tiistai 31. toukokuuta 2016

Jäljellä lempitavarat



Raivauksen jälkiselvittelystä riittää työtä hamaan tulevaisuuteen. Tänään saatiin raahattua läpikäydyt varastotavarat takaisin varastoon, ja koti avartui ihan uudella tavalla. Varasto sen sijaan on taas aivan toivoton. Sille ei ole tehtävissä yhtään mitään. Olisipa meidänkin varasto suoraan Ikean katalogista.


Viimeisiä kirppisromppeita on vielä jäljellä kourallinen. Aika paljon näpyteltävää riittää Vähänkäytettyyn, ja lahjoitusromppeet on vielä viemättä kirpparille. Sen jälkeen päästään sisustuspuuhiin! Oikein odotan, että pääsen nostamaan harvaksi käyneet tavarat esille. Karsinnan myötä jäljelle jäi pelkkiä lemppareita niin kuin nyt nämä täkit tässä.





Koin muuten aivan mahdottoman ahaa-elämyksen peittoja karsiessa: näitä vanhoja täkkejähän voi toden totta käyttää vieraspeittoina! Yksi yläkomerollinen varsinaisia vieraspeittoja lähti oivalluksen myötä uuteen kotiin.





Jostain syystä sellaista en-tiedä-mitä-tälle-tekee -tavaraa on taas kirpparimyynnin edesssä ilmestynyt, vaikka niin innoissani sälää karsiessa itseäni onnittelin sälän vähyydestä. Mutta mitä tehdä retromekolle, jonka vetoketju on rikki? Mihin menee jouluvalosarjan avaamattomat lisävalosarjat (kun sitä jouluvaloa ei enää ole jäljellä)? Juuri tuommoinen vihonviimeinen rompe on yhtäkkiä paukahtanut joka puolelle ilkkumaan. Kärsivällisyys romun suhteen alkaa olla lopuillaan, joten luulen päätyväni radikaalin ratkaisun puoleen.


Iltapuhteina voisi vielä paketoida parit maailmalle lähtevät postipaketit. Ja huomenna taas askartelujen pariin!


maanantai 30. toukokuuta 2016

Kirpparin kautta (pieni repsahdus)



Edellisiäkään romppeita ei ole vielä saatu kannettua kotoa pois, joten voitaisiin sanoa, että järkevä liike olisi olla tekemättä tässä vaiheessa uusia ostoksia.  Kesäjuhlien somistukset kaipasivat kuitenkin täsmäiskua kirpparille, ja tämän täsmäiskun sivuoireena kävi niin, että muutama tavara tarttui kotiinkin vietäväksi. Anteeksi?


Eikä mitä! Ihan mahtavia juttuja löytyi! Olen pysyttäytynyt pitkään kokonaan poissa kirpputorien viekoittelevilta käytäviltä, ja nyt tuli niin hienoja juttuja vastaan, että oksat pois.


Keltainen, ei-kai-minkään-merkkinen valaisin on väritykseltään ja aikakaudeltaan samaa sarjaa kuin eteisen Ariksen lamppu. Tätä uumoilen olohuoneeseen, jahka saamme järjestyksen vaihdettua.




Sorvattu kynttilänjalka löytää paikkansa kolmen muun sorvatun kynttilänjalan joukosta. Tässä on jo valmiiksi ihan kiva väri, mutta voisihan sen toisaalta maalatakin huvin ja harrastuksen vuoksi.


Kauno-kupit makoilivat kassan vierellä vitriinissä ilman hintalappua. Ajattelin, että hintalaputtomuus kielii niin kalliista hinnasta, ettei vaikuta kysyäkään. Kysyin silti. 10 euroa. Kaikki kolme! Otin vähän vahingossa takaisin: keväällä ennen pääsiäistä metsästin kippoja huonolla menestyksellä. Ostin neljä kippoa netin kautta yksityisiltä myyjiltä 20 euroa tsipale, ja petyin laatuun karmeasti (klik).





Nämä uudet, ihan pilkkahintaiset kupit ovat muodoiltaan ja kuvioinneiltaan täysin hyvät, mutta ihan pientä jälkeä niistä löytyy noin muuten. Ei haittaa! Oli muuten Alppilan Aarrearkku; sieltä joko tekee muikeita löytöjä tai sitten ei ollenkaan. 


