maanantai 26. joulukuuta 2016

Takaisin kotona!



Ämpättiinpä itsemme juuri vilkkaimman paluuliikenteen joukkoon, kun lähdimme ajamaan kotia kohti. Kotimatkalla kuunneltiin radiosta liikenneselostuksia, ja kävi ilmi, että tämän vuoden paluuliikenne oli aikaisempia vuosia hieman myöhäisempi ja johtui ilmeisesti siitä, että ihmiset yrittivät viivyttää matkaan lähtöä huonon kelin vuoksi. Me emme yrittäneet taktikoida: heräsimme myöhään ja saimme raahattua itsemme jalkeille juuri siihen aikaan kun kaikki muutkin olivat liikkeellä. Matkalla ajettiin kahden aivan tuoreen ulos- ja peräänajon ohi; pimeän, huonokelisen ja ruuhkaisan ajon jälkeen on erityisen onnekasta päästä ehjänä kotiin.


Oman kodin tuoksun aistii vasta, kun on ensin vähän aikaa ollut kotoa pois. Olipa hyvä idea siivota koti juuri ennen reissuun lähtöä. Saunakin tuoksuu niin puhtaalta!





Matkalaukkujen purkaminen ja reissupyykin peseminen on taas edessä. Ensimmäisenä purin lahjalaatikon ja kasasin uudet joululahjat hetkeksi senkin päälle hypisteltäviksi.





Tänä jouluna paketeista kääriytyi monenlaista: jotakin toivottua, yllätystä, syötävää, tarpeellista, kirppislöytö ja käsityö. Taika-kupit lautasineen olivat oma toive, ja esitin sen niille, jotka etukäteen erikseen toiveita kysyivät. Olin päättänyt ostaa kupit pois lähtevien Muumien tilalle, mutta päätin vielä odottaa joulun yli ennen kauppaan suuntaamista. Olipa se hyvä päätös! Olisikohan hyvä kahvikuppien määrä kuusi vai kahdeksan?


Muumi-mukien taannoinen kauppa meni ihan mönkään, kun huudon voittanut perui huutonsa: oli kuulemma näpytellyt vahingossa liian suuren summan korotusautomaattiin aivan viime hetkillä, ja heti kun kauppa sulkeutui, sain pahoittelevan puhelun perästä. No vahinkoja tietenkin sattuu ja huutaja oli aidosti pahoillaan, mutta rasittaa silti, että koko kauppa meni nyt aivan puihin. Hyvähän sitä on huutaa vaikka miljoona ja sitten jälkikäteen sanoa, että tarkoittikin oikeasti viittä euroa: siinä samalla tulee rankanneeksi muut huutajat ulos kisasta, ja kakkoseksi jääneellekin jää vähän epäilyttävä maku koko hommasta, kun kysyy, olisiko kiinnostunut solmimaan kaupat huutamallaan summalla. Onko tämä nyt kirous vai kohtalo? Muumeista eroon pääseminen on osoittautumassa niin kinkkiseksi tehtäväksi, että täytyy vallan ajatustaukoa pitää.


12 kommenttia:

  1. Menipäs muumimukijen kauppa tympeäksi. Tosi harmillista tuollainen juttu.
    Toivotaan että saat ne kaupaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tympeä on juuri oikea sana. Uskon kyllä, että oli vahinko korkeimman huudon tekijällekin, mutta höpöksi homma silti meni. Sujuisipa joskus asiat sillä tavalla ongelmitta ja sukkelasti, ettei aina tarvitsisi säätää!

      Poista
  2. Voi mikä harmi noiden Muumien kanssa. Hyvä, että pääsitte ehjinä kotiin.
    Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vähän vääntöä ja säätämistä tämä nyt on! No onneksi pikku juttu kuitenkin, jos miettii isoa skaalaa ja kaikkia niitä asioita jotka voisivat olla huonosti :D Vaikka toivoisin silti sellaista sujuvuutta arkisiin asioihin, ettei joka asian kanssa tarvitsisi vängätä!

      Mukavaa viimeistä viikkoa sinullekin! Kohti uutta vuotta!

      Poista
  3. Harmi, että Muumi-mukien myynti on mennyt noin hankalaksi. Mua puolestaan harmittaa, että en lähtenyt huutamaan yhtä mukiasi (talvimuki, missä ollaan lumilyhdyn äärellä), koska pelkäsin, että kisasta tulee liian kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Kävin oikein tarkistamassa, eikä koko ilmoitusta ollut avattu kuin kahdeksan kertaa! Yksi muki meni vain kaupaksi silloin kun yritin myydä niitä yksittäin. Settinä myyminen olisi minun kannaltani toki helpointa, kun postittaminen on niin rasittavaa puuhaa, etenkin särkyvien tavaroiden osalta siis.

      Poista
  4. Kodin siivoaminen ennen reissuun lähtöä on kyllä hyvä idea, koska onhan se nyt ihanaa palata reissusta rähjääntyneenä siistiin kotiin.

