keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tavaravirta: marraskuu



Viime kuun lopussa pykäsin pystyyn uuden postaussarjan, Tavaravirran, jonka tarkoituksena on päästä kärryille kodissa sisään ja ulos jylläävästä tavaramäärästä. Meillähän on tavaraa karsittu jo reilusti vuoden (kurkkaa vaikka karsintasiivous-tagin taakse). Vaikka nyt jo pystyy vähän hengittämään, on silti vara vähentää. Joku koukkukin siinä oman kodin raivaamisessa on: vaikka monesti on tuntunut, ettei nyt kyllä enää löydy yhtään turhaa tavaraa, pystyy seuraavana hetkenä ihan vaivatta kasaamaan vaikka minkälaisen pinon joutilasta rompetta. Ihme juttu!


Uudessa kodissa on vähemmän säilytystilaa, ja vaikka kaikki muuttolaatikot onkin vihdoin saatu purettua (paria sälälaatikkoa lukuunottamatta, ne näyttävät tulleen jäädäkseen), täytyy vielä raivata tyhjää tilaa kaappeihin ja varastoon, että saa kaiken toimivasti esille. Se on sellaista puljailua: varastoon täytyy raivata lisää tilaa (haepa J ne pahvilaatikot), että saisi kausitakit pois vähäistä kaappitilaa viemästä. Sitten vasta pääsee pyöräyttämään kaapit parempaan, toimivaan järjestykseen.


Marraskuun viimeinen päivä vetelee viimeisiä henkosiaan, ja on aika katsoa kuukautta taaksepäin. Tässä kuussa kävi selväksi, ettei kaikkia viime kodista mukana tuotuja asioita ollut mahdollista tai mielekästä säilyttää: lähtöpassit nettikirpparilla sai melkoinen läjä pientä sisustustavaraa ja muutama huonekalukin.


LÄHTENEET


Nämä lähtivät marraskuussa:



1. itse ommellut pussukat, 2. itse tuunaillut kynttilänjalat, 3. & 9. pari pärekoria, 4. elefanttipussilakanat, 5. leikkuulauta, 6. retro vaaka, 7. kaksi kovalevyä, joille tapetoin supersankarit, 8. kasa vanhoja palkintolusikoita, 10. kattovalaisimiin asennettavat uppokytkimet, 11. värikäs nojatuoli, 12. hattumuotti, 13. muksun vaatekaapista viisi pieneksi käynyttä paitaa, 14. pitsityynyliinat (näitä taisi olla 5 tai 6), 15. ylijäänyt tapettirulla, 16. pari peltipurkkia, 17. vanha tuoli, 18. sängynpäädyn nikkaroinnista ylijäänyt petarinsuojus, 19. sivupöytä, 20. itse ommellut koirapussukat, 21. lehtikotelot, 22. kaksi kassillista muutossa käytettyjä Ikean kasseja, 23. sininen klaffipöytä, 24. kasa tarpeettomiksi käyneitä varastolootia ja 25. Seikkailu-muki. Lisäksi yhdet risat kengät lensivät roskiin.


Huh, melkoinen lista! Laitoin vihdoin vuosikausien edestakaisen pähkäilyn jälkeen kaikki Muumi-kipot myyntiin, mutta niistä kävi kaupaksi vain yksi ainoa! Ennen myyntipäätöstä selasin mukien listattuja arvoja jollakin sivustolla ja päätin, että rahasta olisi suurempi ilo kuin kipoista. Ilo jäi kyllä lyhytikäiseksi: uudet, huomattavasti alemmat hinnat sai arvioida, kun katsoi, mihin hintaan muut samoja kippoja oikeasti myyvät. Noista hinnoista valitsin haitarin alaskaalan, ja siltikään kipot eivät herättäneet kiinnostusta. Olisiko niin, että Muumien arvokkuus on pelkkää silmänlumetta? Tarjontaa tuntuu olevan enemmän kuin kysyntää.


