lauantai 17. joulukuuta 2016

Huoltopäivä ja katsaus jemmalootiin



Tänään kaivettiin esiin työkalupakki, varalamppulaatikko ja parit jouluvalot ja ruvettiin pojan kanssa hommiin! Jostain syystä valaisimet ovat sellaisia, että kun yhdestä valaisimesta poksahtaa hehku, toinen valaisin toisessa paikkaa kokee suurta sympatiaa ja hajoaa sekin. Kun vähän joka puolella on tarpeeksi palaneita hehkuja, täytyy käydä kaupan kautta ja pitää oikea lampunvaihtopäivä. 


Joskus valittelin lamppuosaston myyjälle, että halogeenilamput poksuvat tuon tuosta. Sain mainion vinkin, jota on sen jälkeen noudatettu prikulleen, ja joka todellakin on vaikuttanut hehkujen käyttöikään: hehkut kannattaa vaihtaa hanskat kädessä, ettei ihorasva tartu, koska se saa lampun kuumenemaan ja siten poksahtamaan ennen aikojaan. Mieluusti vaihdetaan monilamppuisten valaisinten kaikki hehkut yhtä aikaa uusiin, että ne ovat saman ikäisiä ja rasittuvat yhtä paljon: jos siis neliosaisesta valaisimesta on palanut yksi, kaikki vaihdetaan uusiksi. Loput kolme käytössä ollutta laitetaan jemmaan odottelemaan muiden poksumista ja sitten voi vaihtaa seuraavan palaneen lampun tilalle sellaisen, joka on jo ollut käytössä. Block-valaisin poksuttelee lamppuaan huolenpidosta viis veisaamatta, mutta muuten huolella vaihdetut lamput kestävät kyllä käytössä vuosia. 


Edellisen kodin naapurin sedän nikkaroima puinen tähti saatiin ikkunaan, kun ensin ruuvailtiin puuosat auki ja vaihdettiin palanut hehku. On se nätti!





Romujen raivausrintamallakin on taas pikkuisen edistytty: kannoin varastosta miehen vihoviimeistä rompetta karsinnan alle ja heitin kolme isoa elokuvakehystä roskiin. Vielä jäi pieni rytöläjä mietintämyssyn alle, mutta ah ihanaa kun tuli taas ilmaa hengittää. Lähtökohtaan nähden jäljelle jäänyt kasa on niin pieni, että tuskin silmä sitä erottaa. Kasa näkyy tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa keskellä.





Muutakin ilakoimisen aihetta löytyy romusaralta: tajusin vasta, että vajaa puolitoista vuotta sitten aloitettu ankarampi tavarasta irtautuminen on tuottanut tulosta. Tuolloin meillä oli vielä paljon sellaista tavaraa, jota säästeltiin ja jemmailtiin: kynttilöitä, söpöjä vihkoja ja kirjoja, servettejä ja sen sellaista. Sievät vihkot ja kirjaset, joihin ei malttanut koskeakaan, otettiin arkiseen ostoslistatyyppiseen käyttöön. Samoin servettejä ja kynttilöitä on alettu käyttää tuhlailematta mutta aktiivisesti pois. Tärkeintä on tietysti ollut, ettei ole enää ostanut uusia vihkoja, servettejä ja kynttilöitä kaappeja rasittamaan, ja näin puolentoista vuoden päästä pinot alkavat selvästi pienentyä.


Kynttilämäärä elokuussa 2015 näytti tältä (niitä oli 16 kilogrammaa):




Servettejä ja muuta kertakäyttökamaa oli syyskuussa 2015 ihan holtittomasti:





Ja nyt nuo kaikki mahtuvat alla oleviin kahteen lootaan! Ihan kaikki loput servetit ovat kuvassa etualalla: tänä aikana olen ostanut ainoastaan yhden uuden paketin, josta siitäkin on enää muutama jäljellä. (Tuikut muuten ovat toisaalla; ne ovat sellaista tavaraa, jota meilllä säännöllisesti kuluu eikä ole koskaan mitenkään jemmailtu.)


Kertisastiat kuluvat hitaasti ja pillejä taitaa olla loppuelämän tarpeiksi, mutta muuten näyttää mukavalta.

 



Joulunalusajan viimeiset neuletyöt ovat käsillä. Viikko enää aikaa, mutta vielä ehtii! Manu makoilee omalla paikallaan lampaantaljan päällä, se kun niin tykkää pehmoisista asioista. Meillä kävi joku aika sitten kylässä kaksivuotias lapsi, joka ilahtui taljasta: "viiiillakoira", lapsi sanoi. Se kuulosti jotenkin kauhean brutaalilta, ja yritin selittää, että kyseessä on lampaantalja, siis lammaseläin. Se alkoi kuulostaa omaankin korvaan niin oudolta, eikä lapsi muutenkaan hyväksynyt selitystä, joten katsoin, ettei asiaa tarvitse sen enempää vatvoa.





