perjantai 21. lokakuuta 2016

Supersankarit seinälle



Joskus milloin lie vuosia sitten netissä surffaillessani silmiin sattui mahdottoman hyvännäköinen lastenhuone, jonka yksi seinä oli tapetoitu supersankaritapetilla. Tapetti unohtui pitkäksi aikaa ja muistui taas mieleen, kun muutto tuli ajankohtaiseksi. Ajattelin, että tähän uuteen kotiin täytyy ehdottomasti saada yksi seinällinen supersankareita. 


Postipaketti ehti tulla jo vanhaan kotiin, ja sitten piti vain malttaa odottaa, että on seinä, joka tapetoida.





Tapetointi on yksi niistä monista asioista, joita en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut. Tokihan se vähän kauhistutti ruveta leikkelemään ja liisteröimään hienoa uutta tapettia, mutta ajattelin, ettei voi olla niin vaikeaa. Ei kai se ole kuin ryhtyä vain; jos lopputuloksesta tulee aivan hirveä, voi kaikessa hiljaisuudessa rapsutella tapettisuirot seinältä pois. Eihän se vaikeaa ollut ollenkaan: liisteriä pintaan, tapetti hetkeksi vetäytymään ja sitten seinälle. Ensimmäisen vuodan alku meni ensin vinkkuraan, mutta sen sai helposti korjattua kohdilleen.








Tapettirullan tai liisteripurkin ohjeissa luki, että tapetti leikataan alkuun reiluun mittaan, jotta liiat voi leikata tarkasti, kun paperi on jo seinällä.  Oma mattoveitseni on tuollainen pennin rämpylä, joka hädin tuskin jaksoi purra paperin läpi. Tapetoidessa vannoin pyhästi, että menisin heti seuraavana hetkenä rautakauppaan ja ostaisin parhaan mahdollisen mattoveitsen. No se mielihalu on jo unohtunut, mutta kyllä se taas mieleen muistuu, kun joutuu tuon rämpylän kanssa taas tappelemaan. Pitäisi olla todella, todella suunnitelmallinen ihminen, että osaisi hankkia tylsiä asioita juuri sinä hetkenä, kun niitä vähiten tarvitsee.





Kun liisteröity tapetti jätetään vettymään, taitoin paperin kaksin kerroin niin, että yläosa oli lyhyempi kuin alaosa. Kun tapettia rupeaa asettelemaan katon rajassa, on helpompi toimia, kun käsillä on avoimena vain pieni pätkä liisteröityä paperia. Jostakin Remontti-Reiskasta kai olen tuon vinkin joskus bongannut.








Valmista tuli! Alkuperäisenä ajatuksenahan oli tapetoida pelkästään kovalevyt taulun tyyliin, mutta ostamani levyt olivat niin väärän mallisia, että koko tapetin mahtipontinen idea olisi haalistunut pilalle. Minusta tämän tapetin kuuluu ehdottomasti olla enemmän korkea kuin leveä; jätinkin seinien reunoille valkoiset suirot, ettei tarvinnut alkaa pätkiä tapettia kesken kuvion ja että värikäs seinä saa vähän valoa ja ryhtiä.


Yksi lukuvalo ja yksi retrohylly täytyy vielä seinälle porailla. Isosta sängynpäädystä jäi sen verran vaneria yli, että joutopalasta saa pojan huoneeseen vielä oman pienen päädyn. Saa nähdä, mitä sitä keksii!


2 kommenttia:

  1. UPEA!! Itsekään en ole koskaan tapetoinut, mutta tämä rohkaisee tulevaisuudessa kokeilemaan. Ei siis liene rakettitiedettä. ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se ihan näpsäkästi sujui ensikertalaiseltakin! En yhtään tiennyt, miltä liisteröity tapetti käsissä tuntuu, ja olisin ajatellut, että se on jotenkin vaikeasti käsiteltävää. Sellaista että joko repeää herkästi tai tarttuu miten sattuu eikä saa enää irti. Ensimmäinen vuota tosiaan meni vinoon, mutta ihan helposti se siitä lähti irti (laitoin uudelleen liisteriä ja pyyhin seinästä tapetin jättämät liisterit). Ei muuta kuin kokeilemaan! Pahimmillaan siinä menee tapettiraha hukkaan mutta parhaimmillaan saa just sellaista kuin haluaa! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!