maanantai 17. lokakuuta 2016

Kurkkaus uuteen kotiin (kilometripostaus!)


Nyt on elämää! Maagisia kykyjä omaava internethemmo kävi tänään paikan päällä rämppäämässä, ja netti saatiin vihdoinkin pitkän odotuksen jälkeen toimimaan. Vika oli kuulemma pistokkeessa, joka oli poistettu käytöstä, mutta ei se minua kiinnosta. Kunhan toimii!


Tasan kaksi viikkoa on kulunut muutosta, eikä vieläkään ole saatu edes kaikkia laatikoita purettua. Koko ajan on jotain vähän keskeneräistä, jotain junnaavaa ja jotain, joka vaatii erityishuomiota aivan ensimmäisenä. Sellainen ketju asioista, että kun ensimmäinen asia ei toimi, toinenkin asia on retuperällä ja sitä kautta ongelmia riittää aina sadanteen asiaan asti.


Muutto sujui sillä tavalla kuin muutot yleensä sujuvat: valtavista odotuksista ja ennakkovalmisteluista huolimatta nyhjättiin vanhan asunnon valaisimia irti vielä yhdeltätoista yöllä. Kauan odotettu uuden kodin ensimmäinen sauna meni aivan harakoille, kun hädin tuskin jaksoimme kiivetä lauteille asti (ja onneksi sieltä lopulta poiskin, ettei sattunut pahasti). Pientä haikeutta oli ilmassa, kun suljettiin ajatuksella vaalitun 50-luvun kodin ovi ja huikattiin heipat Heinäpäälle. Viimeisellä viikolla kaikki asiat olivat viimeisiä: oli viimeinen yö, viimeinen saunavuoro ja viimeinen oven sulkeminen. Sitä seurasi kuitenkin loppumaton jono ensimmäisiä, eikä kahden viikon päästäkään olla vielä saatu kaikkia ensimmäisyyksiä tehtyä. Ensimmäinen yö uudessa sängyssä, ensimmäinen sauna, ensimmäinen vilvoittelu jättisuurella parvekkeella ja sitä rataa.





Uusi koti on pikkuisen vanhaa kotia pienempi: edellinen oli 83-neliöinen ja nykyinen 78.5 neliötä. Tila on ihan eri tapaan jaettu: vanhassa oli vaatehuone mutta ei saunaa. Vanhan asunnon keittiö oli minipieni ja olohuone jättisuuri, täällä toisin päin. Tilanjako on eri ja uudet tilat, sauna ja iso parveke, saavat kodin tuntumaan isommalta, kun on mahdutettu aikaisempaa enemmän toimintoja. Vanhoissa kivitaloissa on tunnelmaa, mutta nyt nautin ehdottomasti hyvästä huoneilmasta (!), keittiön sopivasta työskentelykorkeudesta, erillisestä wc:stä ja suihkusta, tolkuttomasta pistorasioiden määrästä ja tietenkin siitä saunasta.





Tarkoitus oli ihan vain sipaisusiivota koti omaan käyttöön, mutta täällä olikin niin sottaista, että saa juuriharjan kanssa hinkata joka kulman. Niin kuin sillä tavalla sottaista, että vessan lavuaariin on tungettu topspuikkoja ja kylpyhuoneessa vesi nousee huoneen puoleen väliin, kun lattiakaivossa elää kissan kokoinen sotkumöykky. Ikkunoita ei tietenkään ole pesty, mutta se kuulemma on vain sellaista. Tulen kantamaan kaunaa ja kostan tämän aikanaan seuraavalle muuttajalle.


Pikkuisen ottaa pattiin, että edellisessä kodissa pakkeloin olohuoneen seinät mahdollisimman siististi ja maalasin ne takaisin valkoisiksi: täällä ruuvien jättämät reikäongelmat on ratkaistu ronskisti lätkimällä pyöreitä tarroja reikien päälle. Tarrat eivät vastaa käsitystäni siististä seinästä, joten pakkeloimaan vain. Tarkoitus oli maalata parit tehosteseinät, joten siinä kai tuo menee melkein samoilla vaivoilla. (Ei todellakaan mene. Yritän vain esittää seesteistä aikuista, joka tyynesti suhtautuu elämän vastoinkäymisiin.)