Muutoin myytävistä jutuista värikäs nojatuoli kirvoitti hirvittävän huutokilvan (kaksitoista huutajaa eli puolet oululaisista sen halusi!). Klaffipöydästä saatiin vain jotakuinkin kolmasosa siitä, mitä nelisen vuotta sitten maksettiin, vaikka luulisi, ettei antiikkikalusteen arvo sillä tapaa laske. Tyytyväinen olen kuitenkin kaupankäyntiin: vain muutamat myyntiin laittamani jutut jäivät käsiin.


SAAPUNEET


Saapuneitten listakin näyttää näin kuvakollaasina melko mittavalta, vaikka tuntuu, ettei juuri mitään uutta ostettu!



1. tuparilahjaksi patalaput ja Kastehelmen kippo, 2. kaulin (aiemmin rikkoontuneen tilalle), 3. päiväpeitto kirpparilta, 4. Kastehelmen kippo kirpparilta, 5. vihreä vanha viltti kirpparilta, 6. maalia seinille (yksi vajaa purkki jäi kaappiin kummittelemaan), 7. vasta kirpparilta, 8. & 14. kuusi valkoista verhoa keittiöön ja olohuoneeseen, 9. joulukuusi metsästä, 10. Saara Hopean kulho Ajattomilta astioilta, 11. muksulle talvikengät ja pipo, mummolta vielä talvitakki, 12. mekko kirpparilta, 13. keittiön pöytä vanhan tilalle, 15. riipus Ajattomilta astioilta, 16. kahdet valjaat kirpparilta (olivat ostoslistalla, mutta toiset olivat liian suuret ja menevät suoraan takaisin kirppiskasaan), 17. neulepuikot ja pari lankaa. Lankavarastoista kului yksi kerä yhteen sukkaan, mutta sitä väriä täytyy ostaa vielä lisää (lankojen kanssa tasapainoilu on mahdotonta), 18. lapselle synttärilahjaksi pari Akkaria ja yksi kirpparilta, 19. leimasinsetti ompeluksia varten, 20. rompetta arvontapalkintona (vihko, kalenteri ja pyörävalo käyttöön; yksi parempi palkinto annetaan eteenpäin joululahjana), 21. kolme miehen kokoelmista puuttuvaa Mad-lehteä kirpparilta ja 22. muutamat lehdet kirpparilta (naistenlehdet menevät lukemisen jälkeen joko takaisin kirpparille tai lehtiroskiin, käsityölehti säilytykseen). Näiden lisäksi pari kangasta omista varastoista muuntautui uudeksi vaatteeksi.


Itselle ostettujen juttujen lisäksi on se aika vuodesta, kun täytyy silmät kiiluen kierrellä kauppoja ja kasvattaa pukin konttia. Meillä on ihan mahdottomat määrät lahjottavia ihmisiä, ja omassa joulukopassa on tällä hetkellä peräti 17 pakettia, kaikki minusta oikein kivoja ja osuvia lahjoja. Joulukortitkin ostin tänä vuonna valmiina, kun ajattelin päästä helpolla.


Vihdoin saatiin marraskuu alta pois ja päästään etiäpäin! Huomenna se alkaa, oikea joulunodotus!


6 kommenttia:

  1. Huippuhieno postaus! Tavaravirrat ovat mielenkiintoisia, ajankuvallisestikin. Pitaakin miettia omaani; toisin joulun alla tuntuu, etta tulevien tavaroiden maara olisi kovin ylijaamainen...

    Kovasti hienoa, etta kierratat tavaraa, jota et enaa tarvi. Vanhat palkintolusikat on mun lemppareita, vaikkei niin tuikitarpeellisiakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on tosi mielenkiintoista lukea toisten ihmisten tavaravirroista! Jotenkin hölmöä! Jokunen vuosi sitten seurasin into piukalla sellaisia kirppisostospostauksia, joissa haalittiin ihan valtavia määriä tavaraa kirppareilta. Nyt miettii enemmänkin, että mihin se kaikki tavara mahtuu: minä haluan, että siivoaminen on mahdollisimman helppoa, enkä pysty enää sietämään sellaisia sommitelmia tai kasoja, joista on ekstravaivaa! Tai että kaapista voi hakea pyyhkeen ilman että joutuu siirtelemään rojua tai saa aikaan sekasorron. Samalla sitä tykkää jännistä tavaroista ja kaipaa vaihtelua. Vaikea yhtälö!

