torstai 4. elokuuta 2016

Viimeinen katsaus pupukaappiin



Keväällä iskenyt kotikyllästys jatkuu jatkumistaan. Muutto on ollut koko ajan mielessä, eikä mitään järkevää ole löytynyt. Vielä pitää samoissa nurkissa jaksaa nyhjöttää. 


Kevään kirpparilla lähti armoton määrä romua liitelemään, ja nyt on näemmä uuden kierroksen vuoro. En ole kotona yhtään mihinkään tyytyväinen, hypistelen tavaroita, yritän kuvitella niitä tulevaan kotiin ja mietin, että voisin luopua ihan mistä tahansa tavarasta. Jopa siitä keväällä nikkaroidusta pukukaapista, jos ei jo valmiiksi ottaisi pattiin kaikki se tinkaaminen ja vänkääminen. Oikeita lempitavaroita on vain kourallinen: ajatus siitä, että kantaisi mukanaan vain lemppareista lemppareimmat kutkuttaa koko ajan enemmän ja enemmän. Hyvin paljon kutkuttaa myös ajatus maltillisesta muuttokuormasta.


Romppeesta eroon pääseminen on osa kaaoksenhallintastrategiaani. Raivaan ympäriltä rompetta ja puhdistaudun kaikesta ikävästä. Pupukaappi sai tänään lähtöpassit: se ei sinänsä ole ikävä, mutta en minä sitä kaipaakaan. Uudessa kodissa saa puhaltaa uudet tuulet.





Irrotettiin kaappi tänään huomisen noutajaa varten, ja takaa paljastui niin komeat porausjäljet, että seinä on varmaan pakko pakkeloida ja maalata. Kiinnostusprosentti seinien pakkeloimiseen ja maalaamiseen on juuri nyt varsin alhainen, mutta ei kai se auta! Toivottavasti yksi maalikerros riittäisi näppärästi peittämään koko mustan seinän. (Ei tietenkään riitä, mutta tuntuu mukavammalta ryhtyä toimeen, jos ajattelee, että ehkä se riittääkin.)








Näistä kuvista näkee, miten kamerakin on alkanut temppuilla (kaikki on ihan huonosti!). Mikähän ihmeen liittouma kalliita kodin vempeleitä yhdistää, kun AINA, ihan AINA ne menevät ja hajoavat samaan aikaan! Kaverin valkoista kotia vastikään kuvatessani huomasin läikät ensi kertaa: se tarkoittaa, että kameran sisällä on pölyä (toivottavasti vain pölyä), ja se pitäisi viedä puhdistettavaksi. Nyt tuntuu selkeästi, että kamera on muuttunut käytössä yhä vain köykäisemmäksi: se ei meinaa jaksaa tarkentaa ja siksi se ottaa kovin sumeita kuvia. 


Kamera (Canon EOS 600d) alkaa olla jo vanha, ja mietin, kannattaako puhdistuksesta maksaa vajaa 100 euroa vai pitäisikö suosiolla katsella jo uutta runkoa. Suljin on ensimmäinen osa kamerasta, joka hajoaa: suljin kestää sellaiset 150 000 räpsyä, ja sitten kamera alkaa olla aikansa elänyt. En yhtään osaa arvioida, mikä oman kameran räpsymäärä voisi olla. Shutter count -luvun voi tarkistaa jollakin tietyllä tapaa hyvin monimutkaisia ohjeita seuraten. Itse yritin oikaista ja käydä kameraliikkeessä tarkistuttamassa luvun, mutta heillä ei ollutkaan sellaista palvelua (lue tämä marttyyriäänellä lausuttuna).


Uusi runko on vanhan huollattamiselle toinen vaihtoehto, mutta niin kuin kaikki hyvä aina, järkkärin runko maksaa hunajaa ja mansikoita (tarkemmin sanottuna 1 300 eurosta ylöspäin). Jotakuinkin tämänkaltainen keskustelu käytiin kameraliikkeen myyjän kanssa:

 
Minä: Minulla on tuhat euroa.
Myyjä: Heh.


Mihinkään ei siis päädytty, mutta sain pidellä käsissäni yhtä mahdollista runkovaihtoehtoa (sitä halvinta järkevää vaihtoehtoa, oikeasti haluaisin tietenkin paremman). Pitää vielä jaksaa rämpätä tuon shutter countin kanssa ja toivoa, että oman rungon luku olisikin vain vaikka 10 000. Totta kai uusi kamera aina vähän kutkuttaa, ja sitä miettii, miten siirtyisi kokonaan täysin uudelle tasolle kuvauksen suhteen. Oikeasti kameran käyttö vaatii teknistä osaamista ja panostamista, ja jos en olisi näin saamaton, saisin tuosta omastakin rungosta paljon enemmän irti kuin mihin olen laiskuuttani tyytynyt. 


Perjantai kolkuttelee jo ovella! Täällä jatkuu raivaus, ja jos vaikka aloittelisi niiden seinien pakkeloinninkin.


