin vain yhden; Elmo ei hyväksynyt sitäkään ollenkaan. 






 

Tällä vankkumattomalla jääräpäisyydellä Elmo on lunastanut itselleen ikuisen vapautuksen tötterön käytöstä. Se on nyt oikein tyytyväinen itseensä, ja aina kun silmä välttää, se käy nuolaisemassa Manunkin haavoja.


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pelkkää pintaa: vanhan kodin pintaremppa



Vanhassa vellotaan ja taas on muisteluiden aika! Kolme ja puoli vuotta sitten, alkuvuodesta 2013 löysimme nykyisen asunnon, jonka nuhjuisten pintojen alla näimme jotakin erityistä. Tuon erityisen esiin saaminen vaati parin viikon pintaremontin, jonka aikana nyhjäsimme rumat ja ankeat 80-luvun kohokuviotapetit irti, maalasimme seinät ja asensimme joka huoneeseen yhtenäiset laminaatit. Pinta on pelkkää pintaa, mutta pintamateriaaleilla koko asunto nousi uuteen loistoonsa.


Samaan syssyyn vanhanaikaiset verholaudat saivat lähtöpassit ullakolle. Minusta tuo ikkunan päälle tuleva vaakalinja katkaisee seinän ihan turhaan ja saa tilan vaikuttamaan matalammalta. Sitä paitsi ne ovat muutenkin rumat.





Aikansa eläneiden kohokuviotapettien alta löytyi vielä monen monta tapettikerrosta. Niiden irrottamisessa oli iso työ.























Valkoista maalia pintaan ja pari tehosteseinää, niin koko asunto muuttui aivan toisenlaiseksi!













Joka huoneessa oli vähän erimoista laminaattia ja muovimattoa. Yhtenäinen lattiamateriaali sai tilankin tuntumaan avarammalta, vähemmän sokkeloiselta. Valkoinen lattia on kyllä kaunis, mutta myönnettäköön, että se osaa olla myös aika kranttu.











Listat meinasivat unohtua. Niiden nyhjäämisessä oli myös oma työnsä, ei mitenkään miellyttävä sellainen.







Lopulta päästiin kantamaan omat tavarat sisälle uuteen kotiin. Oi mikä mahtava tunne!





Nähtiinpähän melkoinen työ ja vaiva pelkän vuokra-asunnon eteen. Mukava päästä taas laittelemaan uutta kotia, mutta ihan näin suureen urakkaan en kyllä enää viitsisi tyhjänpäiten ryhtyä. Muutama tehosteseinä pitää tietenkin uuteenkin kotiin päästä maalaamaan, mutta muuten kyllä tehdään vain pieniä asioita!