(Tuli vähän paha mieli, kun innoissani menin hintaa hapuilleelle myyjäparalle möläyttämään, että itsehän olen ostanut näitä parillakympillä kappale. Korvaukseksi siitä mainostan nyt tätä satunnaiselta yllätysefektiltään aivan mainiota kirpputoria, ja toivon, että kaikki sankoin joukoin sinne nyt menevät.)





Retromekko (3.50 e) samoin Aarrearkusta. Ihana. Puuvillaa, varmaan jonkun itse aikanaan ompelema.





Kesäjuhlien somisteet ostin kaikki yhdellä kierroksella. Käväisin ensimmäistä kertaa ikinä Kaijonharjun Pelastusarmeijan kirpparilla, jossa näytti olevan oikea retronurkkaus. Vino pino verhoja tarttui mukaan, eikä niitä tarvitse enää juhlia varten etsiä!


Risa räsymatto on meidän vanha: se on maannut ullakolla odottamassa ihmettä, joka nyt siis on koittanut. Matto, sininen tilkkutäkki ja keltainen vauvapeitto muodostavat loikoilutilan nurmikolle.








Sain eilen sahatun nimikyltin hiottua valmiiksi iltamyöhällä. Tämä tulee roikkumaan katosta kettinkien varassa; taakse ajattelin lainata pari omaa keltaista verhoa, niin teksti erottuu paremmin. 


Kyltistä tuli minusta sittenkin oikein hieno, vaikka moneen kertaan meinasin lopettaa työn kesken. En nimittäin pälli huomannut ollenkaan kylttiä suunnitellessa ottaa huomioon sitä, että vanerisahassa on ehkä puoli metriä sellaista työskentelytilaa, jossa vaneri mahtuu kääntymään. Kaikkia kirjaimia ei näin isoissa kylteissä mitenkään saanut vanerisahalla sahattua, ja vihapäissäni otin sitten lopulta käyttöön pistosahan. Pistosaha taas ei ollenkaan käänny, ja lopulta rämpätin menemään miten vain ikinä pystyin. Uskomatonta, että kyltti koskaan näki päivänvaloa.





Sitten jos vielä muutamat tyynyt ompelisi ja nikkaroisi sen puuttuvan mysteeriesineen, pääsisi laskemaan, jäikö yhtään rahaa valoihin! Vaikka mitäpä sitä kesällä valoilla; tärkeintä on, että on kivat, kukikkaat verhot.


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Aurinkoa ja askartelua



Ihana auringon ja askartelun täyteinen päivä takana! Onpa mukava, kun parvekkeellakin taas tarkenee olemaan ja saa vähän lisäneliöitä kaupunkikotiin. Meidän parveke on aivan pikkuruinen, mutta jo pelkkä oven auki pitäminen nostaa tilantunnetta huimasti.


Olohuone kylpee auringossa keväästä pitkälle syksyyn. Kaikki näyttää niin paljon paremmalta auringonsäteiden värittämänä.





Kun koivut puhkeavat lehteen, olohuoneesta avautuu melkoinen maisemataulu. Lämpimällä säällä ikkunoita saa pitää auki, ja sisällä on ihanan raikas ilma.









Pippaloiden somistukset etenivät tänään yhden isotöisemmän vanerityön verran. Uuden viikon voisi aloittaa nikkaroimalla toista isotöistä puutyötä, ja sitten kun se on valmis, on isot jutut tehty! Pikkuisen toivon, että olisin aloittanut valmistelut aikaisemmin, mutta se on myöhäistä nyt!


lauantai 28. toukokuuta 2016

Nyt alkoi ompelu-urakka!



Kun on pahin raivaus saatu alta pois, alkaakin olla vähän kiire tulevien kesäpippaloiden somistusten suhteen. Mitäänhän en vielä ole tehnyt, ja aikaa on viikko jäljellä. Turha lienee enää sanoa, että homma on ollut tiedossa puoli vuotta. Paine se on paras inspiraation lähde!


Raivatessa keräsin somistustarvikekasaan kaiken sellaisen, joka muutoin joutaisi lähteä, mutta jolla saattaisi olla jonkinlaista käyttöä somistusmateriaaleina. Tänään leväytin kangassäkit lattialle ja rupesin sommittelemaan värejä yhteen. Toiveena on iloinen ja rento mummolameininki ja se, että koristeita voi käyttää tulevinakin vuosina. Budjetti on suunnilleen nolla euroa. Ihan just minun juttu!