Sellaisen ajatuksen sain päähäni, että kenkälootasta voisi olla mahdollista tehdä koirien koppi. Toki tuo valtava mötikkä on mainio säilytyskaluste (sen sisällä on kankaita ja ompelutarvikkeita), mutta jos saisi jostakin muualta nipistettyä sen verran tilaa, että laatikon saisi tyhjäksi, päihin voisi sahata oviaukot, että koirat pääsisivät lootan sisälle. Jos menee sahaamaan, laatikkoa ei tietenkään sen jälkeen saa enää sahaamattomaksi.  Elmo haluaa kyllä olla sellaisilla paikoilla, joista se pääsee tarkkailemaan ympäristöään, mutta Manu tykkää tunkea pieniin, turvallisiin koloihin. Toisaalta koirilla on rasittava tyyli hylkiä kaikkea sellaista, joka on niitä varten järjestetty. Jospa ne eivät edes suostuisi astumaan sisälle? Olisikohan tämä hyvä vai huono idea?


10 kommenttia:

  1. En lähtisi tekemään kenkälootasta koirankoppia, myy ennemmin pois ja osta sillä rahalla tilalle pöytä josta tykkäät:) ikävä jos koirat eivät siinä viihdykkään ja sinulla nököttää nurkassa iso koirankoppi turhanpanttina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä hyvä ja vähän surkeakin huomio: olisi kyllä aika rasittavaa, jos koirat eivät sitten huolisi sahailtua laatikkoa ja meillä olisi vain jättimäinen kuutio olohuoneessa tyhjänpanttina! Mutta jos Manukin siitä intoutuisi, minusta olisi kauhean kiva, että Manulla olisi oma piilopaikka olohuoneen parhaalla paikalla :)

      Poista
  2. Mäkin yhdessä vaiheessa jemmasin kynttilöitä. Ettei vain loppuisi jouluna.
    Viime vuonna poltin kaikki ylimääräiset yksittäiset kynttilät pois. Jopa koristeiset. Nyt sitten olen ostanut taas niitä koristekynttilöitä, ei pitäis kaikkea hävittää :) :)
    Hyvin olet saanut käytettyä jemmojasi, noin munkin pitäis tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla iski aiemmin pihiys kynttilöiden suhteen: jotkut erityiset olivat muka niin hienoja, ettei niitä raaskinut polttaa. Siis ihan tavallisia kynttilöitä joita todellakin saa mistä tahansa huoltoasemalta, jos yhtäkkiä pääsisi loppumaan! Toki niitä nyt jonkin verran voi olla jemmassa, mutta josko niitä lopulta olisi sen verran, ettei tarvitse laatikkoa ollenkaan :) Ostaa sitten sitä mukaa kun loppuvat! Enemmän niistä on harmia kuin iloa säästeltyinä.

      Poista
  3. Suosittelen vaihtamaan halogeenit ledeihin, ei poksahtele sen jälkeen, ainakaan niin usein ja sähköä säästyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteisessä meillä on sellainen kirkas neljän valon halogeenilamppu, muissa valaisimissa on sellaiset nykyaikaiset hehkut. Onkohan ne nyt ledejä? Kartellin Bourgie on jo monen monta vuotta vanha, ja siihen ei ole kyllä tarvinnut monta kertaa vaihtaa lamppuja. Samoin Kartellin Fly, johon ei ole koskaan tarvinnut vaihtaa hehkua, ja on se ainakin viisi vuotta vanha.

      Block on tosiaan sellainen, että ihan riippumatta lampunvaihtotyylistä uuninlamppu palaa aina silloin tällöin. Sen saa varmasti vaihtaa monta kertaa vuodessa.

      Poista
  4. Tuo lootasta koirankopiksi kuullostaa hauskalta idikseltä....meillä Väinö on kans sellanen,et haluaa itse valita nukkumapaikkansa eli mun sängyn,mä nukahdan usein sohvalle telkkaa katsoessani(mullon semmonen levitettävä ),herra koiruus löytyy aamulla sängystä ja on pedannu kaikki koristetyynyt lattialle :)Muuttaessani tähän asuntoon makkarissa olis ollu täydellinen paikka hänelle,mutta kiukkupäissään hän petasi niin kauan,että patjan
    keskellä oli ammottava reikä,siis ei ilmeisesti ollut hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Mitähän koira ajattelee? Emäntä joutaa nukkua sohvalla, sänky on minun :) Minusta pehmeälle paikalle hakeutuva koira on hirveän symppis. Manukin on itse yhtä karvaa ja pörröä; luulisi, että se itsessään toimii tyynynä mihin vain päättää mennäkin, mutta silti se on erityisen mieltynyt lampaantaljaan.

      Meilläkin näkyy olevan koiran varsinaisesta, käsin nikkaroidusta pedistä pehmikkeet pedattu lattialle. Jos minä olisin koira, nukkuisin mielummin hienolla omalla pedillä kuin jossakin vaatemytyn päällä.

      Poista
  5. ps,kiitos lamppuvinkeistä ja toi sun karsimisprojekti,vaikkakin on ollu ankara,onneks olkoon ja oon itsekin saanu virtaa samaan ikuisuusprojektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä lamppuvinkistä! Se on varmasti sellainen asia, ettei itsellä tule mieleenkään, jos on tottunut tekemään toisella tapaa. Meillä kyllä tosiaan lamput kestää nyt paljon kauemmin, kun ne vaihdetaan oikealla tavalla.

      Kiva kuulla, että karsimisprojekti kiinnostaa :) Tsemppiä sulle karsintaan! Se on yhtä aikaa rasittavaa ja mukavaa hommaa!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!