    Voi harmi, että tuo muumimukikauppa tuolla tavalla peruuntui... Nuo nettikirpparit yms. ovat toisaalta tosi käteviä, mutta ihan tavallisessa kirpparissakin on puolensa. Sain kesällä myytyä fb-kirpparilla ihan kivasti sellaisia vähän hinnakkaampia juttuja, mutta jotenkin en tykkää siitä kotona päivystämisestä sitä odotellen, milloin kukakin tulee jonkun esineen hakemaan. Hyviä kauppakumppaneita minulla silti oli, ei siinä. Torissa ja huutonetissä se pakettien lähettely on taas sitten oma hommansa. Pääasia kuitenkin on se, että tavara löytää uuden hyvän kodin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Ja miten ihana, kun on tyhjentänyt jääkaapin kaukaa viisaasti sellaisesta tavarasta, joka reissun aikana menisi pilalle. Hyvä emäntä -pisteitä saa siitä ainakin sata :)

      Mulla olis nyt sellaista pientä tilua ja lilua jonka oikea myyntiosoite olisi perinteinen kirpputori. Niin kuin ne vanhat cd:t, joista päätin viimein luopua. Muutamat kivat lastenlevyt vein siskontytölle, yhden annoin jo aiemmin tutulle pienelle pojalle, lopuilla ei ole mitään arvoa. Kaiken musiikin saa kuitenkin netistä, eikä meillä cd:itä kuunnella enää ollenkaan. On siitä peruskirpparista kuitenkin vaivaa ja viikkovuokrakin sen verran, että aika monta euron juttua saa myydä, että saa sen katettua.

      Mutta totta tuokin, että noutoaikojen sopimisestakin on oma vaivansa! Pahimmillaan viime nettimyynneissä sovin yhdelle päivälle yhdeksän noutoa ja vain kolme saapui paikalle! Osa siirsi aikaa, osa perui kokonaan, osasta ei vain enää kuulunut. Kaikkein ikävintä on sellainen, että on jo antanut oman kotiosoitteensa vieraalle, eikä hänestä sitten enää kuulukaan. Tulee tosi ikävä olo, vähän niin kuin kalasteltaisiin tietoja (vaikka siitä ei varmasti ole kyse; nettikirppareiden perusolemukseen vain kuuluu tuollainen tympeä kenkkuilu). Erityisen paljon ohareita tulee silloin, kun myy jotakin toooosi halvalla tai tarjoaa ilmaiseksi. Sitä rulijanssia ei jaksa kukaan :D

      Poista
  5. Itse pakkasin muumimukin laatikkoon ja vein ladon vintille. Muovilaatikossa, jokainen mukis silkkipaperiin käärittynä.
    Ny käytössä ruusumukeja.
    Itse en raski, halua muumejani myydä. Toisaalta olen niihin kyllästynyt.

    Eikös sullakin nyt ole mukeille vinttikomerossa tilaa? Ihan ajatuksena vaan heitän.

    t:mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ollut pitkään kyse raaskimisesta, vaikka sama kyllästys vaivaa! Voisihan ne toki varastoon viedä nätisti pakattuna ja sitten kymmenen vuoden päästä yllättyä, miten kivoja kippoja löytyy jemmasta. Toisaalta tuo muutama satanenkin on ihan kiva raha, ja vaihtaisin mukit siihen mielelläni. Meillä on kellari surkeassa käyttökunnossa: laatikoita on pinossa niin, että tavaraa on vaikea ottaa käyttöön. Sitä alimmaista laatikkoa ei kukaan jaksa ruveta mylläämään esiin. Haaveilen siitä, että tavaraa olisi niin hillitysti ja se olisi niin hyvin järjestelty, että kaikkea voisi käyttää vaivatta.

      Poista
  6. eikö se muumimukeista vahinkotarjouksen tekijä nyt sitten suostu tekemään kauppoja vähän alhaisemmalla hinnalla? Itsellä kävi yhden harvinaisemman kanssa vähän samantyylinen juttu. Viimeinen huuto oli nollahuutajalta, jolta koskaan en saanut vastausta. Kun otin yhteyttä toiseksi jääneeseen, ei sieltäkään mitään... huomasin, että tällä kakkoseksi jääneellä oli toisessakin kohteessa saman "haamuhuutajan" kakkossija. Siinä taisi olla kyse siitä, että tyyppi halusikin perua, joten käytti omaa "haamuhuutajaansa", näin ei itselle tule negapalautetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän ehdottaa alhaisempaa hintaa, mutta ei se minusta sillä tavalla oikein mene. Liian korkealla tarjouksella on rankattu kaikki muut huutajat kisasta, ja on rasittava ajatus, että ensin huudetaan ja sitten vasta aletaan keskustella hinnasta. Kaupassa oli kuitenkin yhteensä neljä eri huutajaa, ja varmaan sivusta seuraajia (kohdetta oli katsottu 550 kertaa), jotka olisivat saattaneet tarjota alhaisempaa hintaa.

      Näissä oli ensimmäinen huuto 200 euroa, neljä huutajaa ja hinta nousi lopulta 355 euroon. Toiseksi tulleen huuto on ollut 350 euroa. Varsinainen huutokisa käytiin noiden kahden viimeisen huutajan välillä viime hetkillä: huudon voittajan ensimmäinen huuto on ollut 261 euroa. Jos olisin tuo toiseksi tullut, joka huusi 350 euroa, ajattelisin, että voittohuutaja on ollut joku kaveri, jonka tehtävänä oli nostaa hintaa ja oikea summa olisi se hinta, joka on ollut ennen tuon voittohuutajan osallistumista.

      Mukit ovat kaapissa ja minä jatkan mököttämistä. Eihän tästä mitään tule!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!