maanantai 21. marraskuuta 2016

Valoa pimeyteen



Syysihmiset: myöntäkää, te teeskentelette. Kukaan ei voi rehellisin ja vilpittömin mielin väittää, että tykkää tästä vuodenajasta. Tänäänkin on ollut pimeää ihan koko päivän aamusta saakka, kunnes se varsinainen, oikea pimeä laskeutui. Ulkona on sateista, märkää ja pimeää.


Omat aivot vaipuvat näillä syksyn masennuskeleillä johonkin uuuuuuuu tuutilullaa -tilaan. Oikeasti minun olisi kuulunut syntyä jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen maahan, mutta ehkä tämä kärsimys on rangaistus jostakin, mitä olen tehnyt tai tulen joskus vielä tekemään. Niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, huuletkin alkavat oireilla heti, kun ilmat kylmenevät. Jos lapsena pystyin aamulla haistamaan, että nyt on satanut ensilumi, tunnen nykyään kylmyyden huulista. Ensin vähän kiristää, ja sitten on jo myöhäistä: armottomasta rasvauksesta, kuorinnasta ja desinfioinnista huolimatta huulet menevät avohaavoille suupielestä toiseen, sieltä sisäpuolelta josta ei voi edes rasvata. Kirvelee niin, että vesi valuu silmistä ja on pakko ottaa särkylääkettä. Huulten takia! Kaikki markettirasvat ja apteekin Bevitat ja Bepanthenit on todellakin kokeiltu. Farmaseutti kehotti rasvaamaan huulia oikein usein. En ole varma, muistinko kiittää neuvosta. Yön pimeinä tunteina, kun ei saa kipeiden huulten takia edes nukuttua, tulee googletettua vaihtoehtoja. Ja jos rupeaa eri sairauksia googlettamaan, sen tietää, että vastauksena on 98 prosentin todennäköisyydellä joku kuolemaan johtava, vakava ja harvinainen tauti. Sairaanhoitajaystäväni mukaan diagnoosini on hyvin todennäköisesti "rohtuneet huulet", mutta en kyllä tiedä ketään, joka huulten takia kokisi tämmöistä kohtuutonta kärsimystä. Vihaan syksyä.


Juuri ja juuri sain tänään napsittua kuvia lapsen huoneesta ennen kuin totaalinen pimeys taas iski. Lapsen huoneessa on saatu porattua paikoilleen pieni 60-lukuinen seinähylly ja vanha punainen seinävalaisin. Tuo virkattu söpö pyöreä tyyny on uusi kolmen euron kirppislöytö. Tahmatassu, kettu ja nenätön Pertti pitävät sille seuraa.





Nyt kun on elänyt kaaoksen keskellä niin pitkään kuin ihmismuisti jaksaa pinnistellä, tuntuu tosi mahtavalta, kun saa aivan pieniä toiminnallisia juttuja käyttöön. Valaisimet ovat tietenkin tällä saralla ykkössijalla, ja tämäkin punainen seinälamppu on kokoaan suurempi ilo.











Pari myymieni huonekalujen huutokauppaa on vielä kesken, eikä uutta pyöreää ruokapöytää ole vielä löytynyt. Joudutaankohan ihan hunningolle vai kuinka käy?


21 kommenttia:

  1. Vaikka syksyn pimeys ei kummemmin mielialaani vaikutakaan, niin onhan tällainen märkä syksy aika kenkku. Aikaisin pimenevät illat ovat minulle hyvä tekosyy kääriytyä vilttiin ja vaipua sohvan koloon... :P Bloggaamiseen tämä pimeys kyllä vaikuttaa erittäin negatiivisesti, koska kunnon kuvia on ihan mahdotonta saada hämärässä!

