keskiviikko 17. elokuuta 2016

Pata porisee



Valurautapata on viime vuoden parhaita ostoksia. Tasaisen säännöllisesti se unohtuu kaapin perukoille, mutta kun sitä tarvii, se on käytössä aivan loistava. 


Tänään oli pataruuan vuoro. Ei muuta kuin kaappien ovet auki ja kaivamaan esille kaikki sellainen, mitä voi samaan pataan kipata. Pataruuan valmistamisesta tulee oikea emäntäolo. Sellainen, että päihittäisi vaikka mitkä pula-ajat nuukuudellaan.





Porsaanlihaa, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, inkivääriä tuoreena ja kuivana sekä muutamia muita mausteita. Kerran kun on chilipaprikan kanssa kätensä mennyt polttamaan, ei toista kertaa unohda pukea kertakäyttöhanskoja pilkkomisen ajaksi.





Kaksi tuntia sataan asteeseen ja kolmas tunti sadassaviidessäkymmenessä. Pataruokaa ei parane alkaa tehdä nälkäisenä. Hyvä tuli, vaikka kuva unohtuikin taas ottaa!





Verhotangot on jo ruuvattu irti ja lähetetty uusiin koteihin. Niiden irrottamisessa oli jotakin kovin haikeaa: vasta ne ostettiin ja tänne kiinnitettiin, nyt on jo lähdön aika. Verhotangolla roikkunut  valosarja löysi uuden paikkansa sovitusnuken luota. Tämäkin parivaljakko on niin kuin taideteos nurkassa loistaessa.





Sain muuten eilen kuulla jännittäviä uutisia menneisyydestä: alakerran rouva kamppailee aivan samanlaisten talomietteiden kanssa kuin mekin. Hekin ovat meidän tapaamme pitkään empineet, onko talossa jotakin vikaa. Päällekkäisten asuntojen huonejärjestykset ovat samanlaisia, ja kuulin, että heilläkin on makuuhuoneen ulkonurkassa ongelmia, mustia pisteitä ja tunkkaista hajua. Minulla on keväästä asti ollut sellainen tunne, että makuuhuone on tämän asunnon pahin ongelmapesäke. Kesällä kuviteltiin homman olevan pienten huoltotöiden jälkeen hoidossa, mutta höpönlöpön mikään ole muuttunut miksikään.


Naapurin rouva oli sattumalta törmännyt hänelle ennestään vieraaseen ihmiseen, joka oli asunut heidän asunnossaan viitisen vuotta sitten, ja tuo entinen asukas tiesi kertoa, että siitä makuuhuoneen mysteerinurkasta oli heidän asuessaan tullut vedet läpi. Korjausremontti oli tuolloin suoritettu maalin avulla. Ha! Meidän asunnossa kosteusmittauslaitteella keväällä mittailleet remppamiehet lipsauttivatkin ilmeisesti ei-toivotusti, että seinä olisi vuosia sitten kastunut. Omistaja kielsi tietävänsä tästä mitään. 


En tiedä, mikä ottaa eniten pattiin: tyhjänlänkytys, se että seuraavat asukkaat ovat jonossa valmiina muuttamaan tilalle vaiko ihan vain oma tyhmyys.


PS. Soitettiin  tänään yhteen varteenotettavaan asuntoon, mutta siellä olikin sattunut vesivahinko ja asunto joutui remppaan. Onko tämä nyt joku meidän elämän uusi, kantava teema vai?


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitokset :) Pataruoka vaatii paljon aikaa mutta vähän vaivaa :)

      Poista
  2. Pataruoka on helppo, ei kuin uuniin ja sitten syödään. Kurja toi teidän tilanne tossa muutossa. Meidän poika piti muuttaa kolmen kuukauden kuluttua uuteen asuntoon. Oli kans tunkkanen haju koko ajan. Vaimolla hengitysongelma. Ei pitänyt olla kosteutta, mutta jotakin oli kun toi haju oli vaikka tuuletettiin . Parempi muuttaa kuin kärsiä. Toivottavasti te löydätte uuden asunnon.
    Aika törkeetä jos vesivuoto peitetään vain maalillla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta meillä ei ole mitään hajua, mutta ilma on seisova ja huono. Luin juuri Ylen artikkelin, jossa kerrottiin, että pintahomeesta (olen itsekin alkanut käyttää tätä termiä) koituu samanlaisia oireita kuin hometalosta: http://yle.fi/uutiset/huolettavatko_mustat_pilkut_kylpyhuoneen_siivouksesta_ja_kuivaamisesta_ei_kannata_lintsata/9067028

      Meillähän kylppäriin tulee noita mustia pisteitä, ja niitä tulee hyvin nopeasti kuurauksen jälkeen. Pitäisi todellakin pestä useammin, mutta se tarkoittaisi ehkä kahden viikon välein kuuraamista.

      Parempi se on muuttaa, ja se on nyt ykkösprioriteetti. Ärsyttää kyllä, ettei asioita kunnolla hoideta. Tuo alakerran asuntokin on laitettu heti vuokrattavaksi, vaikka eivät ole vielä edes käyneet katsomassa sitä läävää viimeisimmän valituksen jälkeen.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!