maanantai 29. helmikuuta 2016

Kevätparturissa



Vielä näyttää lämpömittari pakkaslukemia, mutta sen verran kevättä jo eletään, että uskaltauduin trimmaamaan koirien turkit ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Yritämme trimmata ne syksyllä mahdollisimman myöhään ja keväällä mahdollisimman aikaisin, mutta silti turkki ehtii aina levähtää aivan hirveän näköiseksi. Talvella paksu pehko saa lämmittää poikia, etteivät turhaan palele.





Trimmaaminen on rasittavaa ja sotkuista puuhaa, mutta säästäähän siinä joka ikinen leikkauskerta vajaa satasen, kun itse tekee. Elmolla näytti olevan tosi paljon harmaita karvoja. Manulla taas karva oli päässyt vanuttumaan sieltä täältä. Manun trimmaaminen on aivan kuin lammasta keritsisi; koko koira on yhtä kikkaraa karvaa.
 




Tadaa! Manu on valmis! Trimmauspenkissä ilme oli vielä kovin toisenmoinen ja koira itkeä pillitti niin kuin neiti. Trimmauksen jälkeen Manu on yhtä hymyä.

 



Sama juttu Elmolla! Kyllä nyt kelpaa.





Manulla on minusta lahjoja ennen - jälkeen -kuviin, ja sen kannattaisi ehdottomasti pyrkiä esimerkiksi Ostos-TV:lle töihin. Oli aihe mikä vain, Manu voisi näyttää ruttuista :( -ilmettään mustavalkoisissa ennen-kuvissa ja tulla sitten pää kallellaan kenottamaan jälkeen-kuviin.


Miten voi koiralla olla noin surkea ilme? :( :(




Elmosta tuli taas hieno poika. Hirveä kitinä ja vikinä trimmaustuolilla, mutta heti sen jälkeen koko naama yhtä hymyä.




Maaliskuuhun lähdetään uudella ilmeellä! Katsotaanpa, koska trimmaus on seuraavan kerran edessä.


perjantai 26. helmikuuta 2016

Ennen ja jälkeen



Ompelunurkkaukselta päivää! Malttamattomana menin sutimaan keltaisen värin seiniin, ja ihan kivahan tästä kokonaisuudesta tuli! Myönnän, että keltainen näyttää melko ronskilta seinässä, mutta maaliahan se vain on, ja saahan sen joskus piiloonkin, jos oikein kyllästyy.




Nyt on pikkuisen sellainen olo, että mielummin överit kuin vajarit! (Kaapin vetimet eivät ole vieläkään saapuneet.)















Kertauksen vuoksi vielä ennen ja jälkeen -kuvat vieretysten. Tällä muutoksella osallistun myös Styleroomin Ennen ja jälkeen -kisaan, johon kuka tahansa voi käydä osallistumassa (täällä).





Miltä näyttää?

torstai 25. helmikuuta 2016

Eteisessä



Eteinen ehti menettää kiinnostavuutensa, kun sain punaisen kippilaatikkosysteemin valmiiksi ja siirryin toisen askareen pariin.



Siellä se eteinen yhä on, vanhalla tutulla paikallaan! Seinät, katot ja lattiat ovat yhä valkoiset, mutta yksittäiset asiat tuovat mahdottomasti väriä tilaan.





Ompelunurkkauksessa taas avohylly on päässyt paikoilleen. En saanut tuota alavasenta ruuvia porattua. Yritin kahdesti, mutta vastassa oli joku elämää kovempi materiaali, ja annoin sitten olla. Hyvin näyttää hylly kolmellakin ruuvilla pysyvän paikoillaan.


Ja onko aika makea väriyhdistelmä? Tervetuloa 60-luvulle. (Harmi, kun otan aina kuvat vinoon. En ole varma, kumpi on vinossa, pää vai kamera.)





Viikko on taas hujahtanut mahdotonta vauhtia eteenpäin. Huominen vielä, ja päästään viikonlopun viettoon!


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Grr! Grapponiaa!



Tuossa reilu viikko sitten tarkistin keittiömme astiatilanteen tarjoilukulhojen ja -kuppien osalta. Hyvänen aika! Ei tarpeeksi kumpiakaan! Heti ostoksille!


Näppärä setti keltaista Grapponiaa löytyi Tori.fi:n kautta. Vähän jännitin, osaako vieras myyjä pakata lasia, mutta onneksi kaikki tuli ehjänä perille. Paketista kääriytyi seitsemän astiaa, tarjoilukulho ja kuusi jälkiruoka-astiaa. Ennestään meiltä löytyy saman sarjan saman värinen maljakko, josta tykkään kovasti.