Keittiö on aikansa lapsi, mutta kuurauksen jälkeen niin ihanan siisti ja helposti puhtaana pidettävä, etten osaa muuta kaivatakaan. Keittiössä ei tietenkään aivan ihmeitä voi tehdä, mutta katsotaan, mihin pienillä tuunauksilla päästään.




Omat vanhat tavaratkin näyttävät uudessa ympäristössä niin hienoilta. Tähän kattolamppuun olin kyllästynyt ajat sitten, ja nyt se valaisee meidän eteistä aivan niin kuin olisi ihan uusi.





No mutta mitä kuuluu koiranturrikoille? Olen yrittänyt seurata niiden eleitä ja ilmeitä ja yrittää analysoida, mitä ne kaikesta tästä tuumivat. On ehkä vähän huolestuttavaa, että ne eivät näytä olevan koko muutosta moksiskaan. Elmo ehkä alkuun kulki tavallista enemmän kannoilla, yritti olla lähtövalmiina jos taas lähtö koittaisi.


Sänkykielto astui voimaan siitä hetkestä lähtien, kun uuteen kotiin saavuttiin. Ensimmäisenä yönä hätyytin varkain sängylle hiipineet koirat ainakin kuusi kertaa pois (Manulle riitti yksi raju hätyytys muutamaksi päiväksi). Ne ymmärsivät kyllä homman jujun heti, mutta jukuripääsonneina ne uhmaavat kieltoa ja ujuttautuvat sängylle koisimaan silloin, kun luulevat, etteivät jää kiinni. Ja kun jäävät, ottavat jalat alleen ja kipittävät karkuun. Edistyksenä minä tätä silti pidän: koiraton sänky kilpailee luksuksen tasossa samassa sarjassa kuin oma sauna.





Manun kuulumiset eivät ole pelkkää onnea ja hattaraa. Kävi niin, että Manun anaalirauhanen pääsi tulehtumaan, ja poikaressu on nyt kahden viikon antibioottikuurilla. Pahan näköinen peräpää huomattiin tietysti vasta päivystysaikana, ja sielläpä sitten taas kaiveltiin kuvetta + 50 prosentin taksalla. Kahdesti päivässä täytyy antaa lääkkeet ja pestä Manun peppu. Onneksi antibiootit alkoivat vaikuttaa tosi nopeasti ja Manu on taas oma, onnellinen ja railakas itsensä. Se oli kipeänä niin hirveä raasu.





Muutossa aika moni kaluste sai osumaa, vanha keittiön vitriini pahimmin. Sain irronneen ja haljenneen jalan eilen lopulta korjattua monen päivän hinkkauksen päätteeksi, ja tänään on päästy purkamaan keittiön (melkein) viimeiset tavarat, kaikkein fiineimmät astiat! Joka päivälle on jotakin uutta, kun saa aina yhden asian kerrallaan hoidettua. Keittiökin tuntuu nyt melkolailla kivemmalta, kun lattialta on saatu laatikkokasat purettua.





Hirveän kiva päästä taas touhuilemaan sisustuksen parissa ja miettimään kaiken alusta. Lapsen huone on nyt parhaimmassa vaiheessa, eikä sieltä juuri muuta puutu kuin parit porailut. Uudelleenverhoiltu sohva odottelisi hakijaansa, jahka nyt vain päästäisiin lähtemään reissuun. Muutamat uudet ostokset odottavat käyttöönottoaan ja pari tosi kivaa nikkarointiakin on mielessä! Aikalailla mukavaa menoa siis! Ei edes tiedä, mistä aloittaisi!


