sunnuntai 21. elokuuta 2016

Muistojen top 3



Muistolaatikoiden ja rojun keskellä tuskastellessa valittelin projektin mahdottomuutta kaverille. Kaveri suositteli ottamaan käyttöön paniikkitaktiikan: Jos talo olisi tulessa, mitä kävisin pelastamassa.


Helppo nakki! Muistojeni laatikoiden sisällön perusteella vastaus tulee tässä:


1. Kaikki joulukortit ja lapsen synttärikortit ikävuosilta 1-8 (sen jälkeen säntillinen arkistointitaktiikkani on ilmeisesti pettänyt).





2. Anna-lehden aerobic/streching jumppa 2 -kasetin. Huippukuntoon huippumusiikilla.

 



3. Abipaidan (2004) ja Fiorellan superminimittaisen farkkuhameen (2007). Koskaan ei tiedä, milloin tulee tarve pukea juuri nämä joko yhdessä tai erikseen.





Ihan minimalliin en muistolaatikoita saanut; rupesin lukemaan vanhoja kalenterimerkintöjä ja vauvavaatteista en osannut luopua mistään. Poikakin kävi kurkkimassa vanhoja vaatteitaan: "Ihan kiva, mutta et kai sä noita säästä" oli kommentti. 


Vähän kun nipistää sieltä ja vähän täältä, sain kuitenkin neljä laatikkoa tyhjäksi. Jes!





Ihan aikuisten oikeasti vauvavaatteista suurin osa tuntui aivan uppo-oudoilta: paljon oli valkoista ja sinistä vaatetta, jota en koskaan muista edes nähneeni. Jos vaatteeseen liittyi jotakin aivan erityistä, sen saattoi muistaa. Ehkä kolme vauvavaatemuistoa olisi sopiva määrä, mutta mennään nyt tuolla laatikollisella.


Lohikäärmepuku kymmenen vuoden takaa kuuluu niiden harvojen vauvavaatteiden joukkoon, jotka ovat jääneet mieleen. Vauvaleluista säästöön jäi vaunuihin kiinnitettävä rinkula, ensimmäinen helistin ja äippäpakkauksessa mukana tullut hymynaama-helistin.





Joitakin jemmattuja superjuttuja tarjosin tutuille ja sukulaisille. Jostain syystä tietyistä aarteista on helpompi luopua niin. Elsat, Killet ja Martat pääsevät nyt mukavan muksun kavereiksi.





Tahti on verkkainen, mutta eteenpäin mennään!


8 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä!!

    Toi Anna-kasetti oli kyllä kaikkein paras. Muilla on sentään jotain muistoarvoa ollut edes joskus. Toki tuollakin voi olla ollut. Haluatko kertoa sen muiston meille? :)

    Yritä vielä niiden vauvanvaatteiden kanssa! Kaikki oudoilta tuntuvat vaatteet nyt pois! Säästät ne pari ihaninta, kuten tuon dinopuvun ja sitten jotain 50-senttistä kun ne nyt vaan on niin ihanan pikkupikkusöpöpöpöjä. Tai jos on jotain mihin liittyy tärkeitä muistoja. Loput sitten kylmästi pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla, ettei Anna-kasetilla olisi muistoarvoa? Kerroinkin kasetin muistoaspektin tekstissä: sen avulla pääsee huippukuntoon huippumusiikilla. En muista, minkälaista musiikkia kasetilta löytyy, mutta tuota huippukuntoa ei kyllä koskaan tapahtunut :/ Muistolaatikossa kasetti on tietysti siksi, että oli tämä ajatus huippukunnosta sekä siksi, että kasetti on menneen ajan formaatti.

      En raaski luopua vauvavaatteista, mutta kompensoin tavaramäärää luopumalla keväällä nikkaroidusta kaapista :))

      Poista
  2. Hiljaa hyvä tulee. Juuri tänään mietin, että on naisten vaiva liikaa miettiä asioita. Kun miehet alkavat tehdä jotain, tekevät vain sen mihin ryhtyivät. Me naiset tupataan rönsyilemään. Nämä aatokset tulivat, kun kärräsin omenoista tunkioon, piti nimittäin ensin katsoa jokainen hyvän näköinen omppu tarkkaan ja pistää erilleen, vaikka puu on niitä vielä pullollaan. Jos mieheni olisi hommaa tehnyt, olisi hän vain mättänyt omput kärriin ja kärrännyt. Sama pätee vinttien ja komeroiden tyhjentämiseen; ainakin meillä meinää mieheltä hermot mennä, kun rupean tarkempaan katsomaan ja miettimään ja muistelemaan ja siihen menee aikaa. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus jotain jossain...
    Tsemppiä urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, voisin kuvitella nyhjääväni ihan samalla tavalla, jos minulla olisi omenapuita! Pitääkin muistaa jatkossa varoa omistamasta omenapuita :)

      Vanhoja papereita ei parane ruveta tutkailemaan. Se on aivan loputon suo. Mulla on tallella lapsuus- ja teiniaikojen kirjeenvaihtoa, ja ne on kyllä ihania tekstejä :)

      Poista
  3. Mulla on yksi laatikollinen vauvanvaatteita säilytetty muistoina. No, nyt pääsevät vielä kerran käyttöön, mutta sitten ajattelin kyllä karsia niitä taas rankemmin. Nytkin kun niitä jo katselin, että mitä on (suurin osa on siis myyty eteenpäin), niin osa tuntui vähän turhilta säästettäviltä. Kuosi oli ehkä silloin 5 vuotta sitten ollut huippuihana, mutta nyt maku on vähän muuttunut. Yritän ehkä sitten tämän kolmannen jälkeen laittaa sinne säästettäviin vähän ajattomampia vaatteita. Täälläkin muuten dinopuku on säästetty, erilainen tosin.

    Olen myynyt suurimman osan vauvanvaatteista netissä, joten kuvat on nyt tietokoneen uumenissa, jos niitä haluaa joskus selailla, niin säilyypä sitä kautta muisto.

    Sun tavaranvähennysprojekti näyttää kyllä edenneen hienosti täältä ruudun toiselta puolelta käsin katsoen. Minä tykkäisin siitä karsimisesta, mutta sitten se tavaroiden eteenpäin saaminen onkin niin työlästä hommaa, että siihen meinaa tyssätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karsiminen on paljon, paljon helpompaa silloin, kun tavaroihin ei ole vielä ehtinyt kertyä nostalgisia piirteitä. Kun joku paita on vain paita,joka on käynyt juuri pieneksi, siitä on helpompi luopua sillä hetkellä kuin 10 vuoden päästä.

      Mullakin on kuvakansioissa ihan valtavasti kuvia tavaroista, joita olen myynyt. Ei niinkään muistojen vuoksi, mutta jotenkin tosi kiva jälkikäteen kurkata, että tuollainen ja tuollainenkin meillä joskus oli, ja onpa kiva, ettei ole enää!

      Karsiminen on mukavaa, mutta karsituista tavaroista eroon pääseminen karseaa. Meillä on taas olohuoneen pöytänurkkaus yksi hävityksen kauhistus. En ymmärrä, miten se on edes mahdollista!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitokset! Kyllä tämä tästä vielä! Taas kerran olen mielestäni karsinut tosi rankasti, mutta jos vaikka puolen vuoden päästä rupean samaan hommaan, saan varmasti karsittua vielä vain lisää!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!