lauantai 31. joulukuuta 2016

Sininenhän siitä sitten tuli!



Vanhan kustavilaisen ruokapöydän uusi sininen maali nostatti kauhun tunteita aina viime hetkiin saakka. Koukeroiselle pinnalle pystyi laittamaan vain ohuen maalikerroksen kerrallaan, ja alta puskeva valkoinen vääristi sävyä viimeiseen kerrokseen saakka. Pohjamaalin jälkeen vaati neljä kerrosta, että valkoinen saatiin peittoon! Sävy ei kyllä minusta aivan vastaa mallitilkun väriä. Onneksi pahimmat violettivivahteet eivät enää paista läpi, ja onneksi muu ympäristö taltuttaa sitä pelättyä lastentarhafiilistä.


Ihan uskomatonta on, miten väri vaihtelee valosta, kulmasta ja ympärillä olevista tavaroista riippuen! Ikkunan puolelta sävy on selkeästi sininen, mutta varjon puolelta ovelta katsottaessa pöytä näyttää melkein mustalta. Minusta mustien tuolien kanssa väri asettuu tietyllä tapaa uomiinsa, näyttää mustan rinnalla asiallisemmalta ja ryhdikkäämmältä. Ihme juttu!








Ihan viime hetkiin saakka olin sitä mieltä, että mönkään meni ja parvekkeelta alas koko pöytä. Sitten kun kokeilee vähän valkoista lautasta pintaa vasten niin näyttääkin jo ihan eriltä, suorastaan syötävältä!


Onhan se sininen tietysti sellainen väri, että varmemmin siihen kyllästyy kuin mustaan. Mutta mitäpä tuosta; jos niin kovin kyllästyy, että täytyy maalata uusiksi, niin sitten ei auta kuin maalata! Ihan mukava näitä värikokeiluja on tehdä. Joskus onnistuu ja joskus ei! Tästä pöydästä tuli kyllä meidän mielestä ihan kiva!

8 kommenttia:

  1. Siitä tuli hieno! Ja maaliahan tuo vain on, helppo laittaa uusiksi jos alkaa kyllästyttää. Jännä miten paljon vaikutusta värillä onkaan, epäperinteinen värivalinta tekee pöydästä modernin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Toisinaan maali on vain maalia, ja pöytäpinta onneksi oli niin kulunut, ettei harmittanut vedellä alkuperäistä maalia piiloon.

      Poista
  2. Hieno on! :)

    Kai muuten tiesit, että pohjamaalinkin voi sävyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tiesin tämän, ja ensimmäistä kertaa käytin sävytettyä pohjamaalia syksyllä, kun maalasin pienen vanhan lasivitriinin mustaksi. Sävytetty pohjamaali on ehkä paras keksintö ikinä, ja se nopeuttaa maalaamista tosi paljon. Väristä tulee heti tasaisempi, eikä tarvita niin monta pintamaalikerrosta.

      Toisaalta sitten taas sävytetty pohjamaali käy tasan siihen kalusteeseen, johon se on ostettu. Jos haluaa maalata välistä oranssia ja välistä vihreää, pitäisi jokaiselle värille ostaa aina oma maalipurkki (eli kallista ja niitä törppöjä jäisi sitten kaappiin tuplasti nykyistä enemmän). Tästä sävystä maalimyyjä sanoi heti, ettei pohjamaalia voi sävyttää (se ei kyllä ollut edes aikomukseni). Ehkä olisi tarvinnut olla isompi purkki, että olisi voinut?

      Poista
  3. Apua! Rohkea veto tosiaan, mutta mä jättäisin isot maalipinnat hillityimmille väreille ja koristelisin värillisillä astioilla, tekstiileillä ym. kotia. Mut kukin tyylillään. Odottelemaan jään, koska pöytä vaihtaa taas väriä.

    NM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat tavat on oikein hyviä! :) Minusta on kiva yhdistellä eri värejä, mutta totta kai kyllästys on sitten ongelmana. Katsotaan, kauanko innostus siniseen kestää!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!