Siispä ompelukone esille ja surruuttelemaan!





Ensimmäisenä iltana saksin rumat surkeat retkipatjat pyllynalusiksi, joita nuoriso voi käyttää istuinalusina nurmikolla hengaillessa. Muutama on vielä kesken; kahdesta vihreästä patjasta riitti kahteentoista aluseen. Marimekon kangastilkut löytyivät aikoinaan kirpparilta eurolla parilla. Ne ovat kai jonkinlaista tehtaan leikkuujätettä, koska toinen puoli on leikattu kaarevaksi. Leikkasin toisenkin puolen samaan malliin, ja nyt on kasa istuinalusia valmiina.
 




Paperikoristeet olisivat tietysti edullisia, nopsia ja näyttäviä vaihtoehtoja, mutta ne eivät oikein sovi ulkotiloihin, jos sattuu satamaan, eivätkä kestä useiden vuosien käyttöä. Omista varastoista löytyi sen sijaan joutilaita vanerihahmoja, ja ainakin kankaisia viirejä voisi koittaa väsätä! Kirppareilta pitäisi bongata muutama räsymatto ja värikäs verho. Yksi isompi rakennelma odottelee materiaalejaan, ja vaneristakin pitäisi jotakin sahata. No niin, en ehdi ikinä!


Katsotaan nyt, mitä tässä vielä ehtii ja minkälainen sillisalaatti kokonaisuudesta muodostuu!


perjantai 27. toukokuuta 2016

Karsittu on!



Nyt on karsimiset karsittu! Projekti ei tietenkään vielä ole valmis: nyt täytyy hankkiutua eroon joka ikisestä ylimääräisestä tavarasta.

 
Ja sitä ylimääräistä tavaraa sitten riittää! Muutamat ovat kyselleet, paljonko tavaraa on lähtenyt kappaleina tai kuutioina. Ihan mahdotonta sanoa, mutta paljon on lähtenyt ja paljon vielä lähtee.








Päällimmäisestä karsinnasta ylijääneet tavarat on pakattu pahvilaatikoihin. Ne matkaavat Vähänkäytettyyn myytäviksi. Toinen erä on vielä tulossa näistä nyt käsillä olevista kirppisromppeista, mutta sen vuoro on sitten myöhemmin.





Silkkaa roskaa kertyi melkolailla. Yksi jätesäkillinen ehdittiin jo viedä ennen kuvan ottamista. Pahvit pahveihin, paperit papereihin ja sitä rataa. Pari Ikea-säkillistä on sellaista, jonka kierrättäminen oikeasti vaatii vaivannäköä (johtoja, vanhoja maalipurkkeja). Varmaan oikeat kierrätyskohteet löytyvät kaupungin jätehuollon sivuilta, mutta miten se sivun hakeminen voikaan juuri nyt tuntua niin ylivoimaiselta ajatukselta?
 




Sitten myyntihommiin! Kuvat, kollaasit, arvokkaampien juttujen kuvien käsittely, myyntitekstit, mittailu, vastailu, viestittely ja noutoaikojen sopiminen. Ohareiden sietäminen, alustavien varausten hyväksyminen, jonossa seuraavien huhuilu. Huh! Kyllä on vaivaa! Mutta päämäärä on kirkkaana mielessä: pian meiltä ei lyödy yhtään ylimääräistä rompetta!





 
Huomasittehan, että huomenna vietetään valtakunnallista kirppistapahtumaa, Siivouspäivää! Vielä ehtisi valmistautua, jos meinaa lähteä myymään!


maanantai 23. toukokuuta 2016

Karsintasiivous 8/8: Sälä



Uskomatonta! I did it! Karsintasiivouksen viimeinenkin osio on takana, ja kodin joka ikinen hilu ja nippeli on nyt käyty läpi! Vihdoinkin!


Viimeisenä kategoriana oli sälä, jota aina vaivihkaa ohikulkiessa kertyy joutilaana makaavien korien pohjille. Nakkelin koreihin karsinnan aikana sellaista tavaraa, joka ei oikein sopinut mihinkään kategoriaan ja jota en juuri sillä hetkellä jaksanut viedä omalle paikalleen, niin kuin vaikkapa ruuveja ja muttereita. 


