lauantai 13. elokuuta 2016

Ees ja taas, puljaaminen jatkuu! (+ kokemuksia Vähänkäytetystä)



Keväinen raivausoperaatio ei näemmä ollut tarpeeksi. Nälkäkin kasvaa syödessä, ja kun saa yhden kaapin oikein mallikkaaseen kuntoon, alkaa katsella jäljelle jääneitä tavaroita sillä silmällä. Vielä on liikaa! Sitähän voisi luopua vaikka ja mistä.


Nyt jäljelle jääneet joutavat tavarat ovat joko isoja kalusteita, jotka kannattaa myydä netin kautta, tai sellaista pikkuhilua, jolle paras paikka on perinteinen kirppari. Suuren avaruuden kaipuun vallassa heijasin kirjahyllyn sisällöstä suurimman osan kirppiskasaan. Kirjat liikkuvat ihan surkeasti, mutta täytyy silti yrittää. Seitsemän veljestä sai mennä jo keväällä (tämä oli iso päätös), nyt oli Fingerporien vuoro (vielä isompi päätös). Fingerporeja saatan joskus vielä katua, mutta ajattelen, että tavara on tavaraa. Jos tulee ihan musertava Fingerporien kaipuu, sellainen ettei yöllä saa unta ja pitää tuskassa kieriä, voinen metsästää uudet tilalle. Siihen saakka koetan, josko vaikka pärjäisin ilmankin. Ehkä pärjään, ehkä en!


Myymättä jääneiden tavaroiden kanssa on aina pulassa: kevään karsinnan jälkeen kaikki ei mennyt kaupaksi, ja joidenkin tiettyjen tavaroiden kohdalla iski semmoinen pihiys, etten vain kertakaikkiaan raaskinut niitä viedä lahjoituskirpparille. Arabian punaiset mukit olivat monta kertaa netissä myynnissä, mutta kukaan ei niitä huolinut. Eilen vein ne kirppispöytään, ja minuutin päästä ne oli jo ostettu. Ehkä nämä ovat psykologisia juttuja: viisi euroa kappaleelta tuntuu niin paljon edullisemmalta kuin 30 euroa kuuden setistä (vaikka sama ihminen osti kaikki kipot).


Vähänkäytetty.fi:ssä myin kevään aikana kolmatta kertaa. Myynti on sillä tapaa hidassoutuista, että jos olen lähettänyt paketin kesäkuun alussa, myyntiaika on loppunut kahden kuukauden päästä elokuussa, ja sen jälkeen kestää vielä 20 päivää viimeisestä ostosta, että tuote tilitetään (koska ostajalla on palautusoikeus). Kaikkia viimeisimpiä tavaroita ei vielä ole tilitetty, mutta jos ei tulisi palautuksia, tilanne näyttäisi siltä, että hieman vajaasta 160 tavarasta 70 meni kaupaksi ja 88 jäi myymättä: rahana tämä näyttää 220 eurolta. Hinnat laskevat automaattisesti myyntiajan kuluessa, ja huomaan, että ostajat selkeästi etsivät edullisia tuotteita: kirjoja ei täälläkään mennyt kovin hyvin, mutta muutamia meni sitten, kun hinta oli laskenut 1.80 euroon. Jokaisen tuotteen summasta 1 euro menee Vähänkäytetylle, eli 1.80 euron tavarasta myyjälle jää 80 senttiä.


Myyntiin laittamisesta oli melkoinen vaiva, mutta onhan tuo 220 euroakin rahaa. Samalla pääsin koko läjästä kerralla eroon, eikä myymättä jääneitä tarvitse enää pyöritellä nurkissa. Tiivistelmänä todettakoon, että Vähänkäytetyn kautta tuntui menevän kaupaksi niin sanotusti tavanomainen kirppistavara edullisella hinnalla: naisten, miesten ja lasten vaatteita, kodintavaraa, leluja ja sen sellaista. Retrovaatteista valikoitui parhaimmisto (ihan hyvällä hinnalla), kirjat eivät oikein käy kaupaksi mihinkään hintaan.





Tällä kertaa on siis peruskirppispöydän vuoro! Ja sehän tietää ongelmia. Säästän teidän tarkemmilta yksityiskohdilta, mutta jo hintalapunhakureissulla mukaan tarttui vaikka mitä. Mainittavan arvoista on puusta vuoltu, jättikokoinen, vähän ruma hatuntekoväline. Nämä on niitä tuhoon tuomittuja unelmia, kun alkaa uskoa piileviin kykyihin ja rupeaa haaveilemaan, että ehkä minustakin voisi tulla hatuntekijä.


