lauantai 17. syyskuuta 2016

Nikkarointinurkka



Olohuoneessa kirppiskasan alla on majaillut keväästä saakka vanha lipasto, jonka kunnostaminen jäi uskon puutteen vuoksi tauolle. Lipastossa oli sysisurkea, repaleinen vanerikansi, jonka revin irti. Keväällä hioin pinnan paljaaksi ja sahasin mäntypuulevystä uuden kannen. Kansilevyä kiinnittäessä tuli ongelmia vastaan: typerä kansi ei millään suostunut istumaan tiukasti runkoa vasten ja sitten haistatinkin koko lipastolle pitkät.


Mutta nyt koitti lipaston korjauksen aika! Joskus innostus iskee ihan vain sillä, että rupeaa tekemään, vaikkei yhtään kiinnostaisi. Yritän saada pitkään junnanneet rästihommat alta pois, että uudessa kodissa saisi ihastella valmiita tuotoksia. Ja kun kerran ottaa työkalut esille, on sama rempata kaikki muukin korjausta vaativa samoilla sotkuilla.


Ihan huippuidea muuten ruveta remppaamaan ja nikkaroimaan kodissa, joka on piripintaan täynnä muuttolaatikoita! Kyllä suosittelen kaikille!





Kansilevyn kiinnittämisen ongelmaksi koituivat poranreiät: merkkaustapeilla saan kyllä oikeat vastinpaikat puutapeille merkattua, mutta  vapaalla kädellä suoraan poraaminen on ihan mahdotonta. Kun reikä on vino, tappi menee vinoon ja sitten kaikki vinksottaa. Tänään päätin, että kansilevy menee paikoilleen hyvällä taikka pahalla. Pahalla se sitten meni: porasin tappien reiät yhtä numeroa suuremmalla terällä, että heittovaraa olisi edes pikkuisen enemmän.


Jalkapuolelle lisäsin palikat komian tähären. Ne ovat sivusta yhdellä puutapilla ja takaa kulmaraudalla kiinni. Liiman voimaan luotan myös kovasti.





Vähän pakkelia reunoihin ja siinä se palikka sitten on! En tiedä, onko tämä pakkeli ollenkaan kalusteiden nikkarointiin sopivaa; sen selvittämiseksi pitäisi varmaan suorittaa joku kahden viikon pakkeliaiheinen seminaari. Seinien pakkeloinnin jäljiltä nyt sattui jäämään pikasiloitetta, ja sitä sitten sudin menemään.
 




Runko ja kansi ovat nyt kilometrin päässä toisistaan, mutta koen silti voittaneeni koitoksen samalla kun lipasto hävisi. Ei kai se nyt siitä irtoa? Tai ehkä se joku yö pongahtaa liitoksistaan ja sanoo että pojoing.


Vielä keväällä suunnittelin lipastolle värikästä ilmettä, mutta nyt meinasin kallistua mustaan. Toisaalta sellainen vanhanaikainen siniharmaakin voisi olla aika makea! Minkähänlaiset vetimet tähän keksisi?





Keväällä nikkaroimani allaskaappi oli myös joutunut koville pienessä kylppärissä. Kansitaso ei ilmeisesti kestäkään sellaista elämänmenoa, jota me vietämme, ja maali oli päässyt pahemman kerran kulumaan. Samalla kun oli hiomakone esillä, sutaisin pintaa puhtaaksi ja maalasin kaapin uuteen uskoon.
 







Löysin myös puutavaravarastoista täytenä yllätyksenä avaamattoman mäntylevypaketin, josta sahasin allaskaappiin uuden hyllytason. Nythän kaapissa on pidetty pelkästään siivousämpäreitä, mutta uudelle, upealle tasolle saa vastaisuudessa myös wc-paperit!





Punainen klaffiovikaappi on varattu kaverille. Sen ylin laatikko junnasi siihen malliin, että vilautin sille vähän tasohiomakonetta. Maalipurkkikin löytyi vielä kaapista.





Musta allaskaappi näyttää taas hirmu hyvältä tuoreessa maalissa. Uudessa kodissa on erillinen pikku vessa, joten kaapin elämä tulee tästä vielä rauhoittumaan.


Kaappi on kyllä hienoin asia, jonka olen omin käsin tehnyt. Ei se mitenkään täydellinen ole, mutta jos odottaisi vain täydellistä kädenjälkeä, ei koskaan saisi aikaiseksi yhtään mitään. Jos nyt uudestaan rupeaisin samanlaista nikkaroimaan, haluaisin ainakin uskoa, että osaisin paremmin. Ainakin sahaisin bidee-suihkun kolon oikealle puolelle.


5 kommenttia:

  1. Oikealla puolellahan se on, bidee vain sattui olemaan vasemmalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos sen näin haluaa ajatella, niin kyllä. Minä kyllä tarkoitin oikealla puolella sitä puolta, joka ei ole väärä puoli.

      En yhtään muista, minkälainen ajatuskulku on ollut tämänkin sahailun takana. Olin unohtanut aivan kokonaan koko reiän ennen kuin nostin kaapin paikoiltaan.

      Mutta jossakin tulevassa (ei seuraavassa) kodissa bidee saattaa hyvinkin olla kaapin reiän puolella :) :)

      Poista
  2. Mulla vähän sama homma, että pitää vaan alkaa tekemään, niin se into taas tulee ja sit kun se nnostus tulee, pitääkin sinä samana päivänä saada rempattua koko kämppä ja tuhottua kaikki talon kankaat ja langat.. Into ei kyllä mulla ainakaan kestä ikinä kahta peräkkäistä päivää..

    Millainen uusi asunto on?

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!