sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Laiska sunnuntai



Aurinko on paistanut viime päivinä kauniisti. Valo näyttää aivan keväiseltä, eikä uskoisi, että ollaan matkalla kohti vuoden pimeintä aikaa. Ihana aurinko ja ensilumi; on tämä ihan eri kuin sateiset, sumuiset kurakelit.


Koirilla on uudessa kodissa uudet säännöt ja sängylle pääsy kielletty. Manu on taipuvampi luonne ja on ottanut kiellon aivan hyvin vastaan (toki sekin hyppii sängylle aina kun silmä välttää, mutta tajuaa lähteä livohkaan heti kun jää kiinni eikä jää rettelöimään). Elmo sen sijaan vastustaa uutta sääntöä ja koettaa taistella sitä vastaan erilaisin taktiikoin, kun jää sängyllä loikoilusta kiinni: toisinaan se tuijottaa uhmakkaasti vastaan ja murisee, toisinaan se vetoaa tunteisiin, matelee viereen, puskee päällä ja yrittää näyttää mahdollisimman somalta ja söpöltä. Joka tapauksessa koirien on ollut pakko keksiä itselleen uusia unipaikkoja, ja vihdoin vanha koiransänkykin on alkanut kelvata.


Manu on tässä vähän epävarma lähestyvästä kamerasta ja nostaa varmuuden vuoksi ketaraa ojoon lepyttelyn merkiksi. Se haluaa viestiä, että on aivan harmiton eikä halua ollenkaan riitaa. Nurkassa laatikoiden takana on Manun oma suojapaikka. Ei se siellä rauhassa saa olla: aina käy joku nuuskuttamassa ja rapsuttamassa uinuvaa koiraa.





Elmo loikoilee tyynyllä keskilattialla. Tässä kohdin se on paremmin perillä maailmanmenosta ja näkee parhaiten joka suuntaan. Jos jotakin erityistä tapahtuu, se pääsee ponnahtamaan liikkeelle ennätysajassa. Elmolla on valtava vastuu meidän lauman turvallisuusasioissa.





Tällä viikolla saatiin vihdoin makuuhuoneen rullakaihdin paikoilleen näkö- ja valosuojaksi. Uudet verhot roikkuvat vielä miten sattuu silittämättöminä ja liian vähillä nipsuilla, mutta silti makuuhuoneen aamutunnelma on mukavan utuinen ja pehmeä.





Auringonvalo saa olohuoneen kellertämään, mutta en silti malttanut olla nappaisematta kuvaa juuri maalatusta seinästä. Jotenkin tulee usein helposti valittua kahdesta sävyvaihtoehdosta tummempi, että muutos olisi mahdollisimman näyttävä ja näkyvä. Tämä harmaa sävy on kuitenkin todella maltillinen ja vaalea, ja se näyttää niiiin hyvältä valkoisia yksityiskohtia vasten. Olipa kiva saada tämäkin nuhjuinen seinä siistiksi.





Pari huonekalua odottaa vielä kasaamistaan ennen kuin saa viimeiset muuttolaatikot purettua. Consu-hylly on vähän hakenut paikkaansa, mutta nyt keksin sille edes jonkinmoisen kolon. Saadaankohan tänään rasittavien asioiden listaa lyhemmäksi vai pitäisikö vain ottaa ihan rennosti!


7 kommenttia:

  1. Meidän koira tekee just samanlailla, nostaa takakoipia noin, hauska tapa.
    Mä voin hyvin kuvitella kuinka on vaikea opettaa etteivät koirat tuu sänkyyn. Meidän aiemmat koirat oppivat sen heti vauvana, mutta tää nykyinen villakoira on tullut heti meidän sänkyyn, ei ihan koko yötä nuku siellä. Se olis mulle vaikeaa opettaa ettei saa tulla, koiralle se olis vielä vaikeampaa.
    Koitahan jaksaa opettaa koirat omiin sänkyihin.
    Meidän Rufus saa tulla sänkyyn sekä sohvalle koska siitä ei lähde karvoja, huoh onneksi !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat on niin kertakaikkisen symppiksiä! :) Ja kaikki ihan omanlaisiaan turrikoita. Se on niin kiva seurata, millä tuulella koira milloinkin on. Elmo on aivan ihana, kun se on tosi onnellinen ja oikein nauraa. Manu on hauska, kun sillä ärsyttää :)

      Ei ne aivan purematta ole nielleet tuota uutta sänkykieltoa. Kiva se olisi pitää koira kainalossa nukkumassa, eikä siitä sotkua tule (näissä on villakoiraa, eivät juuri päästä karvaa), mutta se kaikki muu sotku. Jos saavat luun, menevät sängylle mutustamaan. Muuton alla vanhassa kodissa Elmo kävi pari kertaa oksentamassa sängylle, ja siinä meni kyllä lopullisesti kärsivällisyys (kallis petarikin heitettiin roskiin). Mutta on se meillekin ollut kova paikka olla päästämättä niitä sänkyyn. Kuitenkin puhdas sänky painaa vaakakupissa enemmän.

      Poista
  2. Ihanat hauvelit, toivat hymyn huulille :)

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!