10 kommenttia:

  1. Pupukaappi oli mun yksi lemppari teidän kodissa. Toivottavasti se pääsee hyvään kotiin.
    Kivaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pääsi oikein mukavalle uudelle omistajalle :)

      Olen kyllä kauhea hamsteri, mutta en kiinny tavaraan niin, ettäkö tekisi tiukkaa luopua vaikka ja mistä. Nyt kun tätä tavaraa raijaa ulos (no sisäänkin on tullut vaikka mitä), näkee ne jäljelle jääneet ja oikein odottaa, että pääsee ne asettelemaan uuteen ympäristöönsä :)

      Poista
  2. Pitäis kans innostua ei pakkeloimaan vaan siivoamaan omaa vaatekaappiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vaatekaapin siivoaminen on ihan mukavaa puuhaa, kunhan saa aikaiseksi siihen ryhtyä. Pakkeloimisessa sen sijaan ei ole mitään mukavaa. Pitäisiköhän jo joku päivä aloittaa?

      Poista
  3. Kun noihin kauniisiin täkkeihin kyllästyt, niin pistä äkkiä pakettiin ja paketti postiin ja meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täkit taitaa jäädä! Nämä kolme on isommasta täkkimäärästä karsittu täkkien parhaimmisto :)

      Poista
  4. Tapaan ajatella, että kaikelle on tarkoitus. Ihan tiedostamatonkin. Itselleni puhkesi keväällä työpaikan sisäilmaongelmien vuoksi tähän päivään jatkuneet hengenahdistukset. Viime marraskuussa aloitin puhdistautumisen materiasta, järisyttävän monen muuttokuormallisen jälkeen.

    Lopulta on helppoa pitää vain ne asiat, joista ihan oikeasti välittää. Näin parituhatta tavaraa "käyhempänä" olo on päivä päivältä rikkaampi. Monellakin tapaa.

    Itse olen ajatellut, että on oikeus antaa muidenkin nauttia kauniista esineistä ja saada vastapainoksi itse rahaa uusien ja tärkeiden asioiden hankintaan.

    Tyhjemmässä kodissa on niin kevyt hengittää :)

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) Minä olen kyllä hamsteri ja tykkään kauniista ja ihanista asioista, mutta välistä iskee mahdoton tavarakyllästyminen. Ei jaksaisi katsella yhtään ylimääräistä ja turhaa rompetta, ja kun sillä mielin alkaa katsella ympärilleen, löytää koko ajan enemmän ja enemmän ylimääräistä.

      Poista
  5. Hauska tuo pupukaappi! Uusi omistaja on varmastui tyytyväinen.

    Onpa kurja kuulla, että olo kotona ei tunnu hyvältä. Itsellenikin tulee aina silloin tällöin muuttohalu, mutta se menee ohi, eli kyse on minulla vain jostakin uuden tarpeesta. Mutta mielestäni tuota halua kannattaa kuunnella, jos se vähänkin pidempään viipyy välillä poistumatta.

    Olisipa mielenkiintoista kuulla, mitkä nykyisistä tavaroistasi ja kalusteistasi on sellaisia lemppareita, joiden - ainakin nyt - ajattelet siirtyvän mukana seuraavaan asuntoon. Samalla saisi vähän kuvaa siitä, mitä keväisestä raivausoperaatiosta oikeastaan jätit jäljelle - noiden täkkien lisäksi :)

    Se anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin tyytyväiseltä vaikutti, oli oikein mukava ostaja :)

      Uuden tarve on tuttu tunne. Meillä se meni hetkellisesti kesällä ohi, kun sisäilmaongelman piti olla hoidossa, mutta nousi taas samaa tahtia kun uusia pilkkuja alkoi ilmestyä kylpyhuoneeseen. Kevään lopulla vielä mietin, että onpa hyvä, kun ei tarvitsekaan tästä mihinkään muuttaa, kun ei ollut sopivaa kivaa asuntoa löytynyt. Nyt ei kyllä jää ikävä tätä hörskää, mutta suuri rasitus on päällänsä, kun on pakko joku uusi löytää.

      Tuo lempitavaroiden esitely onkin tosi hyvä idea! Jäljelle jäävät mukavat asiat näyttävät kivoilta, kun muu romu ympäriltä kaikkoaa. Ainakin kolme värikästä täkkiä, Artekin valaisimet, Kartellin pöytävalaisin ja pärekorit tuottavat nyt suurta iloa. Täytyykin oikein kuvata kaikki jäljelle jääneet oikein erikseen :)

      Meillä on nyt tavoitteena päästä täältä pois syyskuun alussa - muuten muutto pitkittyisi taas lokakuulle asti. Koirien pallileikkaus tulee kyllä surkeaan saumaan, elokuun loppuun, eli muuttoa ajatellen ovat juuri silloin toipilaina. Koskaan ei tunnu olevan hyvä aika viedä koiria leikkaukseen: jonkun täytyy olla silloin kotona seuraamassa, etteivät raavi haavoja auki, ei saa olla liian lämmin etteivät haavat tulehdu eikä myöskään liian kylmä että pääsevät paranemaan.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!