Melkein kaikki muut kategoriat ovat päässeet yllättämään työläydellä ja tavarapaljoudella. Olisin veikannut, että sälääkin on vaikka kuinka paljon, mutta ei sitä jäänytkään kuin kaksi pientä pärekorillista! Korit ovat tietenkin täynnä vihonviimeistä rompetta ja pientä nippeliä, mutta tästä selvittiin yllättävän nopeasti! Ajattelin etukäteen, että tässä vaiheessa kärsivällisyys olisi koetuksella ja nakkelisin viimeiset romppeet säälittä roskiin: oikeasti sälälaatikoissa olikin paljon sellaista, jolle löytyi järkevä, ihan oma paikka toisaalta. Ison kasan kuitteja heitin kuitenkin yhtä arvokkaampaa takuukuittia lukuunottamatta roskiin ylen kylläytyneenä kaiken maailman lippulappusten hilloamiseen.





Lapsella on vielä pieni laatikollinen omaa sälää selvitettävänään. Poika yrittää laiskuuttaan päästä selvittämisen vaivasta sillä, että sanoo vilkaisematta kaiken säläkorissa joutavan roskiin. Tuskin uskoo itsekään pääsevänsä näin helpolla. Kunhan koettaa jäätä kepillä.


Miehen yltä päältä kuurattu vaatekaappi odottelee vielä sisältöään.





Niin ja sitten on vielä tosiaan se olohuone, jonne kaikki poislähtevä on tungettu. Raivasin ikkunalaudalle Elmon mentävän kolon, että koira pääsee tarkkailemaan maailmanmenoa.




Karsinnan jäljiltä roskiin joutavaa tavaraa on melkoinen vuori, ja kirppisrompetta sitäkin enemmän. Tässä karsiessa on useammankin kerran tullut tuskasteltua jo etukäteen sitä, mikä vaiva tavarasta eroon pääsemisessä tulee oikesti olemaan. Oivoivoi, oijoijoijoi.


Mutta ei ole syytä vaipua epätoivoon! Onhan kaikki nurkat jo koluttu, ja onneksi minulla on synnynnäinen lahja olla näkemättä niitä tavarakasoja, joita en halua nähdä!


lauantai 21. toukokuuta 2016

Karsintasiivous 7/8: Muistot



Toiseksi viimeisessä karsimisen vaiheessa mennään. Nyt oli muistojen vuoro! Suurin osa muistokamppeesta majailee ullakolla erinäisissä nyssäköissä ja vässäköissä. Ullakko alkaa vihdoin olla sen verran tyhjä, että ensimmäistä kertaa pääsi sen kuin vain noukkimaan jäljelle jääneitä tavaroita, jotka loogisesti kuuluivat muisto-kategoriaan (viimeinen kategoriani on epämääräinen sälä).


Unohdin tietenkin kuvasta sisätiloissa säilytettävät valokuva-albumit ja vauvakirjat. Niitä on kaksi pientä pahvilaatikollista, eikä niille tarvitse suorittaa minkäänlaista karsintaa. Osa albumeista on kyllä raihnaisia ja surkeita, ja kuvat olisi järkevä siirtää kunnollisiin kansioihin. Samoin voisi rankata tietokoneelta löytyvät kuvakansiot, mutta se olisi sellainen tuhannen vuoden projekti, että jätän sen tällä kertaa väliin.


Ullakolle jäi vielä äitiyspakkauksellinen lapsen vauvavaatteita, jotka on onneksi jo aikanaan vauva-ajan juuri ohi mentyä karsittu. Päätin silloin, että yksi pahvilaatikollinen vauvatavaraa on hyvä määrä, ja myin loput eteenpäin. Onneksi, onneksi, onneksi vauvasälä on karsittu jo silloin aikanaan: nyt kun lapsi on pian 11-vuotias, olisi todella vaikea heittää pois pieniä potkupukuja, sukkia ja bodeja.


Pääsen siis helpolla! Eikun? Miten tätä muistosälää voi olla niin paljon! Viheliäisimpiä ovat nuo muovipusseihin hätäisesti sullotut romppeet, jotka ullakolla kieriskelevät kuin siat mudassa.