    Jos et ole moista vielä kokeillut, niin suosittelen etsimään jostain käsiin Forever-merkin Aloe lips-huulirasvaa. Aina jos palaan käyttämään jotain perus markettirasvaa, muistan miksi tätä aloehuulirasvaa rakastan. Saatavuus on hieman hankala, kun tuota myydään tietääkseni vain verkostomarkkinointina (vai mikä sen systeemin nimi nyt onkaan), mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Jos olen ymmärtänyt oikein, ei tuo tuote sisällä sitä vettä, joka haihtuessaan tekee huulet entistäkin rohtuneemmiksi ja kivisteleviksi. Itselläni huulet eivät oikuttele enää laisinkaan pakkasillakaan, kun taas rystyset ovat pahimmillaan ihan haavoilla kylmyydestä ja kuivuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kenkkua! Ne muutamat lumiset päivät oli aivan ihania. Vaikka palelenkin koko ajan, niin mielummin tallustan pakkasella huopikkailla kuin tihkusateessa lätäköissä. Toinen kumpparikin vuotaa, menee aina sukka märäksi. Ja koirat on ihan kurassa joka pissalenkin jälkeen.

      Kuvaaminen on kyllä vaikeaa hämärässä, ja kuvista tulee pimeällä ihan keltaisia. Olen nyt vihdoin ruvennut käyttämään jalustaa (meillä on aina ollut jalusta, mutta sen käyttö vain tuntuu niin kankealta), mutta ei sekään niihin sävyihin auta.

      Voisinpa kokeilla tuota vinkkaamasi huulirasvaa! Apteekin myyjä kehui Bevitaa, jonka pitäisi estää ihon oman kosteuden haihtumista, mutta aika laihat on tulokset (tai sitten olisi vielä jotenkin tosi paljon kuivempaa ilman tuota rasvaa, en tiedä miten se olisi mahdollista). Ensimmäisen kerran huulet rohtui pahasti joskus teini-ikäisenä, mutta vasta ehkä vuosi sitten se on mennyt sillä tavalla pahaksi, että iho rikkoutuu avohaavalle, suupielestä toiseen. Näytän ihan Jokerilta. Ja annapa olla, jos vielä tulee nuha ja joutuu niistämään: vaikka joka niistämisen jälkeen rasvaa (on pakko!), paperi kuivattaa ihon niin, että seuraava viikko menee taas iho auki.


      Mulla on varmaan kuiva ihotyyppi, ja käsiongelmakin tuttu. Jaloille riittää rasvaus suihkun jälkeen, mutta kädet menevät useinkin verille. Tosin pesen käsiä koko ajan, eli sekin vaikuttaa. Käsien kanssa kyllä pärjää, huulien kanssa huonosti.

      Poista
    2. Tarvitset kankaisia nenäliinoja. Sitten ei nenä rohdu!

      Poista
    3. Olen aina miettinyt, miten niitä kankaisia nenäliinoja käytetään. Sehän menee yhdestä niistämisestä täyteen?

      Joissain nenäliinoissa on lisättynä jotakin rasvaa tai aloe veraa tai semmoista. Niistä on ollut minimaalinen apu. Nenän rohtuminen ei niinkään haittaa, mutta se paperi kuivattaa samalla huulia. Eli jos on ensin nuha, tietää satavarmasti, että seuraavaksi koittaa huulivamma.

      Poista
  2. Mä niin samaistun tähän koko kirjoitukseen, mutta mulla hajoaa huulten sijaan kädet. Lähes joka sormessa on jonkinlainen "halkeama" ja pahimmillaan laastaroin puolet sormista. Mä vihaan pimeyttä, kylmyyttä ja liukkautta niin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on kuivat kädet, mutta ne ei mene ollenkaan niin pahoiksi kuin huulet. Haavoilla oleva iho on kyllä kipeä, ja jos kädet on kipeät, on tosi vaikea tehdä mitään :( Oletko kokeillut rasvata kädet yöksi niin, että laittaa puuvillahansikkaat käteen? Jotkut kai hoitaa sillä tapaa käsiään.

      Liukkauden unohdin mainita, onneksi huomasit sen lisätä. Ei riitä, että kaikki on jo valmiiksi huonosti, mutta pitää vielä olla liukasta. Saa töpötellä niin kuin 90-vuotias mummo.

