tiistai 15. marraskuuta 2016

Uusia tuulia vanhoista sisustusratkaisuista



Keittiön uusia tuulia miettiessäni olen usein tullut haikailleeksi toiseksi edellisen kodin keittiön sävymaailmaa. Hyvin harvoin käy niin, että jotakin luovuttua tavaraa tai mennyttä sisustusratkaisua jäisi jälkikäteen haikailemaan, mutta tässä keittiössä oli silti jotakin, joka voisi sopia meidän nykyiseenkin keittiöön.


Musta on aika rankka väri seinälle, mutta ryhtiä kaivataan ankeaan ysärihenkiseen tilaan. Eikö tuossa mudan sävyisessä seinässä olisi sitä jotakin? Paukutan päätäni betoniin, kun en ole tajunnut aikaisemmin kirjata värisävyjä ylös blogiin. Täältä ne olisivat helposti tarkistettavissa. Sävyjen kanssa on kuitenkin aika tarkkaa: ei riitä, että menee vähän sinne päin.


Musta pyöreä pöytä, mudan sävyinen seinä, pieniä valkoisia yksityiskohtia ja puunväriset tuolit? Olisiko siinä ideaa? Pyöreän pöydän saisi ilmavammin keskelle lattiaa, ja sitten tulisi samalla vähän sitä kaipaamaani ryhdikästä mustaakin mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin koko seinän maalaamalla.





Alla Tikkurilan 1917, Laasti ja Tuhka. Kauheita päätöksiä!







Vanhasta keittiökuvasta intoutuneena olen päättänyt, että haluan uudelleen mustan ja pyöreän pöydän. Uskon, että tämä asia ei saa perheessämme täyttä kannatusta, mutta olen valmistautunut ajamaan asiani läpi. Harmittelin pyöreästä pöydästä luopumista jo tuolloin nelisen vuotta sitten, mutta edellisen kodin minipieneen keittiöön pöydän mahduttaminen oli sula mahdottomuus. Eikä siinä: pyöreä pöytä on pyöreä pöytä, ja niitä varmaan on maailma pullollansa, jos sellainen päädytään hankkimaan.


Aitan ovi taas oli sellainen juttu, josta luopumista pitkään mietittiin. Nykyiseen kotiin se ei enää sopinut sängynpäädyksi, ja joka toinen päivä ovi oli ehdottomasti kirppiskasassa ja joka toinen päivä ehdottomasti säilytettävissä. Jos nyt melko moni tavara ja kaluste onkin korvattavissa vastaavalla samanlaisella, jos myöhemmin tuleekin katumäpäälle, niin aitan ovi on sen verran uniikki tapaus, ettei toista yhtä hienoa ehkä enää tulisikaan vastaan.





Onneksi meillä on tosi iso parveke, jonne oven saattoi kantaa jäähylle. Nyt keksinkin sille heti kaksi kivaa käyttötarkoitusta! Täytyy vielä katsoa, miten on toteutuksen laita. Tilaa kun on rajoitetusti.


Parvekkeella loikoilee myös mummolareissulla metsästä lapioimani minikuusi, joka on tarkoitus laittaa ruukkuun ja tuoda joulukuussa sisätiloihin. Vähän pelottaa, miten maalaiselämään ja pakkasiin tottonut kuusipuu sopeutuu sisätiloihin ja lämpöön. Pitääkö ruukkuun laittaa lisää multaa vai tykkääkö kuusi kitukasvuisesta maaperästä? Täytyykö puu karaistaa sisälämpöön käyttämällä sitä sisällä vähä kerrallaan niin kuin kesäkukkia keväällä? Vai pitääkö valmistautua siihen, että neulaset tippuvat hyvissä ajoin ennen aattoa.


8 kommenttia:

  1. Tuo mudansävyinen seinä on niin kaunis, tuo lämpöä ja kodikkuutta kivasti.
    Kannatan minäkin mustaa pyöreää pöytää, se sopisi paljon paremmin teidän nykyiseen kotiin kuin se turkoosi nykyinen pöytä.
    Ettei tuo seinän väri ole sama joka oli "oma koti valkoisenen- blogissa vuosia vuosia sitten. Tuntui että hirveän moni maalasi silloin kyseisellä sävyllä. Jos en väärin muista niin siellä blogissa pitäisi olla sävyn koodi. Ainakin sävy hyvin lähellä jos ei peräti sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoitkin tuohon alle toisen kommentin, mutta tätä lukiessa muistin heti, että sävy oli laasti. Mietin sitä nimittäin aikaisemmin olohuoneeseen, kun ihastuin johonkin Tikkurilan maalikuvaan. Laasti tuo vanhan keittiön sävy ei kuitenkaan ole: sävy oli paljon (no "paljon") tummempi ja selkeästi harmaampi.



      Poista
  2. Laittelinkin jo kommenttia, mutta etsin sävyn jota epäilen sen olevan eli olisikohan tuo sävy: laasti x487
    Hyvin paljon samalta näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laasti on tosiaan paljon vaaleampi eikä se taita harmaaseen niin kuin tuossa vanhassa keittiössä.

      Lisäsin tähän postaukseen kolme mallitilkkua: se sävy, jonka valitsin, Laasti ja Tuhka, jota alempi kommentoija ehdottaa. Mulla on näytön sävyt miten sattuu, mutta tällä näytöllä tuo Tuhka näyttäisi lähimmältä vaihtoehdolta.

      Maalikaupan myyjä ehdotti, että ostaisin litran purkin kolmen litran sijasta ja testaisin. Se kuitenkin maksoi melkein saman verran, joten otan nyt riskin! Jos on ihan väärä ja ihan kauhea, katsellaan hetki ja maalataan sitten uudestaan.

      Poista
  3. Minusta taas tuo väri näyttää samalta mitä itselläni on olohuoneen seinässä. Tikkurilan M497 Tuhka. Valo vaikuttaa näyttääkö enemmän harmaalta vai rusehtavalta. Minulla on myös tuo Laastin värimalli ja se on mielestäni paljon vaaleampi, mutta mene ja tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ehdin jo hakea maalin ennen kommenttiasi! Lisäsin postaukseen kolme maalitilkkua: se jonka valitsin, edellisen ehdottama Laasti ja sinun ehdottamasi Tuhka. Sävyt tietysti vaihtelee valon ja ilmansuunnan ja päivän ajan mukaan, enkä tiedä kuinka paljon oma näyttö vääristää, mutta kyllä tuo sinun ehdotus varmasti näistä olisi ollut lähimpänä sitä mitä hain. Rähmä!

      Täytyy nyt toivoa, että tämä minunkin valitsemani sävy olisi edes ihan kiva, vaikka se ei olekaan sama kuin tuo vanha sävy. Tietysti kun lähtee hakemaan jotakin ihan tiettyä, harmittaa, jos onkin vain sinne päin vaikka muuten voisikin olla kiva sävy.

      Poista
  4. tosi kauniit sävyt sekä vanhassa keittiökuvassa, että makuuhuoneen kuvassa, extrakiva tuo musta karvainen rentoutuja tuossa sängyssä :),
    noilla sävyillä e voi mennä pieleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Nyt on seinä maalattu. Ei tullut ihan sellaista kuin ennen, mutta ihan kiva kuitenkin!

      Tuo peitto on äidin kutoma. Siihen jäi koirien tassuista langanvetoja, jotka äiti juuri korjasi. Uskaltaisikohan peiton taas ottaa käyttöön nyt, kun koirat eivät enää saa tulla sängylle? On se Elmo toki vähän rassu, kun ei enää saa tuolla tavalla sängyllä kölliä.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!