Muistopapereista löytyi paljon sellaista Tuhottava hetkeä ennen kuolemaa -materiaalia, jota parhaan kykyni mukaan yritin karsia jo näin hyvissä ajoin ennakkoon. Aarteita ovat ala- ja yläasteaikaiset kirjeenvaihdot, ongelmajätettä 2000-luvun alun kalenterit. Toisaalta ikivanhat kalenterit ovat mukavia ikkunoita menneeseen aikaan, mutta eihän ihminen voi joka ikistä kalenteria ruveta säästämään. On ihan hauska lukea suvun vanhaa kalenteria 60-luvulta: niiden avulla saa mainion kuvan siitä, mitä millekin lehmälle minäkin päivänä tapahtui. Jätin jäljelle muutamat kalenterit, joissa oli sellaiset kannet, että ne olisi vaikea polttaa (mikä kriteeri). Muut kokevat hävityksen kauhistuksen Weberin mainiossa hiiligrillissä.


Tavaran osalta karsiminen oli jokseenkin helppoa. Pehmoleluja jäi kyllä ihan liikaa, jättimäinen muovilaatikollinen, mutta en niistä jotenkin osannut luopua. Aina oli joku saatu mummolta tai papalta, joku oli oma vanha tai sitten lapsen vanha lemppari. Mutta muutoin leluista oli helppo karsia: muutamat valikoidut vauvalelut lähtevät tutulle vauvalle leikittäviksi. Osa leluista nautti aikanaan niin vähäistä lapsen suosiota, ettei niitä kannata muistoarvon vuoksi säilyttää.




  
Lähikuvan arvoinen on tämä kummastus, kaksi paria kenkiä vuodelta 2004. Yritin kovasti tavoittaa sitä ajatusta, jonka varjolla olen nämä kengät aikanaan säästänyt muistoina. Kukalliset ovat kyllä ylioppilaspuvun kengät, sen yhden kerran käytetyt, mutta ei minulla niitä tule ikävä. Entä nuo lapikkaat? Mikä muisto on vanhat lapikkaat? Aivan surkea muisto: vuonna 2004 minä käytin lapikkaita. En minä sellaista ajatusta halua vaalia.








Melko hyvin muistotavara väheni rivakalla karsinnalla, mutta vähän olen kyllä määrän suhteen pettynyt lopputulokseen. Olisin toivonut, että tavara mahtuu ihan pikkiriikkiseen tilaan! Mutta ei kai siinä: jos laatikot mahtuvat vaivatta varastoon, koetan kestää pettymyksen.


torstai 19. toukokuuta 2016

Karsintasiivous 6/8: Keittiö ja kotitalous



Viimeinen iso kategoria takana! Kohta on koko koti käyty tavara kerrallaan läpi. Mahtavaa!


Keittiön ja kotitaloustavaroiden joukkoon ämppäsin kaiken kodinhoitoon liittyvän: siivous, paristo - sulake -tyypin tavarat, ruokakaapit, astiat, ruuanvalmistus, kertakäyttötavarat ja tekstiilit. Näiden läpikäymiseen meni vaikka kuinka monta päivää ja hermot sitäkin useammin, mutta onpahan tämäkin tylsyys tehty! Eikä meiltä enää löydy yhtään paripuolista siivoushanskaa, suttuista rättiä tai kymmenvuotiasta maustepussia!


Siivous ja pyykkihuolto


Yhteen läjään kasattuna siivousrompettakin tuntuu olevan melko paljon. Monta kertaa vielä unohdin, että se ja sekin tavara vielä puuttuu. Imurin olemassaolon muistin vasta viimeisenä. Mutta eipä se imurikaan paljon minua ajattele, ei ainakaan lämpimästi.


Pyykinkuivausteline oli paraikaa käytössä, niin kuin se melkein aina onkin. Roskiin karsiutui toinen, risa kuivausteline ja ehkä muovipussillinen huonoa tavaraa: falskaavia kumihanskoja, huonoksi menneitä siivousliinoja ja sen sellaista. 