      Maaliskuussa helpottaa.

      Poista
  3. Syksy on ihanaa aikaa!Minä olen aina pitänyt pimeästä ja märästä syksystä :) Täytyy kyllä sanoa että toista näin 'syyspimeä' ihmistä en ole tavannut...usko tai älä mutta minusta tälläiset eivaloakokopäivänä-päivät jotenkin turvallisia ja lohduttavia!Ja sun blogisi on ihana, täytyy joka päivä käydä kurkkaamassa kuulumisia ♥♥ Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksen tasolla voin ymmärtää tuon turvallisen ja lohduttavan pimeän, mutta kyllä siihenkin vähän joutuu pinnistelemään. En ole ikinä ollut aamuihmisiä, ja varsinkin kaamoksen aikaan herääminen on ihan tuskaa. Koiratkin tietää olla hötkyilemättä, kun tajuavat ensimmäisestä herätysäänestä, ettei tuo tuosta ole nousemassa.

      Jos nyt jotenkin voin ymmärtää, että joku tykkää pimeästä, niin tuota märkyyttä on kyllä vaikea käsittää. Jos menee pihalle, tihkuttaa naamalle ja takki kastuu. Siitä tulee vain pahalle tuulelle. Jos sinulla on tähän vinkkiä, niin kerro :)) Olisin mielelläni positiivinen ihminen ja alkaisin tykätä syksystä.

      Kiitos mukavasta kommentista ja ihanista kehuista :)

      Poista
    2. Huulirasvoista on minullekin tullut suupieliin ensin pieniä rakkuloita, joista tulee haavoja. Niistä pääsee lopettamalla huulirasvan käytön. Apteekin tädin tehtävä on kasvattaa apteekkarin voittoja, ei murehtia asiakkaan huulia. Huulirasva kannattaa ostaa luonnonkosmetiikan valikoimasta, mahdollisimman vähän eri aineita sisältävä. Eikä sitä oikeastaan tarvitse kuin hyvin vähän, jos lainkaan.

      Poista
  4. Olin ennen ihminen, jota tuleva marraskuu kävi ahdistamaan jo elokuussa. "Syksyihmiseksi" on ollut pakko aktiivisesti opetella, aillä huomasin elämän olevan aivan liian lyhyt vain kesäisin elettäväksi.
    Ja oikeasti, kauniit hetket löytyy ihan jokaisesta vuodenajasta.
    Syksyn kaunis ruska ja kotimaiset omenat. Sieniretki ja ensimmäinen kynttilä.

    Ei talvellakaan aina aurinko paista koskemattomaan hankeen, eikä kesällä ole suinkaan joka päivä sellainen keli, jotta voisi t-paidassa ulos lähteä. Silti me muistelemme kesässä vain niitä kauniita hetkiä, rantapäiviä tai valoisia öitä.
    Vuodenaika on asennekysymys, joka on mahdollista myös opetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän postaukseen tuli muutama tämmöinen positiivista syksyä peräänkuuluttava kommmentti. Ajattelin, että huomenna alkaa minun positiivinen elämäni. Ja sitten iski elämä päin pläsiä ja oli kuule kaikkien aikojen surkeimmista surkein päivä! Surkeudessaan ihan koominen niin, että kaverikin nauroi, kun valitin.

      Minä olen oikeasti kevätihminen: silloin on kaikki hyvä edessä ja valon määrä ihan eri kuin kesällä. Olisipa aina kevät! Mutta eihän sille mitään voi, että 9 kuukautta vuodesta on jotakin muuta kuin kevättä. Siihen täytyy sopeutua ja yrittää repiä iloa irti joka päivästä. Syksyllä se on kyllä tosi vaikeaa.