Yhdestä kiposta löytyy vielä jopa tarra. En ole ennen tainnut näitä nähdäkään! Sinänsä sääli, koska meinaan rohjeta poistaa tuon: se tuntuu inhan limaiselta, eikä sellaiselta astialta tee mieli syödä.


Eihän tämä nyt mikään pyhäinjäännös sentään ole? Harmittaa kuitenkin heittää merkki menemään.





Made in Finland! Mitä varmasti Suomessa valmistettavia tuotteita vielä tulee mieleen? Kyllä vähän aikaa saa miettiä, ja senkin jälkeen vielä tarkistaa valmistusmaan.












Pitäisi oikeasti vähän himmailla tämän astiakeräilyn kanssa, mutta kun vanhat, varsinkin nämä 1950-1960-lukujen värilliset kotimaiset astiat  vain ovat niin tolkuttoman kauniita! Ja tämäkin keltaisen sävy sopii niin hyvin yhteen kaapin mintun kanssa, että pakkohan nämä oli meille hankkia!

 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Sinistä ja keltaista



Juuri maalattu seinäneliö odottelee vielä parikseen kaapin keltaisia kahvoja. Tilasin ne viikonlopun aikana, enkä raukka saanut edes lähetystunnusta, että pääsisin reaaliajassa seuraamaan kahvojen kulkua. Kärsivällisyys ei ole vahvimpia ominaisuuksiani.


Uusi seinämaalaus näyttää hurjalta, mutta onpahan tässä kokonaisuudessa nyt mahdottoman syötävät väriparit! Pystytkö muuten sanomaan "sinistä ja keltaista" ilman, että se venyy lastenrimpsun mukaan "siiinisTÄ ja keltaisTA"?





Jatkoroikkarumilus roikkuu jalkapallopelipöydän tangolla. Tässä 50-luvun talossa on ikivanhat sähköt, jotka eivät lähimainkaan vastaa nykyihmisen tarpeita. Pistorasioita on joka huoneessa tasan kaksi, ja ne ovat aina juuri siellä missä niitä vähiten tarvitsee. Sähköjen antiikinaikaisuus näkyy myös siinä, että sulaketaulu posahtelee säännöllisesti siivouspäivänä, jos erehtyy imuroimaan ja pesemään pyykkiä yhtä aikaa. Sähkötaulu näppäisee sinistä salamaa joka kerta, kun sulakkeen vaihtaa, ja vihaan siihen koskemista.





Katsotaan, miltä valmis seinä näyttää, kun saa romppeet paikoilleen. Miehen mukaan ompelunurkkaukseni on kuin 80-luvun Pikku Kakkosesta, ja tulen maalaamaan seinän uudestaan kahden viikon päästä. Vain aika näyttää, kuinka käy!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Sutisuti



Ennen kaapin tekemistä suunnittelin ompelunurkkauksen piristämistä maalaamalla pöydän taakse keltaisen neliön. Ehdin jo laitella maalarinteipit paikoilleen, mutta päätin vielä odottaa, josko kaappi sopisi neliöajatuksen kanssa yhteen. Ihan hyvin tuohon vielä yksi neliö näyttää mahtuvan.


Edellisellä kerralla käytin jotakin toista, halpaa maalarinteippiä, joka alkoi muutaman tunnin kuluttua itsekseen repeillä seinistä. Nämä Scotchin teipit ovat paljon, paljon paremmat: kiinnittyvät tarkasti, eivät päästä maalia alleen ja pysyvät varmasti niin kauan kuin tarviikin. Lähtevät silti hyvin irti, kun ne irroittaa.


Neliön yläraja tuli samalle linjalle kuin kaapin yläreuna. Samankorkuinen neliö nitoo pöydän ja kaapin yhdeksi kokonaisuudeksi.


Keltaisesta maalista oli vielä rippeet jäljellä, joten ei muuta kuin suti suti!

















Teipit pois ennen kuin maali kuivahtaa! Taas tuli pikkuisen lisää aurinkoa sisälle :)


Kippoja



Kun nikkarointiprojekti oli saatu päätökseen, oli aika kerätä remppakimpsut ja -kampsut kasaan ja ruveta siivoamaan raivokkaasti. Pölyä oli iiiiihan joka paikassa, ja niinpä olohuoneestakin sai kerätä kaikki kipot tiskiin.


Keräsin Kastehelmen tuikkukipot pärekoriin kantamista varten. Yllättäen pärekori olikin ihan juuri sopiva niin, että kaikki omistamani kipot mahtuivat siihen niin kuin kori ja kupit olisi tehty toisilleen.


Kiiltävän värikkään lasin ja luonnollisen päreen yhdistelmä on tosi hyvännäköinen. Uskaltaisikohan näitä polttaa näin lähekkäin?