Kolme mäntysuopapurkkia kummittelee vielä, mutta kyllä ne tulee ajan kanssa käytettyä. Erityisesti siivousaineissa pyrin pärjäämään muutamilla perustuotteilla: vihaan sitä, että joka ikistä siivouskohdetta varten löytyy oma purkkinsa. Jos saisin pitää vain kaksi siivoustuotetta, ne olisivat pitkävartinen lasta ja mikrokuituliina. Jos siitäkin pitäisi vielä karsia, valitsisin mikrokuituliinan. Mikrokuituliina on kaiken siivouksen kulmakivi.


Tiesithän muuten, että mikrokuituliinat tulee pestä omana pyykkinään. Jos ne pesee yhdessä puuvillan kanssa, puuvillan kuidut tukkivat mikrokuituliinan huokoset ja pilaavat sen maagiset ominaisuudet. Meillä liinat pyörivät usein 95 asteessa; ajattelen, että oikein kuuma pesu tekee pesukoneelle hyvää, koska kuuma vesi saa lian irtoamaan ja pitää koneen putkineen siten siistimpänä ja toivon mukaan pidentää sen käyttöikää.


Unohdin kuvasta hengarit. Ullakolta löytyy lisäksi sellainen siirreltävä vaatetanko, joka on ihan ehdoton kausivaatteiden säilytyksessä ja tämänkaltaisten rankkausten aikana aputankona.





Paristo - sulake -tavara


Tälle ryhmälle en keksinyt mitään järkevää yhteistä nimittäjää, mutta osioon kuuluu kaikki sellaiset tykötarpeet, joita nyt kotona tarvitaan. Varalamppuja, jatkoroikkia, maalarinteippiä, sulakkeita, huopatassuja ja sen sellaista. 


Näissä ei paljon ollut ylimääräistä, mutta järjestelin tavarat järkevästi uudella tapaa. Erityisen ylpeä olen siitä, miten pienet nippelit löysivät paikkansa erilaisten sievien rasioiden avulla.


Nyt kun vinkkilinjalle lähdettiin, niin mainittakoon uusi oppini varalamppujen vaihdossa: kuumenevat halogeenit kannattaa vaihtaa puhtaat puuvillahansikkaat kädessä. Jos lampun menee vaihtamaan paljain käsin, sen pintaan jää ihosta rasvaa, joka kuumenee ja näin lyhentää hehkun ikää. Tämän vinkin sain lamppumyyjältä, ja se on kyllä hyväksi osoittautunut!





Sekalainen kasa nippeleitä koki uuden järjestyksen rasioiden avulla.





Tadaa! Nämä epäkäytännöllisen pienet peltipurkit olivat saaneet jo kirppistuomion, mutta nyt ne pääsivätkin ihan oikeaan käyttöön.





Ihme ja kumma tapahtui meidän siivouskaapille: sieltä täältä kun vähän nipistää, sai imurinkin mahtumaan kaappiin! Ensimämistä kertaa ikinä.






 Tekstiilit


Tavoitteena oli saada liinavaatteet, pyyhkeet ja liinat mahtumaan niille varattuun paikkaan. Tavoite täytetty! Tästä osiosta kiertoon lähti ehkä pari kolme muovipussillista tekstiilejä. Monet jäljelle jääneet pyyhkeet ovat nuhjuisia ja kaipaavat uusimista, mutta jätän sen myöhemmäksi.


Kylppärin vieressä olevasta jättisuuresta komerosta löytyy nyt vähän kaikki tärpätistä taulukoukkuihin. Yläkaapeissa on varatyynyt ja jemmassa olevat sisustustyynyt. Alimmainen hylly tyhjenee pian kahden purkin verran, kun pääsen öljyämään parvekkeen laatat ja maalaamaan olohuoneen seinät.






Kertakäyttötavarat


Kertakäyttötavaroihin kuuluvat paketoimistarvikkeet, kertakäyttöastiat ja synttärikama. Pakkausjutuista karsin pieniä lahjapaperinpaloja roskiin. Muuten ei tarvinnut muuta kuin järjestellä!




Vielä syksyllä servettejä näytti olevan näin paljon: Nyt ne mahtuvat tuohon alakulman pieneen lootaan. Tähän ollaan päästy ankaran ostokiellon ja ahkeran käytön myötä. Jatkossa aion ostaa uusia servettejä vain käyttöä varten, juuri silloin kun niitä tarvitaan.