      Poista
  5. Oletko muistanut juoda tarpeeksi vettä? Itse huomaan että jos ei muista juoda sitä muutamaa litraa päivittäin niin iho ja huulet kuivaa todella pahasti varsinkin näin syksyisin. En tietysti tiedä onko tämä enemmänkin ennaltaehkäisevää kuin hoitavaa :/ tsemppiä pimeisiin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmasti ole. Tämäpä oli hyvä huomio! Veden juominen on jotenkin hirveän vaikeaa; se pitää ottaa ihan asiakseen, ettei unohdu.

      Tsemppiä myös sinne! :)

      Poista
  6. Juu, tää pimeys ei ole kivaa, mutta olen tullut samaan tulokseen kuin Veera tuossa edellä, että jos elää vain kesästä, on aikaa aika vähän, ja kun ei siitä kesästäkään koskaan tiedä, paistaako vai sataako... Minähän olen syntynytkin vähän parempiin säihin, mutta minut on tänne loskaan raahattu. No, en nyt ole ihan auringon alle syntynyt, mutta leudompiin säihin kuitenkin. Ei voi valittaa kuitenkaan, koska ilman tätä siirtymää, olisi moni asia toisin. Ja nyt on kaikki aika hyvin.

    Pyöreät pöydät ovat kiven alla! Jouduin tyytymään soikeaan, kun olisin halunnut pyöreän, josta saa jatkettuna soikean... Onnea etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesän varaan ei kannata laskea; kevät on parasta aikaa. Yritän nyt tsempata tämän surkean asenteeni kanssa!

      Ei ole kyllä löytynyt yhtään tuollaista pöytää mitä haetaan! Ja kohta ollaan kokonaan ilman pöytää.

      Poista
  7. Ja vielä unohdin, mitä piti sanoa: tuo teidän pojan huone on kyllä oikea valopilkku tähän pimeään marraskuuhun. Ihanat värit, oikeaa väriterapiaa lapselle, ei pelkoa, että hän kärsisi masennuksesta. Käy äippä useammin fiilistelemässä siellä, jos alkaa synkistää tämä pimeä vuodenaika:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie käynkin siellä aina kurkkaamassa, että on se tapetti vain paikoillaan! :) Sängynpääty sinne pitäisi vielä saada nikkaroitua, ettei tapetti tuhriinnu siltä kohdin, missä seinään nojaillaan.

      Poista
  8. Miulla halkeilee suunpielet jos syön ulkomaisia tomaatteja, niistä pysyn siis kaukana. Joskus sain ihotautilääkäriltä huulivoiteeksi dexan ofta-clora (joka on siis silmiin tarkoitettu ja maistui ihan järkyttävän pahalle!), mutta kun huulet oli ollu auki jo kuukausia ja ns. kaikki oli jo kokeiltu niin tuo kyllä auttoi ja sen pahan muunkin kärsi. Aina vähän kuitenkin livahti suuhunkin, yäk. Tsemiä marraskuuhun ja jouluvaloja tupaan ni kyllä se siitä helpottaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole mitään allergiaa eikä tuo huulien halkeilu johdu mistään ruoka-aineesta.

      Minä painan tuon nimen mieleen! Järkyttävän paha maku kuulostaa ihan hirveältä, eikä ehkä auta enää siinä vaiheessa, jos huulet on jo auki (kun sitä rasvaa on aika vaikea laittaa suun sisäpuolelle, etenkin jos se maistuu tosi pahalta), mutta voisi kokeilla ennakoivasti. Tässä tuli muutama muukin hyvä vinkki!

      Ei ole enää marraskuuta onneksi paljoa jäljellä! Nyt saa alkaa laittaa joulua.

      Poista
  9. Suosittelen myös siirtymistä sertifioidun luonnonkosmetiikan huulirasvoihin, ne sisältävät oikeita öljyjä eivätkä mineraaliöljyskeidaa. Lisäksi sisäinen b-vitamiinikuuri saattaa auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset näistä vinkeistä! Vedenjuomisvinkki oli myös tosi hyvä, ja mietinkin, että voiko olla kyseessä joku vitamiinipuutos. B-vitamiini painettu mieleen!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!