tiistai 23. elokuuta 2016

Kohti uusia tuulia: katse vielä vanhassa



Kävimme tänään katsastamassa kolmion, joka vaikuttaa näissä olosuhteissa parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Olemme katselleet asuntoja keväästä saakka melkolailla sijainti edellä, ja vihdoinkin jotakin varteenotettavaa tuli vastaan. Uusi koti on kovin vuokrakotimainen, mutta kylläpä siellä olikin mahdottoman raikas ilma! Hyvä sijainti, edullinen hinta, idyllisen kylämäinen näköala olohuoneesta, avaruus ja tilan tuntu ovat asunnon plussia. Omasta saunasta en ole koskaan edes haaveillut, mutta onhan sekin nyt sentään jotakin! Alan kutsua kylppäriä tulevan kotimme spa-osastoksi.


Vähän kyllä harmittaa, ettei mahdollisessa tulevassa kodissa ole sellaista laittamisen varaa, mitä kaipaisin. Perusneutraali valkoinen tila, harmillisesti joka ikisessä (no melkein) nurkassa kiinteät rumat lastulevykaapit. Ei sentään perhostapetteja, joihin ei saa koskea, eli ei aivan toivoton tapaus kuitenkaan. Kolkot seinät kaipaavat kyllä ehdottomasti väriä. Verholautojen kanssakin pitää oppia elämään, vaikken verholautoja ole koskaan ymmärtänytkään. Ihmeellisesti näkisin tulevan sisustuksen jokseenkin maltillisena ja maanläheisenä. Onko retrokauteni tullut tiensä päähän? Jos muutun itsekin kokonaan ihan toisenlaiseksi?


Pieni haikeus kalvaa mieltä, kun joudumme luopumaan tästä vaalimalla vaalitusta kodista. Mehän teimme muuttaessa pintaremontin isolla työllä ja vaivalla; vaihdoimme joka huoneeseen yhtenäiset laminaatit, hipsuttelimme vanhat tapetit neliösenttimetri kerrallaan irti ja sudimme maalia pintaan.


Vanhat kuvat tuoreesta kodista ovat jotenkin ihanan raikkaita. Ehkä se sama raikas uuden tuntu tulee vielä uudessakin kodissa? Olisi kauhea muuttaa uuteen paikkaan ja surkutella vanhan menettämistä. Entä jos siellä ei saisikaan maalata seiniä? Voiko semmoisessa paikassa edes asua?
 




Miten mahtavalta tuntuikaan, kun koskemattomille seinäpinnoille sai alkaa mallailla tauluja ja hyllyjä! Kaikki oli vielä avoinna! Sisustamisessa paras vaihe on se, kun on juuri aloittelemassa, ja saa vasta kuvitella lopputuloksen. On mukavaa päästä aloittamaan täysin tyhjältä pöydältä.








Kesti aikansa ennen kuin sai kaikki lamput ja hyllyt paikoilleen. Keskeneräisyydessä on vaikea malttaa mielensä.





Ja se keittiö, johon ihastuttiin. En koskaan kyllästyisi näihin 50-luvun kaappeihin. Mahdollisessa tulevassa asunnossa on ihan tavalliset 90-luvun kalusteet. Liesituuletin on toki hyvä juttu, ja kunnollinen paikka astianpesukoneelle. Samoin normaali työskentelykorkeus. 


Jos saisin valita mielestäni kauniin ja käytännöllisen väliltä, valitsisin turhamaisuuttani kauniin. Mitä väliä, jos joutuu tiskaamaan käsin, jos sen tekee kauniissa ympäristössä.








Voi mikä nostalgiapläjäys, ja näistäkin kuvista on vain kolme ja puoli vuotta aikaa! Ei se auta kuin siirtyä kohti uusia tuulia. Artekin messinkisille valaisimille onkin jo paikka katsottuna, joten eiköhän tästäkin sopasta vielä ihan hyvä tule!


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Juu, se on kyllä kiva! On siinä uudessa paikassa kyllä omat hyvät puolensakin :)

      Poista
  2. Saako nyt jo toivottaa onnea uuteen kotiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pikkuisen etuajassa, mutta kyllä se sopii. Vielä yksi täysi kuukausi täytyy tässä vanhassa nyhjöttää. Kiitos! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!