Ruokakaapit


Kuiva-ainekaappi, mausteet ja säilykkeet. Jääkaappi-pakastin odottaa vielä tekijäänsä.





Ihanat, huippusiistit ruokakaapit! Muutama tavara tarvisi vielä oman lasipurkin. Pahanmakuiset, ei ikinä loppuunkuluvat teet ajattelin käyttää vaikka jalkakylpyinä.






Pienet laatikot maustepurkeilla ovat ihan loistavia käytössä.








 Astiat ja ruuanlaitto


Astia- ja ruuanlaitto-osastolta heitin yhden kuluneet paistinpannun roskiin. Kirppiskasa puolestaan karttui parilla astialaatikollisella. Veitsistä karsin pois surkeimpia höpöhöpöjä, sellaisia ensimmäiseen opiskelukämppään ostettuja rämpylöitä.





Mukikaappi näyttää mukavan värikkäältä ja väljältä! Mukeja oli alkujaan aivan tolkuttomasti, noin 60. Muumimukit ovat aina olleet sellainen murheenkryyni, ettei tiedä miten päin niiden kanssa pitäisi olla. Päätin lähteä karsimaan toisesta päästä: kirppiskasaan päätyi muita kippoja, ja Muumit olisi tarkoitus uskaltaa ottaa ihan arkiseen käyttöön.


Keltaiset Primaverat taitavat olla lempparini. Neljä niistä oli juuri kuvanottohetkellä tiskissä.





Parhautta ovat kuuratut, supersiistissä järjestyksessä olevat kaapit. Iso työ alkaa vihdoin näkyä, ja kuljenkin kotona ympäriinsä kaappeja aukoillen ja niiden sisältöä muuten vain vilkuillen. 


Työtä riittää vielä vaikka kuinka, mutta onneksi läpikäytäviä tavaroita on enää kahdessa kategoriassa! Ja onneksi päätin ottaa tämän ison, työlään tähän väliin, niin se on nyt alta pois.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tyhjä pohja



Keittiössä näemmä riittää puuhaa, mutta ainakin yksi nurkka alkaa olla valmis. Vitriini sai pitkästä aikaa vanhat astiat kannettavakseen.





Olipas mukava jälleennäkeminen! Olin ehtinyt unohtaa vaikka mitä astioita. Muutamia joutaviakin tuli vielä vastaan, mutta ei enää kovin paljon.





Kastehelmen tuikkuja olin vähän kaipaillutkin. Olohuone on yksi hävityksen kauhistus, joten nostin kipot keittiön kaapin päälle esille. Värilliset asiat näyttävät kyllä tosi hyviltä, kun niillä on tilaa ja avaruutta ympärillä.





Keittiön parissa riittää vielä pakerrettavaa, mutta loppu lieneekin sitten lasten leikkiä. Ei voi enää olla kovin paljoa jäljellä, eihän?


tiistai 17. toukokuuta 2016

Mukimania



Viimeinen iso karsimiskategoria käsillä, keittiö. Tästä ei ilmeisesti niin vain selvitäkään. Seulani on näköjään ollut kovin löyhä etukäteiskarsinnassa. 


Hyvät hyssykät, että näitä kuppeja jaksaakin riittää. Ei olisi ikinä pitänyt ostaa sitä ensimmäistä Muumi-mukia.






Lähtöpassit liian isoille lautasille, joita ei tässä asuessa ole muistaakseni koskaan käytetty. Hyvästit myös Kartioille, jotka kivempien lasien myötä muuttuivat aikoinaan kakkoslaseiksi. Heiheitä huiskutamme myös sekalaiselle mukikokoelmalle, jota ei tule ikävä.





Muutama laatikko vasta läpikäytynä, edessä vaikka mitä. Noinkohan tästä ikinä selviän?


Ärsytys ja lannistus ovat kyllä varma merkki siitä, että on kaffipaussin paikka! Seuraavan puolen tunnin ajan kieltäydyn tyystin ajattelemasta yhtään kippoa tai kuppia.


maanantai 16. toukokuuta 2016

Karsintasiivous 5/8: Koristeet



Karsintasiivouksen osa 5/8 ja käsillä koristeet. Tässä raivatessa on tullut kasailtua seuraavien osioiden tavaroita omiin nurkkauksiinsa niin, että koriste-kategoria oli siirtynyt aivan itsekseen ja huomaamatta olkkarin nurkkaan. Tai oikeastaan nurkkaan ja yhdelle seinämälle; tässä olikin paljon enemmän tavaraa kuin olisin ennalta osannut arvata.