      Lapsi (poika 11 v) on nyt selkeästi alkanut saada erilaisia lahjoja kuin aikaisemmin: ei enää niinkään tavaraa vaan joko lahjakortteja (esimerkiksi Superparkiin tai hampurilaispaikkoihin), rahaa tai muuten kuluvaa tavaraa (synttärilahjaksi kiva joulukalenteri, se muuten unohtui tästä listasta). Pienempänä lelujen määrä oli mahdoton!

      Tosi, tosi vähäinen on se määrä, joka oikeasti menee roskiin. Nyt on kirppiskasassa sellaiset uuden suihkuverhon mukana tulleet suihkuverhonklipsit (meillä oli jo klipsit valmiina tangossa), joista mietin, onko ne roskaa vai meneekö lahjoituskirpparille. Tuollaista epämääräistä sälää tulee aina silloin tällöin vastaan :) Varmaan jossakin päin maailmaa on joku, jolle suihkuverhoklipsut kelpaisivat, mutta eri asia on, kohtaako kysyntä ja tarjonta :D

      Muuten kyllä ehdottomasti suurin osa tavarasta menee joko kaupaksi tai ilmaiseksi. Tässä on esimerkiksi tuo petarinsuojus: se on ihan käyttämätön ja kelpo tavara, mutta viidellä eurolla sitä ei kukaan halunnut. Kun laitoin sen ilmaiseksi, tuli jonoa! Tuollainen on vähän höpsöä: sitä ajattelisi, että jos jonkun tavaran haluaa (jonoksi asti), siitä voisi maksaa muutaman euron. Yritän välttää noita ilmaisjakoja, kun ne vetää puoleensa sellaisia impulsiivivaraajia, jotka innoissaan varailee sitä ja tätä mutta seuraavana hetkenä peruu. Mutta tietenkin pääasia, ettei tarvinnut sitä heittää roskiin!

      Poista
  2. Mä NIIN tykkään näistä sun raivauspostauksista, saan näistä ihan valtavasti inspiraatiota omaan tavaranraivaukseen! Nyt parhaillaan minulla on kirppispöytä vuokralla ja toivon, että joku tavaranhimoinen ihmisjoukko löytäisi juuri ne meidän tavarat... On olemassa mahdollisuus, että kesällä tulisi muutto 400 km:n päähän, joten sekin pitäisi ehkä ottaa huomioon tässä tavaroita läpi käydessä. Olen olevinaan hirveän hyvin raivannut, mutta juurikin kertomallasi tavalla hetken päästä on helppo kasata uusi kasa tarpeetonta tavaraa, huoh... En edes käsitä miten tämä voi olla tällaista, kun minähän olen jo varmaan kolmena vuotena myynyt järjettömät määrät tavaraa pois ja sisääntulevan kaman määrä on varmasti ollut paaaaaljon pienempi... Enkä ole alun perinkään ollut mikään hoarder :D Mun salainen haave on, että seuraavaan kotiin lähtisi ainoastaan ne tavarat, joista tykkään hirveästi. Näinköhän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa oikeasti tosi mukava kuulla! Itsekin näistä vastaavista postauksista tykkään muiden kertomana, mutta jos ei saa mitään palautetta, jää vain miettimään että oliko nyt ihan hölmö juttu. Kiva kuulla, että ainakin joku tykkää!

      Mulla meni viimeksi itsepalvelukirpparilla niin huonosti kaupaksi, että vähän välttelen sitä nykyään (koska se on niin vaivalloista, maksaa vuokrana verrattain paljon ja bensaa kuluu). Nettikirpparilla myynti käy paljon sukkelammin, etenkin jos syntyy sellainen markkinahumu ja tulee jonoa, mutta onhan siitä tosi paljon enemmän vaivaa. Marraskuussa kirppisläjä hupeni kyllä ennätystahtia, ja kirppislootassa on enää ihan muutama tavara. Tässä kuussa pitäisi jaksaa tyhjentää se varasto ja laittaa pois muutamat esillä olevat jutut. Ja ne typerät Muumi-mukit. Mitä niille tekee?