Eipä sitten muuta kuin oikein reipasta uutta viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Olipa mukava kun postasit-on ollut ihan jo ikävä! :) kiva nähdä, millaiseksi tämä koti muotoutuu sohvineen kaikkineen. Eli oikein paljon onnea uuteen kotiin toivottaa Maria Vantaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Kiitokset kivasta kommentista ja onnentoivotuksista! :)

      Sohva se siellä vielä odottelee noutajaansa. Mitenhän se meidän olkkariin edes mahtuu!

      Poista
  2. Tuosta sotkusta tuli mieleen oma muutto toiseen kotiin. Oltiin saatu esikoinen kaksi viikkoa aikaisemmin ja kun menimme uuteen kotiin, oli joku päättänyt heitellä kananmunia pitkin keittiötä ja koko kodin lattialla oli viisi senttiä hiekkaa. Meidän äiti pesi ja jopa oksensi välillä, mutta päästiin lopulta muuttamaan puhtaaseen kotiin. Miten voi jotkut olla niin sikamaisia?
    Siellä alkaa selvästi tavarat löytämään paikkoja. Kiva päästä näkemään, miltä päällystetty sohva näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no sulla on sitten ollut sotkut ihan eri mitoissa! Ja minun mielestä täällä oli sotkuista, mutta ei nyt sentään niin että olisi pitänyt oksentaa :O Saitteko jotakin korvauksia tuosta? Ei varmaan ihan tavallisia ihmisiä olleet, jos oli kananmunatkin seinillä?

      Tavarat löytää paikkojaan pikku hiljaa. Sellaineen nyhväämiseen menee vaikka kuinka kauan aikaa. Alkurytäkkä oli nopsa juttu, mutta nyt on hidasta edistymistä.

      Poista
  3. Kiva, että olet taas "langoilla"..:)
    Niilolle muutto oli ihan helppo, kunhan saatiin kaikki muutettua. Sitä ennen, kun käytiin täällä vikisi heti pois/kotiin. Huomasi varmaan, että jaahas täällä on oma tuoksu ja pmat lelut...D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin koirat on löytäneet uudet löhöpaikkansa ja vaikuttavat aivan tyytyväisiltä tähän maailmanjärjestykseen. Vai odottavatkohan ne, että koska mennäänkään takaisin kotiin?

      Poista
  4. Hehee minusta on mukava lukea, kun muutto voikin olla hauskaa.Itse kun inhoan muuttamista:D.Minunkin pitäisi tehdä huonekalujen uudelleensijoittelua,se tosiaan saa entiset tavarat näyttämään uudet puolensa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekinhän pitkään vitkuteltiin muuttoa. Joskus keväällä oltiin jo lähdössä, mutta jäätiinkin, kun tuli niitä pieniä korjauksia ja ajateltiin että kyllä se tästä. Ei olisi huvittanut muuttaa, mutta kun sen kerran päättää, niin sitten sitä asennoituu sillä tapaa.

      Minusta maisemanmuutos on ollut ihanan virkistävä juttu :) Tässä uudessa kodissa on tosi monta plussaa, saunasta ja isosta parvekkeesta alkaen. Ensi keväänä voi sitten taas alkaa hössöttää parvekkeen kanssa! On niin paljon tilaa, että saan vaikka oman kaappimallisen kasvihuoneen!

      Olohuoneesta puuttuu vielä se sohva, ja pahoin pelkään, ettei kaikki meidän kalusteet tule sinne mahtumaan. Mistä sitä raaskisi enää luopua?

      Poista
  5. Onnea uuteen kotiin. Kyllä teille kaunista tulee kun sinä tuunailet. Koirat oppivat, meillä edellinen koira ettei tulla olkkariin, tää pienempi tulee sänkyymme, kun olemme heti aluksi luvan.Onneksi ei lähde karvoja ollenkaan, vaikka onkin villakoira, mihi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä mukava päästä taas tuunailemaan!

      Meilläkin on hurtat villakoirarotuisia, ja vaikka niistä ei sillä tavalla irtoakaan karvaa niin kuin joistakin koirista, niin kyllä niidenkin karvoja aina joka paikasta löytyy. Samalla tavalla kuin omia hiuksia :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!