Koriste-osioon laskin mukaan kaiken sellaisen, jonka päällimmäinen funktio on olla kotona sievää ja nättiä. Eli taulut, kukat, koristetyynyt, viltit, kynttilät ja sen sellaiset. Varsinaista koriste-koriste-tavaraa meillä on kyllä tosi vähän, eikä se haittaa ollenkaan.


Unohdin tietenkin ottaa kuvan karsituista tavaroista, mutta niitä ei oikeastaan paljon kertynytkään. Muutama somistetyyny, yksi kituva kasvi ja pari hassua tavaraa sai lähtöpassit.


Kylläpä tämäkin näyttää aivan tolkuttomalta rompemäärältä näin yhteen läjään kasattuna!











Kukkaruukkuja taisi alkujaan olla pari Ikea-kassillista, mutta ne karsin jo turhimmat päältä -vaiheessa ullakolla rymytessä. En enää sietänyt sitä ruukkumäärää, ja jätin jäljelle vain muutaman vararuukun.
 




Viime kesänä karsiessa kynttilöitä oli aivan valtavasti. Talven myötä polttelin niitä oikein urakalla, pidättäydyin ostamasta uusia ja nyt määrä on supistunut vallan siedettäväksi. Kyllä ne käyttämällä kuluvat, vaikka toisin kai yleisesti karsimisaiheisissa ohjeissa väitetään.

 



Varakehykset ja muuten vain vaihtelun vuoksi jemmassa olevat sisustusromppeet vievät vain kaksi vaivaista hyllyä. Sain muuten kynttilät mahdutettua aiempaa pienempään laatikkoon: ennen ne olivat tuossa ylähyllyn isossa laatikossa, nyt puolta pienemmässä.





Muistin joulu- ja muiden kausikoristeiden olemassaolon vasta, kun kaikki muut koristeet oli käyty läpi. Pattiin otti siinä vaiheessa ruveta raahaamaan joulukoristelootaa ullakolta, mutta siinä mielentilassa etenkin näin toukokuussa olikin oikein hyvä käydä joulukoristeet läpi. Tavoitteena oli saada kausikoristeet mahtumaan niille varattuun laatikkoon, ja tontut ja menninkäiset lentelivät säälittä ulos. Puutähti ei mahdu laatikkoon (ei mahtuisi, vaikka laatikko olisi tyhjä), joten pieni myönnytys piti nyt tehdä. Peltiset tähtivalot laitoin tavallisten koristeiden joukkoon, että niitä muistaisi joskus käyttääkin. Kaikki muu lähtee kiertoon. 


Joulu- ja talviaiheisia tavaroita on tähän aikaan aivan turha kaupitella. Voisin veikata, että jos ne menisi nyt ämppäämään hyväntekeväisyyskirpparille, kipattaisiin ne sielläkin kaatopaikalle. Realistisina vaihtoehtona on siis nakata rompe suoraan roskiin tai perustaa sitä varten oma talvikirppislaatikkonsa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka ajatus varastoon jäävästä ylimääräisestä romppeesta näin massiivisen karsinnan jälkeen ei varsinaisesti ylennä mieltä. Vielä vähemmän ylentäisi mieltä heittää vaikkapa lapsen käyttämättömät, pieneksi jääneet toppahousut roskakoriin. Kasvatan nahkaa; siedän tämän epäkohdan.
 




Ja mikä ilouutinen! Sänky on taas takaisin makuuhuoneessa, vaikka näin ei pitänytkään koskaan enää tapahtua. Pesin jopa seinät ja katon suuren tapahtuman edessä, ja nyt joka paikka aivan kiiltää.

 



Huh, kohta ollaan jo voiton puolella! Suosittelen muuten joulukoristeiden karsintaa näin kesän kynnyksellä: mikään ei ole juuri nyt sen epämiellyttävämpi ajatus kuin pehmotontut rivissä. Karsimisen rytmi on ihan toinen toukokuussa kuin joulun alla, jolloin jotenkin enemmän tuntee sääliä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikenlaisten tonttujen kanssa.