      Tuttuja asioita kyllä kuvailet! Olis kyllä tosi mielenkiintoista nähdä vaikka puolentoista vuoden ajalta se rompemäärä, joka on lähtenyt. Jos se kaikki palaisikin yhtenä yönä takaisin! Huonekalujakin meillä lähti tässä syksyn aikana vaikka kuinka paljon, mutta tuntuu, ettei sitä huomaa ollenkaan. Miten voi olla ylimääräisiä huonekaluja nurkissa??

      Mulla on sama haave, mutta ehkä vähän saa tässä hissutellakin. Katselen nimittäin keittiön vitriinikaappia sillä silmällä, että Kauno-munakupit ja keltaiset Grapponiatkin olisivat joutavia. Eihän sinne jäisi sitten enää mitään. Nyt vähän jäitä hattuun: kyllä sitä ylimääräistä riittää ilman, että ensimmäisenä iskee johonkin spesiaaliin.

      Tsemppiä raivaukseen! :)) Älä tuo myymättä jääneitä kirppistavaroita enää takaisin kotiin!

      Poista
  3. Ymmärrän, että sen nojatuolin olisivat kaikki halunneet! Niin minäkin.

    Mulla on tuo sama fiilis, että en viitsisi millään ottaa kirppispöytää. Netissä ei tarvitse maksaa provikkaa, mutta sitten tulee just se fiilis, että nuo "spesiaalit" vois myydä kun ne menee kaupaksi... Mut ehkä sitten katuu? Haluan myös tilaa ja avaruutta, mutta tykkään kaikista vanhoista tavaroista. Myös askartelutarvikkeita ja käsityöjuttuja on kertynyt paljon. Luovat ja kekseliäät aivot tarvitsevat kotiin avaruutta, mutta keksivät kaikelle jotain käyttöä!

    Jäi kiinnostamaan, miten hyödynnät leimasinta ompelussa?

    Kyselee Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista yhtään sellaista tavaraa, jonka luopumista olisin jälkikäteen harmitellut. Mutta ei tietenkään kannata laittaa pois mitä sattuu: täytyy etukäteen päättää, että juuri tämä ja tämä tavara joutaa mennä. Jos ei ole aivan varma, voi laittaa tavaran kirppiskasaan hautumaan ja antaa itselle vähän aikaa. Jos sen välttämättä haluaa poimia kasasta takaisin, niin sittenhän se kannattaa :)

      Askartelutarvikkeet ja käsityöjutut on tosi pahoja. Ja aina sellaisia, ettei juuri sitä ole omissa varastoissa, mitä tarvisi. Sama olisi pitää omat varastot kaupassa ja hakea vasta sitten, kun on päättänyt jonkun asian tehdä (pois luettuna napit, langat, kovikekankaat ja sen sellaiset, joita aina tarvii). Minun kangasvarastoissa keikkuu paraikaa sellainen tosi pirtsakka ja sinänsä ihan kiva kangas, jonka ostin jokunen vuosi sitten, mutta josta ei enää tee mieli tehdä mitään vaatetta. Maku ja mielipiteet ehtii muuttua ennen kuin saa kaikkia varastoja käytettyä. Ja sitten on vaikea luopua tavarasta, kun miettii, että on alkujaan maksanut siitä niin ja niin paljon. Minun ratkaisu tähän on se, että käsityötavaroiden täytyy mahtua tiettyyn tilaan: jos ne sinne mahtuu, voi olla ihan tyytyväinen, vaikka joukkoon mahtuisi jokunen ei-välttämättömyyskin.

      Tuo leimasin tuli tutuksi Facebookin ompeluryhmässä. Siinä on tuollainen pyöreä muotti, johon kirjaimet saa aseteltua. Sillä saa siis itse tehtyä pyöreän kuvion, vaikka että Handmade by Kirpparikeiju. Ompeluryhmäläiset ovat käyttäneet tuota omien vaatteiden nimikoinnissa. Näyttivät tosi kivoilta! Kolme euroa maksoi tämä setti Tigerissä, ja ajattelin sitä joskus kokeilla :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!