keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pallit on - palliton



Voihan pojanpallurat, mikä päivä! Elmo ja Manu sanoivat tänään hyvästit armaille palleilleen. Lisäksi pojat hyvästelivät hammaskiven, Manu napatyrän ja Elmo epämääräisen näppylän kyljessä. Tervetuloa sanottiin siruille, joiden rekisteröintiin nyt pitäisi vielä jaksaa perehtyä.


Elmo pääsi leikkauspöydälle ensimmäisenä. Fantti-kaveri otettiin mukaan. Elmo inhoaa eläinlääkärillä käymistä, mutta rauhoittava pistos sai sen onnelliseen, unenomaiseen tilaan. Kun lääke oli tarpeeksi vaikuttanut, eläinlääkäri nosti Elmon massun alta yhdellä kädellä niin, että Elmo roikkui kippurassa kuin märkä rätti. Suuta se ei enää jaksanut avata, mutta pienen asenteellisen murr-äänen se vielä pystyi päästämään.


Eläinlääkärin pöydälle nuupahtanut karvakaveri on hirveän säälittävä näky.





Manu leikattiin Elmon jälkeen, ja se on vieläkin aivan toipilas. Ihan tokkurassa ja kauhea ressukka. Eläinlääkärin mukaan Elmo oli jo leikkauksen jälkeen kopperossa "askarrellut" itseltään muovisen tötterön irti, eikä sitä toden totta saa tuolla jästipäällä pysymään. Tötteröä pitäisi pitää peräti kaksitoista päivää, ettei koira nuole haavoja ja ettei tule tulehdusta.








Ihan pienen hetken Elmokin oli kotosalla vielä vähän rassu, arka ja selkä kyyryssä, ei oikein oma itsensä. Hetken aikaa se malttoi lepuutella sairaspedillä.
 







Tötterön Elmo huoli vain kaikkein heikoimmalla hetkellään. Se hetki meni jo.
 







Manu-rassu jatkaa vielä paranemistaan. Siirsin sen olohuoneen aurinkoiselle läikälle lämpimään, ja siinä se vikisee ja vollottaa. Opiaatit ovat kuulemma vielä voimissaan, ja kipulääkettä saisi antaa vasta huomenna puolilta päivin. Manu on kyllä aina ollut kovin herkkä, ja sillä on eittämättä merkille pantavat näyttelijänlahjat. Jos Elmo esimerkiksi sille ärähtää, se saattaa ontua teatraalisesti tassuaan vaikka kuinka pitkään, vaikka olisi päivänselvä, ettei tassua olisi koskettukaan. Liioitteleekohan se nytkin, vai pitäisikö sitä lääkitä, vaikkei saisi?


Katselin eilen, että Smegillä oli oikein kivoja, mutta kovin kalliita tiskikoneita. Mutta eipä tarvi Smegeistä uneksia, kun hommaa kaksi karvaturria kukkaroa köyhdyttämään :)


10 kommenttia:

  1. Voi karvakamuja. Kovin on toinen surkeana kuvissa, toista ei näköjään tötteröt kiinnosta. Pikaista paranemista pallittomille pojille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manu oli ensimmäisenä iltana aivan hirveä ressukka. Sille kyllä tehtiin eri leikkaus kuin Elmolle, poistettiin napatyrä, ja lääkäri sanoikin, että se voi olla kipeä. En tiedä, tunteeko koira opiaattihuuruissaan kipua vai oliko se vain huonovointinen ja sekava, mutta oli kyllä kamala katsoa toisen vaikerointia :/ Ehkä Manu sai enemmän lääkettä kuin Elmo ja oli siksikin ihan eri kunnossa kuin Elmo.

      Poista
  2. Ne tötteröt on aivan kauheita! Kokeile sellaista ilmalla täyttevää kauluria, saa eläinlääkäreiltä eläinkaupoista. Tosi hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, aivan surkeita. Veivät niin paljon tilaa, ettei koira pystynyt törmäilemättä kävelemään. Lopulta Manu jähmettyikin tötterö päässä paikoilleen vaikeroimaan, ei enää uskaltanut liikkua.

      Kävin hakemassa tuon ilmatäytteisen haavatyynyn! Kyllä ne siellä eläinlääkärissä tuosta tyynystä vinkkasivatkin, mutta siinä oli semmoinen hösellys päällänsä, että meni jotenkin ohi. Elmo ei ollenkaan huolinut tuotakaan tötteröä, mutta Manu huoli, ja sen on nyt paljon helpompi liikkua.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitokset! Elmo voi jo oikein hyvin. Kohta saa poistaa laastarin. Mitenhän uskallan?

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Pojille alkoi jo eilen ruoka maistua normaaliin tapaan. Manu vielä mököttää kauluriansa, mutta muuten menee hyvin!

      Poista
  5. Meilläkin koira vinkui opiaattihuuruissa.. Se lääke saa näkemään ja kuulemaan harhoja. Ja ainakin meidän tipsukka voi siitä myös pahoin. Sitten kun niistä höyryissä pääsee niin alkaa toipuminen reippaammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kumpikaan koira voinut pahoin (eivät ainakaan oksennelleet), mutta Manulla oli selvästi tosi vaikeaa. Se piipitti niin kuin pikkulintu koko illan.

      Onneksi tuota ei sentään kestänyt kovin kauaa! Mutta kyllä siinä jo ehti huolestua, kun toinen koira voi aivan mainiosti ja toinen on aivan puolikuollut. Manu kyllä on muutenkin hirveän herkkä, mutta tehtiinhän sille eri leikkaus, kipeämpi, ja saattoihan se saada enemmän opiaattejakin.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!