Kippomania lienee tullut jäädäkseen: odottelen tälläkin hetkellä postipakettia, josta pitäisi kääriytyä ihanaa, vanhaa, värikästä lasia! Painelen Postin sivujen päivitysnappia monta kertaa päivässä, että näkisin, missä paketti milloinkin kuhnaa. Koko viikonlopun ajan se on lojunut Etelä-Suomessa, mutta tänä aamuna näyttää jo tilanne kehittyneen! Ehkäpä paketti tänään jo pääsee kotiin.


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ompelunurkkauksella



Ompelunurkkaus alkaa olla melkein valmis. Uudesta kaapista puuttuu vielä vetimet, ja seinään oli tarkoitus sutaista vähän maalia. 


Kaapin vetimiksi tilasin netin antiikkirompepaikasta vanhat ikkunoiden salvat. Joku vastakappale täytyy vielä kehitellä salvan pariksi, mutta sen aika ei ole vielä. Nyt on aika ihastella uutta näkymää!





Muistutuksena kuva vielä lähtötilanteesta (uuden String-hyllyn olin jo tosin ehtinyt porailla seinälle). Hyvänen aika tuo vanha kaappi on ruma! Yritin tuunailla sitä hienommaksi, mutta vihasin hökötystä alusta alkaen. Oli sitä tosin hyötyäkin; pääsin testaamaan sabluunamaalausta, ja uuden pistosahan käyttöä harjoitellessa pätkin ovet silpuksi oppimismielessä :)


Ebba Masalinin opetustaulu haeskelee paikkaansa makuuhuoneesta. Tummanpuhuva taulu on kaunis, mutta kaipaa ehdottomasti reippaasti tilaa ympärilleen, ettei näytä sotkuiselta ja synkältä. Tuonne se on kaapin päälle unohtunut paremman paikan puutteessa.





Ompelen sen verran harvakseen, että päätin laittaa ompelukoneen ja saumurin kaapin sisälle pölyltä suojaan. Avohyllyllä ja pöydällä on esillä värikkäitä ja iloisia asioita. Iloa-teksti vaikuttaa kyllä jo vähän maaniselta. Vaikka eipähän tuota ole seinään pultattu; saahan sen siitä sitten poiskin.








Joko mainitsin uudesta String Pocket -hyllystäni? Sain sen muuten jo hajalle: porailin hyllyn seinään, teippailin maalarinteipit seinän maalausta varten ja kun irrotin hyllyn maalin tieltä, yksi levy putosi maahan ja sen kulma meni lyttyyn. Hyllylevy on muuten täyttä lastulevyä. Olin jotenkin todella pettynyt, kun sen tajusin.


No mutta hieno hylly siltikin! Ei pidä ajatella, että se on lastulevyä, ylihintainen ja rikki.





Kaapin päällä pärekoreissa on keskeneräisiä askarteluja. Gevalia-purkissa säilytetään tuikkukynttilöitä. Kaapin päälle nostettuina korit tuovat kaksimetriseen hyllyyn vielä vähän lisää korkeutta. 


Mietin kaappia nikkaroidessani, tekisinkö hyllystä 80- vai 90-senttisen. Onneksi päädyin 80 senttiin: kapea ja korkea kaappi on jotenkin mahdottoman jylhä.





Niin on retuperällä ollut ompelunurkkaus taas päivittynyt astetta mukavampaan suuntaan! Saa nähdä, rupeanko vielä maalailemaan sitä seinää, vai onko tässä jo tarpeeksi muutosta. Vielä odottelen postin kautta saapuvia salpoja: toivottavasti ne ovat oikein hienot ja kaappiin sopivat!


PS. Maalin sävyä kysytään aina, ja se on sellainen asia, joka unohtuu tasan 1.5 sekuntia sen jälkeen, kun kääntää katseensa maalipurkista pois. Nyt aion kunnostautua ja kirjoittaa sävyt ylös jo valmiiksi.



Tämän kaapin maali on Teknos Trend; sävy T1231.

Peltipurkkeja



Ompelunurkkauksen sisustaminen on pitkään ollut mietinnässä. Suurin muutos on tietysti uusi kaappi, joka tekee koko nurkkauksen ihan uudenlaiseksi.


Reilu viikko sitten teippailin ompelunurkkauksen seiniä maalausta varten. Kaapin vuoro ei pitänyt vielä olla, mutta seiniä teippaillessa päätinkin ruveta nikkaroimaan kaappia, että tietäisin, sopiiko seinään valitsemani väri sittenkään kaapin tulevaan väriin.


Kaappia nikkaroidessa kipaisin kirpparilla ja löysin kolme somaa peltipurkkia, jotka sopisivat nurkkaukseen oikein hienosti. Vähän pullukkaiset, mukavan retrot purkit saivat nappikokoelman sisäänsä. Punaiset purkit maksoivat 2 euroa, keltainen 3 euroa.





