torstai 22. syyskuuta 2016

Vitriinin tuunailua, pintaa pilaamassa



Oi miten kouriintuntuvasti koenkaan juuri nyt luissa ja ytimissä sen, mitä pinnan pilaamisella tarkoitetaan. Kun kalusteen käsittelee jollakin tavalla, sitä on mahdotonta enää jälkikäteen saada ennalleen. Tyystin mahdotonta.


Keväällä aloittelin vanhan vitriinin käsittelyä. Jätin tuunailun kesken kuukausiksi, kun urakka tuntui mahdottomalta. Villi veikkaus on, että pieni lasivitriini on jostakin 1930-luvun tienoilta. Mahtaisiko olla Billnäsiä?





Vähä kerrallaan vitriinin kannen ja reunojen pinta alkoi kulua käytössä. Kun pintaa pyyhki kostealla, rättiin tarttui aina vain enemmän ja enemmän punaista väriä. Veikkaus on, että vitriini on käsitelty sellakalla ja vesipetsillä.


Tavoitteena oli poistaa vanha pinta ja käsitellä se uudestaan sellakalla, vesipetsillä ja laittaa lopulta päälle lasyyri, joka suojaisi herkkää pintaa tämänkaltaiselta kulumalta.





Ongelmaksi muodostui se, ettei pintaa saakaan tasaiseksi. Sellakalla tai petsillä on turha ruveta räpeltämään, jos pinta on laikukas. Muutoin epätasaisuudet loistavat alta ja lopputulos muistuttaa 90-luvun kukikasta plyyssisohvaa.


Kokeilin kaikkea mitä kokeilla saattaa. Kuumailmapuhallin poistaa pinnasta lismaisen, liimaisen pinnan. Aivan surkeasti se tekee senkin, ja punaväri jää ennalleen:





Sinol, johon sellakan muka pitäisi liueta, poistaa kiillon, ei väriä:





Hiomalla saa puhdasta puupintaa esille, mutta ei tasaisesti. Jos haluaisi kaiken punaisen kokonaan pois, pitäisi poistaa puupintaa höylällä tai todella karkealla hiomapaperilla:





Paraskin mahdollinen  jälki on aivan kelvotonta uudelle sellakka- ja petsipinnalle. Kyllä on harmi! Luovutan, ja päädyn suosiolla maalaamaan pinnan mustaksi.


Hetken verran ehdin jo innostua siitä, että saisin puolikkaat pohjamaali- ja pintamaalipurkit käytettyä vitriiniin. Koska käytetyistä aineista ei ole täyttä selvyyttä, soitin vielä varuilta Tikkurilan maalilinjalle (jonne olen viime aikoina aivan päntiönään ruvennut soittelemaan). Ajattelin saavani suostumuksen kaapissa valmiina olevien puteleiden käyttämiseen, mutta toisin kävi, liuotinohenteista suositeltiin. Jos teen koemaalauksen johonkin nurkkaan jo olemassa olevilla tuotteilla, pitäisi odottaa kaksi loputonta viikkoa, että näkee, kuinka pinta reagoi. Krakeloituminen on siis vaarana, jos käsittelee pinnan toisilleen sopimattomilla tuotteilla.


Ei kai se auta kuin hakea uudet putelit, joista taas jää puolikkaat jämiksi! En pääse loppupurkeista ikinä eroon!





Hyviä juttuja kuuluu sentään patjarintamalla: sängynpäätyä varten oli hakusessa petari, ja joku näppärä taas vinkkasi Kodin ykkösen loppuunmyynnistä. Luulin, ettei Oulussa enää ole Kodin ykköstä, mutta siellähän tuo vielä olikin!


Poika saa meidän vanhan sängyn, johon ostin nyt uuden petarin. Sängynpäätyä varten löysin hyvänoloisen patjan 40 eurolla; kaikki patjajutut olivat nyt puoleen hintaan. Seuraamissani ohjeissa oli käytetty kahta 3-senttistä patjaa, mutta minä ostin vain tämän yhden 8-senttisen patjan. Eiköhän siitä hyvä tule!


Koirat ovat olleet meillä kovia sänkysotkijoita, ja nautin suunnattomasti siitä ajatuksesta, että uudessa kodissa koirat eivät enää pääse sängylle tai sohvalle. Ihanat, uudet, puhtaat petarit odottelevat vielä avaamattomina uutta kotia. Elmo etenkin on aina ollut todella herkkävatsainen, ja jos se oksentaa, se tähtää tekstiileille, joko matoille tai sängylle. Ollaan nyt viime aikoina syötetty koirille herkkukaappia tyhjäksi, ja pelkkä liiallinen luiden popsiminen on saanut sen oksentelemaan aivan holtittomasti. Luita ei enää anneta, ja kohta sängylle oksentaminenkin on historiaa. Miltähän tuntuu mennä nukkumaan joka ilta sängylle, josta ei löydy koirien aikaansaamaa ryönää? Varmaan todellista arjen luksusta.





Nappikauppias panttaa nappilähetystään, ja netistä tilattu kangas matkaa paraikaa Hampurin suunnilla. Kyllä nyt piisaa elämässä jännitystä, kun on, mitä odottaa!

2 kommenttia:

  1. Jännittää kuin lapsena joulupaketit :) Koirat kyllä suttaavat huonekalut helposti. Heti kun kurailmat alkavat, on meillä kans hiekkaa joka paikassa. Karvoja ei meidän koirasta lähde, edellisestä lähti, enkä halua enään sellaista koiraa. Kiva katella kun saat sängynpäädyn tehdyksi ja kuvatuksi, odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin jänskättää! Ihan hirveästi ei enää ole aikaa, kun on niin paljon tekemistä. Mutta olisi kiva saada tuo lipasto ja se sängynpääty valmiiksi ennen muuttoa. Sitten olisi uuteen kotiin monta kivaa asiaa valmiina! Patjat ykkösenä :)

      Joo se hiekka on kanssa yksi. Ja se sotku, mitä tulee, kun koirat syövät luita. Oksentamisesta nyt puhumattakaan. Varsinkin nyt, kun on niin paljon muutakin hommaa, ottaa tosi paljon pattiin koirien sikailut. Oikein odotan, että saadaan jatkossa nukkua rauhassa ilman sotkuja.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!