Yllättäen hattumuotti löysikin heti paikkansa ja näyttää nyt ihan taideteokselta. Valkoinen sivupöytä haettiin eilen, ja olohuoneesta vapautui tila keskeneräiselle lipastolle. Tässä sommitelmassa on jotakin sellaista, minkä minun silmäni hyväksyy: muutama valikoitu, täysin erityylinen tavara muodostaa mukavan poppoon.








Pari muutakin mukavaa kirppislöytöä ansaitsee erityismaininnan: punainen nahkalaukku (2 e) ja retrot Retukat (4 e).








Olohuoneessa alkaa pikku hiljaa taas pohja erottua. Mutta miten onkaan niin vaikea luopua kaikesta, siis ihan kaikesta turhasta? Ja miten tämä homma toimii niin kuin seula, kun uutta tavaraa pukkaa aina vain tilalle!


7 kommenttia:

  1. Myyminen on kyllä hyvin koukuttavaa. Kun siihen ryhtyy, niin huomaa haluavansa päästä kaikesta turhasta ja ylimääräisestä eroon. Mä kyllä rakastan tavaraa ja runsasta sisustusta ja yleensä se menee niin, että kun yksi tavara lähtee niin toinen tulee tilalle. Mutta pääasia, että jotain kuitenkin lähtee eikä vain kasaudu vuosi vuodelta hirveiksi röykkiöksi nurkkiin ja varastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se kyllä on, erittäin koukuttavaa! Minä tykkään myös runsaista sisustuksista ajatuksen tasolla, mutta ehkä nyt kaipaisin enemmän selkiyttä ja tilaa ympärille. Se on sellaista nuoralla tasapainottelua :)

      Poista
  2. Ihana laukku ja retukat! Noi oli upeat löydöt...ois lähteny mun mukaan myös

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Multa löytyy jo ennestään yksi punainen nahkalaukku. Jostain syystä laukuissa miellyttää punainen ja ruskea nahka :) Retukoilla tepastelin jo ensimmäiset koiralenkit, mutta pääsivät jo kastumaan. Kumpparikelit taas!

      Poista
  3. Tykkään niin kun kirjoitat rehellisesti siitä, että tavaranraivaajan elämään kuuluu myös se, että kirpparilöydöt voidat kulkea myös muun tavara kanssa vastavirtaan! :) Ja aivan ihanat nuo tossuset ovatkin.

    Tunnistan myös itsessäni tuon "mistäs tavarasta mä seuraavaksi luopuisin"-fiiliksen, vaikka koetankin pitää pään kylmänä. Tuo tavaraan suhtautumisen tapa kuulostaa myös järkevältä, vain tavaraahan se loppupeleissä on. Ja jos kyseessä ei ole mikään uniikki perintöesine, niin eiköhän vastaava löydy joskus kirpparilta jos katumapäälle tulen. Näin olen ajatellut ihan sellaisen "perustavaran" kohdalla :)

    Ehkäpä varaan vielä syksyksi kirppispöydän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastavirta on vaikea juttu! Ei se haittaa, jos uusi tavara tulee käyttöön eikä jää nurkkiin pyörimään, mutta mitä ihmettä teen niillä vanhoilla tavaroilla, joista on vaikea päästä eroon? Kesällä karsin tavaraa mielestäni rajuun malliin, mutta esimerkiksi muistolaatikoita jäi aivan liikaa. Ihan pöljää kantaa mukanaa monen monta tarpeetonta lootaa. Ajattelen tämän nyt tilavuuden kannalta ja toivoisin, että tavaramääärän saisi rajattua järkeviin mittoihin: niin kuin yksi laatikollinen sitä ja toinen tätä. Muistotavaraa on tolkuttomasti, mutta niistä on niin vaikea lähteä karsimaan. Jonkun vaatehuoneen tai kirjahyllyn karsimisessa ei ole mitään vaikeutta.

      Poista
  4. Kiva kuulla kokemuksia Vähänkäytetty.fistä! Tilasin jo Emmyn myyjä-paketin, mutta sitten menin katselemaan Emmyn sivuille ja totesin tuotteiden, varsinkin lastenvaatteiden, olevan aivan ylihinnoiteltuja. Päädyin myymään tori.fissä ja tosi hyvin ja nopeasti on tavara mennyt kaupaksi. Toki joutuu näkemään postittamiseen vaivaa, mutta rahaa jää käteen enemmän kun kukaan ei vie välistä.

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!