Olen tainnut nähdä juuri samanlaisia purkkeja aikaisemminkin kirpparilla niin, että niissä on Dymo-koneella naputellut tekstit kyljessä. Oma Dymoni on ollut rappiotilassa jo vaikka kuinka kauan, mutta jos saisin vempulan toimimaan, voisin itsekin kirjoittaa tekstit purkkien kylkeen. Ovatkohan nämä purkit jotakin merkkiä? Näitä on varmaan aikoinaan näkynyt monenkin ihmisen kotona.


Ompelunurkkaus ei ole vielä aivan valmis, mutta en tietenkään malta olla esittelemättä välivaiheita. Räpsyttelenpä kuvia uudesta ilmeestä ja palaan takaisin asiaan myöhemmin tänään!

 
Mukavaa sunnuntaita!


lauantai 20. helmikuuta 2016

Vetimiä vaille



Kaappi alkaa olla valmis! Vetimet vielä puuttuvat, ja ne ovat yhä mietinnässä.


Tupsuttelin tänään akryylimaalilla numerot oviin ja hioin kulmista valkoista esille. Numerot tuovat kaappiin ihan uudella tavalla ilmettä! Pienet yksityiskohdat ovat mahdottoman merkittäviä, ja nyt vedinten kanssa täytyykin olla tarkkana, että kaappi säilyttää pukukaappi-ilmeensä.





Etsin numerot netistä, piirsin ne ruudun läpi ja vahvistin paperin sabluunaksi kontaktimuovilla.





Töpsöttelin numerot vähän epätasaisesti, etteivät näyttäisi turhan uusilta.





Valkoinen maali kuultaa alta minusta todella kauniisti. Hiomisen kanssa pitäisi olla varovainen, mutta enhän malttanut hioa vain sieltä täältä. Vedinten paikat ovat vielä hakusessa; niille kohdin voisi tehdä enemmän kulumaa.


Suunnitelmana oli mukiloida kaappia sieltä täältä aidomman näköiseksi, mutta enpä raaskikaan ison työn jälkeen kajota kauniiseen pintaan.





Tässä vierekkäin kuvat kaapista numeroilla ja ilman. Eikö ole aika melkoinen muutos ihan pienellä jutulla?





Kakkonen meni vinkkuraan :/ Syytämme tästä talonmies Penttiä, joka silloin 1940-luvulla pukutilojen kaappeja numeroidessaan meni hutiloimaan.





Sen verran harvakseen kuitenkin ompelen, että päätin laittaa ompelukoneen ja saumurin kaapin sisälle pölyltä suojaan. Nostin kauneimmat kukkakankaat eniten hollille, jotta ompeluinspiraatio pääsisi taas pitkästä aikaa nousemaan.





Nelosoven vaneri on sen verran vänkyrä, että vedinten täytyy käytännön syistä olla sellaisia, että ne pitävät ovet kurissa. Vanhanaikainen Leea-vedin, joita vanhojen talojen komeroissa näkyy (meillä myös), olisi kiva, mutta ne maksavat 25 euroa kappaleelta eli 100 euroa koko kaappiin. Turhan tyyristä lystiä. Mietin, josko kiinnittäisin oviin tällaiset kahvamaiset nipukat. 








Harmin paikka, että tämäkin projekti alkaa olla lopuillaan; oli tätä kyllä mukava väkertää. Nyt on aika siivota nikkarointipölyt pois. Siihen taitaakin mennä muutama tovi.


Manu 2



Tänään ei juhlita suotta.
Täyttäähän Manu
kaksi vuotta!


Manu vietti eilen kaksivuotissyntymäpäiviään. Merkkipäivän kunniaksi järjestimme kemut. Yritin kuvata molempia koiria synttärikoristeiden vierellä istumassa, mutta pöydällä odottava herkkukippo sai poikien pollat niin sekaisin, että liian lähekkäin istumisesta syntyi oikea mellakka. Niin se vain on, että kaksi urosta ei voi milloinkaan istuksia muuten vain vieretysten varsinkaan, jos lähellä piilee aarre. Rähinän tuoksinnassa kaikki koristeet ja kynttilät kaatuivat. Koirat säikähtivät raskaan liitutaulun rämähdystä, eivätkä enää millään olisi suostunut poseeraamaan sen vierellä. Kaipa niille jäi nyt vakava kammo liitutaulua kohtaan, mikä on minun mielestäni aivan oikein.


Juhlat alkoivat hurjistuneissa merkeissä, mutta päättyivät aivan rauhallisesti.





Päivänsankarille ja toisen päivän sankarille tarjoiltiin parasta herkkua, jauhelihaa suoraan lihatiskiltä.









Kylläpä meillä oli kaikilla niin mukavaa!