maanantai 24. lokakuuta 2016

Ihan vähän vielä



Ehdin jo ajatella, että nikkaroinnit olisi nikuteltu hetkeksi. Sitten muistin, että meillä on kellarissa kaksi joutilasta vanhaa hyllylevyä, joista voisi sahailla sopivat tasot vessaan. Jätin muuttaessa jonkin verran puutavaraa tutulle nikkaroijalle, ettei olisi niin paljon kannettavaa, mutta hyllylevyt säästin, kun ajattelin, että niistä saisi sahailtua ihan mitä tahansa. Koko ajan on mielessä sellainen "kunhan tämän saa ensin tehtyä, niin sitten!". Mutta sitten käykin niin, että mieleen putkahtaa taas joku aivan uusi tuunailu, eikä keittiön pöytää saada koskaan vapaaksi.


Hyllylevyt tulevat vessaan mustavalkoiseksi maalaamani (tai no tunaroimani) tason yläpuolelle. Ajattelin, että edellisessä kodissa keittiössä olleet Converse-lootat voisi latoa näiden päälle. Sitten kun saa tasot valmiiksi, saa kaksi jättikokoista muuttolaatikkoa purettua. Juhlan paikka!

Paljas puu on kyllä kaunista.





Olisin halunnut maalata hyllyt valkoisella, mutta kaapista löytyikin vain valkoista pohjamaalia. Maalien kanssakin on aina kauheaa saikkaamista: kun yrittää saada yhden purkin kulutettua, se loppuu ennen aikojaan ja sitten joutuu ostamaan uuden. Uutta purkkia jää jäljelle 95 prosenttia, mutta sitä vastaavaa pintamaalia ei tietenkään enää seuraavaan työhön riitä. Yhtä purkkia purkin perään!

Mustaa liuotinohenteista pohja- ja pintamaalia oli yllin kyllin mustan vitriinin maalaamisen jäljiltä. Jos saa valita, valitsen aina vesiohenteiset maalit, koska liuotinohenteiset haisevat karsealle, välineiden puhdistaminen on hirveää tärpätillä läträämistä ja kuivumisajatkin ovat pitkät. Jos ei sitä saa valita, mutta saakin valita, ostaako uuden purkin maalia vai meneekö nollabudjetilla, valitsen nollabudjetin. 


Olen varmasti aikaisemminkin vinkannut, että tämänkaltaisia tasaisia pintoja maalatessa kannattaa ensinnäkin irrottaa pinta alustasta (minulla on tässä alla saksitut vessapaperihylsyt) ja toisekseen teipata aina se puoli, joka jää alle. Jos ei teippaa, maali valuu alapuolelle ja sitten joutuu hiomahommiin! Superkätevää on käyttää liuotinoheisten maalien kanssa kertakäyttöisiä hanskoja, niin voi vain maalaamisen jälkeen heittää hanskat tiskiin ja ruveta suorilta muihin hommiin.








Pojan huoneen viimeiset porailut, lukuvalo ja sivupöytä, oli tarkoitus saada paikoilleen jo aikapäiviä sitten. Luulen, että minulla on jonkinasteinen iskuporakoneen kammo. En tarkalleen osaa eritellä, mistä kammo kumpuaa, mutta jotenkin se liittyy kuolemanpelkoon. Akkuporakone on pelkkä lelu iskuporakoneen rinnalla. Akkuporakoneella pörryyttelee ilokseen, mutta iskuporakoneella on niin ärhäkkä, aggressiiviinen äänikin, että kovahermoisintakin alkaa hermostuttaa. Se painaakin niin paljon, että asenne tekemiseen muuttuu heti kovaksi, kun sitä pitelee. Kaveri joskus kertoi, ettei uskalla käyttää porakonetta, ja olen sen jälkeen suhtautunut häneen vähän eri tavalla kuin ennen. Nyt huomaan itse vältteleväni iskuporakonetta ja keksiväni kaikenlaisia oheistoimintoja aina hyllylevyistä allaskaappeihin, ettei tarvitsisi kaivaa sitä esille.


Vaan mikäpä siinä odotellessa. Ehkä ajan myötä koko hinku saada hyllyt ja lamput paikoilleen katoaa, ja sitten olenkin vain tyytyväinen, etten tullut rikkoneeksi tasaisia seinäpintoja.


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitokset! Sinne pitää vielä saada yksi hylly ja yksi lamppu porailtua paikoilleen. Ja sängynpääty tehtyä!

      Poista
  2. Hei, olen seurannut blogiasi pitkän tovin. Todella herkullisia kuvia ja leppoisaa tekstiä. Itsekkin hankin lähes kaiken kirpparilta. Blogini löytyy osoitteesta: https://kerrankirpparilla.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve!

      Kiva kun kommentoit! :) Meillä on nyt muuton myötä ostettu ihan erityisen paljon juttuja uutena kotiin. Normaalisti tulee tooosi harvoin kierreltyä tavallisia kauppoja, mutta nyt näin!

      Minäpä tulen vastavierailulle! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!